Kirkko muistaa Wilford Woodruffia hänen syntymänsä 200-vuotispäivänä

Maaliskuun 1. päivänä 2007 tuli kuluneeksi 200 vuotta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon neljännen presidentin Wilford Woodruffin syntymästä.

Wilford Woodruff, joka syntyi 1. maaliskuuta 1807 ja varttui Farmingtonissa Connecticutin osavaltiossa Yhdysvalloissa, oli ammatiltaan mylläri. Hän liittyi kirkkoon vuonna 1833 ja palveli kahdesti lähetystyössä ennen kuin hänet asetettiin apostoliksi vuonna 1839.

Kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä hän palveli lähetystyössä vielä neljä kertaa, oli St. Georgen temppelin johtajana Utahissa ja palveli kuusi vuotta kirkon historioitsijana.

Hänet hyväksyttiin kirkon presidentiksi 7. huhtikuuta 1889. Hän vihki Mantin temppelin ja kauan odotetun Suolajärven temppelin Utahissa, valvoi Utahin sukututkimusseuran perustamista ja tähdensi uudelleen historiallisten aikakirjojen pitämisen merkitystä.

Presidentti Woodruff oli uskollinen pioneeri, joka oli mukana Siionin leirikunnassa yhdessä profeetta Joseph Smithin kanssa. Suolajärven laaksoon hän saapui 40-vuotiaana 24. heinäkuuta 1847 ja oli Brigham Youngin kanssa, kun tämä julisti: ”Tämä on oikea paikka.”

Presidentti Woodruffin lempilaulu oli ”On tutkimaton Jumala” (MAP- lauluja, 1965, 126). ”Hän rakasti [sitä laulua]”, huomautti presidentti Heber J. Grant [1856–1945], joka palveli apostolina Wilford Woodruffin ollessa kirkon presidenttinä. ”Me lauloimme sitä varmaankin joskus kaksikin kertaa kuukaudessa viikoittaisissa kokouksissamme temppelissä, ja hyvin harvoin kului kuukauttakaan niin ettei veli Woodruff pyytänyt laulamaan sitä laulua. Hän uskoi tähän työhön koko sydämestään ja sielustaan ja uurasti sen edistämiseksi kaikella sillä voimalla, jota Jumala hänelle antoi.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, 2005, s. XVI.)

Presidentti Woodruff muistetaan innokkaana päiväkirjan kirjoittajana. Hän piti päiväkirjaa suurimman osan aikuiselämästään tehden viimeisen merkintänsä elokuun 31. päivänä 1898, kaksi päivää ennen kuolemaansa (ks. ibid., s. 129).

Eräässä kokouksessa hän opetti periaatteen, jota voidaan soveltaa niin päiväkirjoihin kuin kirkon virallisiin aikakirjoihinkin: ”Kulkiessamme vuolaassa virrassa emme voi astua samaan veteen kahta kertaa. Samoin emme voi käyttää samaa aikaa kahteen kertaan. Kun astumme tuosta ovesta ulos, työskentely tässä kokouksessa päättyy meiltä ikuisiksi ajoiksi. Me emme koskaan enää käytä tämän illan aikaa. Eikö meidän siis pitäisi pitää aikakirjaa työstämme, opetuksista ja neuvoista, joita annamme tässä kokouksessa? Kyllä pitäisi.” (Ibid., s. 131.)

Hän kehotti lapsia aloittamaan päiväkirjan pitämisen varhain elämässään: ”Jos nuoret ystäväni alkaisivat tehdä niin ja jatkaisivat tapaa, se on heille tulevina päivinä paljon arvokkaampaa kuin kulta”, hän sanoi (ibid., s. 136).

Pohdittuaan ja rukoiltuaan paljon presidentti Woodruff sai ilmoituksen, että myöhempien aikojen pyhien tulee lopettaa pluraaliavioliittojen solmiminen. Vuonna 1890 hän kirjoitti manifestin todistaen, että kirkko oli lakannut opettamasta moniavioisuuden harjoittamista. Sen lisäksi että presidentti Woodruff toi Herran puhetorvena julki tämän ilmoituksen, hän jätti myös perinnön, joka tähdensi lähetys- ja temppelityötä.

Presidentti Woodruff kuoli 91-vuotiaana San Franciscossa Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa 2. syyskuuta 1898.

Vuonna 2006 jäsenet kautta maailman saivat tietää tämän profeetan todistuksesta oppikirjasta Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff. Oppikirjassa on monia kertomuksia presidentti Woodruffin elämästä ja palvelutyöstä.

Etsiessään totuutta presidentti Woodruff tunsi tarvetta nähdä aikansa profeetan: ”Varhaisessa miehuudessani minä rukoilin päivin ja öin, että saisin elää nähdäkseni profeetan. Olisin matkustanut tuhat mailia nähdäkseni profeetan tai ihmisen, joka voisi opettaa minulle asioita, joista luin Raamatusta. En voinut liittyä mihinkään kirkkoon, koska en löytänyt siihen aikaan yhtään kirkkoa, joka puolusti näitä periaatteita.” (Ibid., s. XXI.)

Presidentti Woodruff opetti nykyajan ilmoituksen tärkeyttä: ”Jumalan kirkko ei voisi elää vuorokauttakaan ilman ilmoitusta” (ibid., s. 48).

Hän tähdensi myös Hengen kautta saatavaa henkilökohtaista ilmoitusta: ”Voitte saada enkelien palvelusta, voitte nähdä monia ihmeitä – – mutta minä väitän, että Pyhän Hengen lahja on suurin lahja, mitä ihmiselle voidaan suoda” (ibid., s. 50).

Presidentti Woodruff kehotti usein muita pyhiä nauttimaan temppelissä tarjolla olevista siunauksista. Hän sanoi: ”Pidän temppelien rakentamista yhtenä tärkeimmistä asioista, joita Herra vaatii myöhempien aikojen pyhiltä aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella, että me menisimme noihin temppeleihin paitsi lunastamaan elävät myös lunastamaan kuolleet” (ibid., s. XXX). Luonteenomaisella uutteruudellaan hän oli esimerkkinä temppelityöstä huolehtien siitä, että temppelityö tehtiin tuhansien hänen esivanhempiensa puolesta.

Monien muiden aikansa profeettojen tavoin presidentti Woodruff profetoi, että tulisi aika, jolloin temppeleitä olisi kaikkialla maailmassa.