Lähetyssaarnaajaystäviä

Kuva

Varttuessani osallistuin uskollisesti perheeni kanssa katolisen kirkon toimintaan. Kävimme kirkossa ja kirkon toiminnoissa säännöllisesti ja rukoilimme kotona perheenä joka ilta. Läpi poikavuosieni ystävät kirkossa auttoivat minua tekemään hyviä valintoja.

Kun olin yhdeksänvuotias, minusta tuli alttaripoika. Katolisen kirkon alttaripojat auttavat pappia messuksi kutsutun sunnuntain jumalanpalveluksen aikana. Veljeni ja monet ystäväni palvelivat kanssani – se oli meille suuri kunnia. Me sytytimme alttarin kynttilät, levitimme huolellisesti papin kaavut ja asetimme kirjoitukset alttarin viereen. Jumalanpalveluksen aikana autoimme jakamaan seurakunnalle ehtoollisleivän – vähän niin kuin sakramentin.

Tullaksemme alttaripojiksi opettelimme ulkoa messun sanat latinaksi. Osallistuimme myös viikoittaisiin uskontoluokkiin. Joka kesä ystäväni, veljeni, sisareni ja minä osallistuimme raamattukouluun noin 20 mailin (32 km) päässä kotoamme. Vanhemmillani oli kesäisin kiireitä vehnäviljelyksillämme. He olisivat tarvinneet apuamme niiden viikkojen aikana, mutta heidän mielestään oli tärkeätä, että meillä oli tämä mahdollisuus saada tietoa Jumalasta ja olla hyvien ystävien kanssa. Meidän opettajinamme toimivien pappien ja nunnien usko teki minuun suuren vaikutuksen. Päätin silloin, että tekisin, mitä Jumala halusi minun tekevän.

Ollessani yläkoulussa ja lukiossa monet luokkatovereistani päättivät tehdä sellaista, mistä minulle oli opetettu, ettei se ollut oikein, kuten alkoholin juominen ja tupakoiminen. Minä tein edelleen ahkerasti töitä maatilalla, urheilin, osallistuin koulun näytelmiin sekä toimintoihin kirkossani. Tunsin, että minua oli siunattu hyvillä ystävillä, jotka myös pyrkivät valitsemaan oikein.

Kun opiskelin yliopistossa ja aloin saada tietoa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta, hyvillä ystävillä oli jälleen vaikutus minuun. Muistan hyvin ensimmäisen käyntini MAP-seurakunnassa, joka kokoontui eräässä pienessä seuraintalossa. Heti kun astuin ulos autosta, yliopistoystäväni parveilivat ympärilläni. ”Hienoa nähdä sinut!” he sanoivat. ”Olen iloinen, että pääsit tulemaan!” En ollut koskaan elämäni aikana puristanut niin monen ihmisen kättä. ”Hienoa, että olet täällä”, sanoivat ihmiset, joita en ollut koskaan tavannut. ”Tule taas uudestaan.” Sen seurakunnan rakkaus minua – tuntematonta – kohtaan koskettaa minua yhä.

Kaikki sinä päivänä ympärilläni tapahtuva tuntui oudolta. Jumalanpalvelus, jonka olin kokenut alttaripoikana, oli erittäin kaavamainen ja äärimmäisen hiljainen. Myöhempien aikojen pyhien jumalanpalvelus oli hyvin erilainen – hyvin paljon ystävyyden osoituksia ennen kokousta, niin monia uusia ideoita ajateltavana ja uusia asioita koettavana. Kun istuin siinä salissa, minulla oli monia kysymyksiä ja epäilyksiä. Kirkon jäsenten osoittama lämpö ja ystävyys auttoivat minua kuitenkin tuntemaan oloni mukavaksi. Kun sitten tutkin evankeliumia, Pyhän Hengen todistus auttoi minua saamaan halun ottaa kaste.

Olen kiitollinen palautetuista totuuksista, jotka on saatavilla vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Ja olen kiitollinen ystävistä, jotka auttoivat minua löytämään nuo totuudet.

Te Jeesuksen Kristuksen kirkkoon kuuluvat lapset olette siunattuja tietäessänne niin paljon taivaallisesta Isästämme ja Hänen Pojastaan. Teidän uskonne kasvaa, kun käytte kirkossa, rukoilette ja tutkitte pyhiä kirjoituksia itseksenne ja perheenne kanssa.

Samalla kun teette hyviä valintoja omassa elämässänne, pyydän teitä myös auttamaan niitä, jotka eivät ole kirkon jäseniä tai jotka eivät ehkä käy kirkossa säännöllisesti. Toivottakaa heidät tervetulleiksi Alkeisyhdistykseen. Hymyilkää. Istukaa jonkun sellaisen viereen, joka on uusi. Kysykää hänen harrastuksistaan ja puhukaa aina ystävällisesti. Osoittamanne rakkaus auttaa ympärillänne olevia tekemään hyviä valintoja ja oppimaan tuntemaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen sekä Hänen palautetun evankeliuminsa opetukset.