2007
Se alkoi lehtisestä
Elokuu 2007


Se alkoi lehtisestä

Nuori korealainen postivirkailija löysi vastaukset, joita oli etsinyt, mutta kuuntelisiko hänen perheensä?

Eräänä päivänä kesällä 1969 nuori lähetyssaarnaaja Chunchonissa Korean tasavallassa ojensi elämän tarkoituksesta kertovan lehtisen miehelle, joka lajitteli postitoimistossa ulkomaan postia. Nuorella lähetyssaarnaajaveljellä ei todennäköisesti ollut mitään käsitystä siitä, millaisen kääntymysten sarjan hän oli pannut alulle.

Eipä sitä ollut postivirkailijallakaan, joka otti lehtisen vastaan. Cho Joong Hyun ei tiennyt, miksi hänen työnsä valtion palveluksessa oli vienyt hänet niin kauas kotoaan Sunchonista, joka sijaitsee lähellä Korean niemimaan eteläkärkeä. Vasta myöhemmin hän oppi ymmärtämään, että hänen oli oltava siinä paikassa juuri silloin ottamassa vastaan lehtistä.

Tuo pieni tapahtuma johti koko hänen perheensä kääntymykseen sekä monien muiden, joihin he myöhemmin vaikuttaisivat. Mutta nuo kääntymykset eivät tapahtuisi helposti. ”Kesti yli 20 vuotta saada koko perheeni kastetuksi”, hän sanoo. Hänen työnsä ansiosta hänen vanhempansa, veljensä ja sisarensa, heidän puolisonsa ja lapsensa ovat päässeet nauttimaan evankeliumin siunauksista.

Cho Joong Hyunin oma kääntymys oli vaikea. Lähetyssaarnaajan hänelle antama lehtinen oli ”todella hyvä”, hän kertoo, sillä siinä oli vastauksia kysymyksiin elämän tarkoituksesta, joita hän ei ollut koskaan kyennyt löytämään siitä kristillisestä kirkosta, jossa hän oli aiemmin käynyt. Hän ei kuitenkaan ajatellut, että tuntemattomaan amerikkalaiseen kirkkoon voisi suhtautua vakavasti, joten hän työnsi lehtisen kaappiin ja unohti sen joksikin aikaa.

Hän muisti sen vasta varhain eräänä aamuna, kun hän herätessään jälleen yhden ystävien kanssa juomiseen ja biljardinpeluuseen kulutetun illan jälkeen makasi ajatellen, että hänen pitäisi muuttaa elämänsä. Silloin hän muisti lehtisen, jossa hänelle oli vastauksia.

Sunnuntai, jolloin hän osallistui myöhempien aikojen pyhien kokoukseen ensimmäisen kerran, ei tehnyt häneen vaikutusta. Vuokrarakennus oli pieni ja pyhäkouluun kokoontunut seurakunta, niin hän muistelee, koostui lähetyssaarnaajista, heidän kokistaan, eräästä isoäidistä ja kahdesta lapsesta sekä muutamasta korkeakouluopiskelijasta.

Mutta lehtisessä olevat vastaukset sekä nuorten lähetyssaarnaajaveljien nöyryys ja todistus saivat hänet jatkamaan keskusteluja heidän kanssaan, vaikka hän suhtautuikin varauksellisesti heidän kirkkoonsa. Hän muistaa väitelleensä heidän kanssaan uskonnosta. Kun he lainasivat kohtia Mormonin kirjasta, hän ajatteli itsekseen: ”Nämä kaverit ovat tosi hyviä keksimään. Sehän kuulostaa ihan Raamatulta.” He antoivat hänelle Mormonin kirjan, jonka etusivulle oli kirjoitettu käsin kohta Moroni 10:3–5. Kohtaan sisältyy lupaus, että lukija saisi tietää Pyhän Hengen kautta, onko kirja totta. Muistaessaan kertomuksen Joseph Smithistä Cho Joong Hyun meni lempipaikkaansa vuorille pitämään oman rukouksensa. Hän ei kuitenkaan saanut heti vastausta.

”Nämä ovat totta”

Sitten yhtenä päivänä, kun hän istui kirjastossa lukemassa Mormonin kirjaa ja Oppia ja liittoja, hän kuuli selkeästi äänen puhuvan ja sanovan hänelle: ”Nämä ovat totta, ja ne ovat minun.” Hän katseli ympärilleen nähdäkseen, oliko kukaan muu kuullut äänen. Kyyneleet virtasivat hänen poskilleen, kun hän tajusi viestin olleen yksin hänelle.

Kun Joong Hyun oli kastettu ja konfirmoitu vuonna 1969, hänen maailmansa muuttui. Ihmiset ja asiat, jotka olivat vaikuttaneet ikäviltä, eivät enää tuntuneet siltä. Hän näki kauneutta ympärillään, vaikka kaikki oli entisellään. Hän käytti aikaa kulkemalla ovelta ovelle lähetyssaarnaajien kanssa kertomassa todistuksestaan.

Hänen oli lykättävä lähetystyön tekemistä joksikin aikaa, kun hän palveli armeijassa Vietnamin sodan aikana. Hän alkoi kuitenkin kertoa taas evankeliumista palattuaan kotiin Sunchoniin 1970-luvun puolivälissä.

Kaupungissa ei ollut muita kirkon jäseniä. Yksi tapa, jolla hän yritti muuttaa tilannetta, oli se, että hän antoi Mormonin kirjoja tapaamilleen ihmisille. ”Ajattelin, että minun piti jakaa tätä kallisarvoista kirjaa, joka on tosi”, hän sanoo. Siitä ei kuitenkaan seurannut juuri mitään. Hänen suurin vaikutuksensa lähetyssaarnaajana tulisi olemaan hänen omien veljiensä ja sisartensa keskuudessa.

Hänen nuorin sisarensa Cho Sungja (korealaiset naiset säilyttävät tyttönimensä avioliiton solmittuaan) muistelee, että ensin hänen veljensä piti vain perheiltoja veljiensä ja sisartensa kanssa ja opetti evankeliumin periaatteita. Viimein Joong Hyun kuitenkin esitteli heidät lähetyssaarnaajille.

Hänen nuorin sisarensa otti auliisti vastaan evankeliumin. Sungja tunsi Pyhän Hengen todistavan itselleen, että Joseph Smithin ensimmäinen näky oli totta. Muuhun uskontokuntaan kuuluvat olivat näyttäneet hänelle Ilmestyskirjasta kohdan, jonka he sanoivat varoittavan sanojen lisäämisestä kyseiseen kirjaan (ks. Ilm. 22:18–19). Kun hän sitten eräänä päivänä avasi Mormonin kirjan lukeakseen Toisen Nefin kirjan luvun 29, muutamat tuon luvun jakeet kertoivat hänelle lisäilmoitusten tarpeellisuudesta (ks. jakeet 11–14), ja jälleen hän tunsi Hengen todistavan, että se oli totta.

Hänen isänsä vastusti hänen liittymistään kirkkoon, mutta viimein vastauksena Sungjan rukouksiin isä antoi suostumuksensa. Hänet kastettiin ja konfirmoitiin vuonna 1976, kun hän oli 16-vuotias.

Heidän luotettu oppaansa

Pioneerina toimineen vanhemman veljensä Joong Hyunin tavoin Sungja halusi kertoa löytämästään evankeliumista. Hän kertoi siitä avoimesti ystävilleen koulussa, ja viimein myös viisi heistä kastettiin ja konfirmoitiin.

Lähinnä Sungjan ikää oleva isoveli Cho Yong Hyun oli kuunnellut lähetyssaarnaajia sisarustensa seurassa. Heidän vanhempansa olivat kiireisiä hoitaessaan perheen ravintolaa, ja Joong Hyun, toiseksi vanhin poika, sai usein tehtäväkseen huolehtia nuoremmista veljistään ja sisaristaan. Kaikki hänen sisaruksensa oppivat rakastamaan häntä ja luottamaan hänen arvostelukykyynsä. ”Minä kunnioitin todella vanhempaa veljeäni, joten kun hän tutustutti minut evankeliumiin, saatoin hyväksyä sen”, Yong Hyun sanoo.

Yong Hyun kääntymys ei kuitenkaan perustunut yksin hänen veljensä todistukseen; hän sai oman lujan todistuksen totuudesta, ja sitten jäseneksi tultuaan hän omistautui palvelemaan uskollisesti.

Hänen opiskellessaan yliopistossa tuo omistautuminen johti haluun palvella lähetystyössä – valintaan, jota hänen isänsä vastusti. Yong Hyun sai kuitenkin isänsä suostumaan lupaamalla olla palattuaan parempi opiskelija, ja hän piti lupauksensa.

Isä ja poika ottivat jälleen yhteen kirkkoa koskevassa asiassa joitakin vuosia myöhemmin, kun Yong Hyunille tarjottiin työtä kirkon koululaitoksessa. Hän menestyi tuolloin hyvin työssään öljynjalostusyhtiössä, mutta hän otti vastaan kirkon työn ja on palvellut kirkon koululaitoksen koordinaattorina Kwangjun alueella Korean eteläosissa vuodesta 1986. Hänen isänsä vastusti muutosta pitäen epäviisaana sitä, että hänen poikansa jättäisi hyvän aseman arvovaltaisessa yhtiössä työskennelläkseen suhteellisen tuntemattomassa kirkossa, joka oli saanut alkunsa Amerikassa. Hänen isänsä sanoi myöhemmin itkeneensä katkerasti Yong Hyun päätöstä ja olleensa vähällä hylätä poikansa. Onneksi erimielisyys korjaantui.

Kaikki Chon veljet ja sisaret sanovat, että heidän isänsä oli kovin vastustaja heidän tutkiessaan evankeliumia ja eläessään sen mukaan. Isä osasi olla vaativa ja perinteisessä roolissaan perheenpäänä odotti kuuliaisuutta.

Palveleminen oli vastaus

Kuitenkin myös muutamat sisaruksista suhtautuivat varauksellisesti kirkkoon. Toisen tyttären, Cho Gil Jan, epäilykset kohdistuivat osittain siihen, miksi hänen vanhempaa veljeään pyydettiin palvelemaan kirkossa saamatta palkkaa niin kuin papit muissa kirkoissa saivat. Hän itse seurusteli, meni naimisiin ja kasvatti omia pieniä lapsiaan ennen kuin lopulta noudatti veljensä pyyntöä kuunnella lähetyssaarnaajia.

Kun lähetyssaarnaajat pyysivät häntä lukemaan Mormonin kirjaa, hän syventyi lukemiseen niin täysin, että luki kirjan kolmessa päivässä. Hän noudatti Moronin kehotusta rukoilla sen opetusten johdosta ja sai lujan varmuuden siitä, että ne ovat totta. Tässä vaiheessa hän sanoo tunteneensa, että ”täytyy olla jotakin, mitä voisin tehdä Jumalalle”. Tunne, jonka hän sai vastauksena tähän haluun, oli, että hänenkin pitäisi käydä kirkossa ja palvella.

Gil Ja oli oppinut palvelemaan esimerkin myötä. Hänen äitinsä eli aina sen periaatteen mukaan palvellen kirkon jäseniä jo ennen kuin hänestä itsestään tuli jäsen.

Hänen äitinsä oli oppinut rakastamaan kirkon jäseniä ja lähetyssaarnaajasisaria, jotka halusivat opettaa häntä. Hänen oli kuitenkin vaikeaa luopua perinteisestä uskonnostaan. Hänellä oli komerossaan pieni Buddhan patsas, jota hän rukoili joka päivä. Käännekohta hänen kääntymyksessään tuli sen jälkeen kun hän oli nähnyt unta siitä, että hänen rukoillessaan Buddhaansa se alkoi vuodattaa kyyneliä maalatuista silmistään ja käänsi hänelle hitaasti selkänsä. Hän ymmärsi unen merkitsevän sitä, että hänen oli aika lähteä uudelle uskonnolliselle polulle.

Kolme vuotta hänen kasteensa ja konfirmointinsa jälkeen hänen aviomiehensä – joka oli siinä vaiheessa ainoa perheenjäsen, joka ei ollut vielä kirkossa – suostui lopulta kuuntelemaan evankeliumia ja koki kääntymyksen. Lapset sanovat, että kirkkoon liityttyään isä muuttui – lempeämmäksi, ystävällisemmäksi, kärsivällisemmäksi mieheksi.

Perhe yhdistyy

Noin 26 vuotta Cho Joong Hyunin kasteen jälkeen koko perhe oli viimeinkin kirkon jäseniä. Perheen suuri hetki oli, kun perheen äiti ja isä sinetöitiin Soulin temppelissä. Koskettava hetki koko perheelle oli myöhemmässä tapaamisessa, jolloin Chon lapset lauloivat isälleen kehtolaulun, jota isä oli laulanut heille heidän ollessaan pieniä.

Heidän äitinsä palveli uskollisesti kirkossa elämänsä loppuun asti. Vielä sairaalassa vatsasyöpää sairastaessaan hän oli lähetyssaarnaajana viereisen sängyn nuorelle naiselle tutustuttaen tämän evankeliumiin.

Hänen poikansa ja tyttärensä jatkavat palvelemisen perinnettä. Chon perheen jäsenistä kolme toimii johtotehtävissä. Yong Hyun, kirkon koululaitoksen koordinaattori, on palvellut erilaisissa pappeuden johtotehtävissä vuosien varrella ja on parhaillaan Kwangjun vaarnan johtaja. Cho Joong Hyun, joka johti perheensä kirkkoon, on myös palvellut eri johtotehtävissä Sunchonissa, kuten piirinjohtajana. Parhaillaan hän on Sunchonin seurakunnan johtaja. Cho Gil Ja on palvellut yli 16 vuotta Apuyhdistyksen johtajana seurakunnassa ja vaarnassa. Muutkin perheen sisarukset ovat aktiivisia omilla alueillaan, ja kaikki ovat naimisissa aktiivisten kirkon jäsenten kanssa.

Seitsemän Chon perheen lapsista ja lastenlapsista on tähän mennessä palvellut lähetyssaarnaajina, ja muita on vielä valmistautumassa palvelemaan. Monet lapsista ja lastenlapsista ovat menneet naimisiin lähetystyössä palvelleiden kanssa. Nyt aletaan kasvattaa Chon perheen neljättä polvea kirkon piirissä. Heidän päivänsä eivät ole olleet vailla elämän ongelmia, mutta heidän kuuliaisuutensa on tuonut heille siunauksia.

Lähetyssaarnaaja, joka antoi lehtisen nuorelle postivirkailijalle lähes neljä vuosikymmentä sitten, ei voinut tietää, mitä hänen kylvämästään pienestä siemenestä kasvaisi. Sato on ollut kuitenkin runsas – ja se saattaa olla vasta alkua.