”Paras uhrimme”, Liahona, tammikuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Paras uhrimme
Kun vihimme temppelin, sanomme Herralle: ”Tässä on uhrimme. Se on paras mahdollinen, jonka voimme antaa.”
Noin kaksi viikkoa ennen Washington D.C:n temppelin uudelleenvihkimistä elokuussa 2022 esimieheni ja minä huomasimme, että yksi temppelille johdattelevista euroopanvalkopyökeistä näytti sairaalta. Se oli keskiosaltaan harva, ja siinä oli epäsiistejä oksia.
Temppelin puutarhurina kannoin huolta siitä, että kaunis temppelialue oli muuten valmis – tuota yhtä pientä kohtaa lukuun ottamatta. Puu oli suihkulähteen vieressä lähellä temppelin sisäänkäyntiä.
Lähistöllä kasvoi terve varapuu, ja keskustelimme mahdollisuudesta vaihtaa terve puu sairaan tilalle. Mutta ensin meidän täytyisi kaivaa ylös osa viereistä jalkakäytävää ja nurmikkoa ja sitten siirtää alueen läpi kulkevia kastelu- ja sähköjohtoja. Pahin pelkoni oli, että ottaisimme pois sairaan puun ja istuttaisimme varapuun sen tilalle, emmekä ehtisikään saada puun ympäristöä kuntoon uudelleenvihkimistä varten.
Kun kerroin vaimolleni Carolynille, että meidän täytyisi ehkä siirtää puu, hän vastasi: ”Leikkaa vain pois epäsiistit oksat, niin pyydän pyhien kirjoitusten sisariani eri puolilla maata rukoilemaan puun puolesta. Temppelialue on Herran. Hän siunaa sitä puuta.”
Carolynilla on joukko ystäviä, joita hän kutsuu pyhien kirjoitusten sisarikseen – kirkon jäseniä, jotka ovat aiemmin olleet samassa seurakunnassa. He tutkivat Tule ja seuraa minua -aineistoa yhdessä, kunnes he kaikki muuttivat muualle, mutta he pitävät yhä yhteyttä toisiinsa. Kun rukous on tarpeen, he pyytävät toisiaan mukaan.
Kun Carolyn kertoi heille sairaasta puusta, he kertoivat siitä lapsilleen ja muille perheenjäsenille. Carolynilla ei ollut aavistustakaan, kuinka moni rukoili puun puolesta, mutta hän uskoi siihen, että taivaallinen Isä kuulisi heidän rukouksensa.
Vain muutamassa päivässä puussa puhkesi uusia lehtiä täyttämään sitä harvaa kohtaa. ”Totta kai se näyttää paremmalta”, Carolyn sanoi. Hän lähetti pyhien kirjoitusten sisarilleen kuvia puusta sanoen heille: ”Katsokaa, kuinka Herra vastasi meille!”
Tiesin, että ihmiset rukoilivat puun puolesta, joten minäkään en ollut yllättynyt. Tiesin myös, että presidentti Russell M. Nelson siunaisi pian temppelin ja temppelialueen vihkimisrukouksessaan. Puu pärjäisi kyllä.
Olimme kiitollisia siitä, että Herra oli kunnioittanut uhriamme ja uskoamme.