Nouse, hän kutsuu sinua

Jokin aika sitten kysyin vaimoltani: ”Osaatko kertoa minulle, miksi meillä – sikäli kuin muistan – ei ole koskaan ollut elämässämme mitään suuria ongelmia?”

Hän katsoi minua ja sanoi: ”Toki! Minäpä kerron sinulle, miksi meillä ei ole koskaan ollut mitään suurempia ongelmia – se johtuu siitä, että sinulla on hyvin lyhyt muisti!”

Hänen nopea ja nerokas vastauksensa sai minut jälleen kerran ymmärtämään, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan eläminen ei poista tuskia ja koettelemuksia, jotka ovat kasvun kannalta välttämättömiä.

Evankeliumi ei ole keino välttää haasteita ja ongelmia vaan ratkaisu, jonka avulla voimme lisätä uskoamme ja oppia selviytymään niistä.

Tunsin tämän totuuden muutama kuukausi sitten, kun olin eräänä päivänä kävelyllä ja yhtäkkiä näköni muuttui sumeaksi, hämäräksi ja aaltoilevaksi. Minua pelotti. Sitten lääkärit sanoivat minulle: ”Ellet aloita hoitoa heti, saatat menettää näkökykysi jopa muutamassa viikossa.” Minua pelotti vieläkin enemmän.

Ja sitten he sanoivat: ”Tarvitset silmän lasiaiseen tehtäviä pistoksia – pistoksia suoraan silmään – auki olevaan silmään – neljän viikon välein koko loppuelämäsi ajan.”

Se oli epämiellyttävä havahtuminen.

Sitten aloin pohtia erästä kysymystä. Kysyin itseltäni: ”Selvä! Fyysinen näkökykyni ei ole hyvä, mutta entä hengellinen näkökykyni? Tarvitsenko siihen hoitoa? Entä mitä se tarkoittaa, että on selkeä hengellinen näkökyky?”

Pohdin kertomusta sokeasta miehestä nimeltä Bartimaios, jota kuvaillaan Markuksen evankeliumissa. Raamatussa kerrotaan: ”Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ’Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!’”¹

Monien mielestä Jeesus oli oikeastaan vain Joosefin poika, joten miksi Bartimaios nimitti Häntä ”Daavidin pojaksi”? Yksinkertaisesti siksi, että Bartimaios ymmärsi, että Jeesus todellakin oli Messias, jonka oli profetoitu syntyvän Daavidin jälkeläisenä.²

On kiinnostavaa, että tämä sokea mies, jolla ei ollut fyysistä näkökykyä, tunnisti Jeesuksen. Hän näki hengellisesti sen, mitä hän ei pystynyt näkemään fyysisesti, kun taas monet muut näkivät Jeesuksen fyysisesti, mutta olivat hengellisesti täysin sokeita.

Tästä kertomuksesta opimme muutakin selkeästä hengellisestä näkökyvystä.

Meille kerrotaan: ”Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ’Daavidin Poika, armahda minua!’”³

Kaikki hänen ympärillään käskivät häntä olemaan hiljaa, mutta hän huusi vain kovempaa, koska hän tiesi, kuka Jeesus todella oli. Hän ei piitannut niistä äänistä vaan huusi entistä kovempaa.

Hän toimi eikä vain ollut toiminnan kohteena. Rajallisissa olosuhteissaan hän käytti uskoaan voidakseen toimia rajoituksistaan huolimatta.

Niinpä ensimmäinen periaate, jonka opimme, on tämä: Me säilytämme selkeän hengellisen näkökyvyn, kun keskitymme Jeesukseen Kristukseen ja pysymme uskollisina siinä, minkä tiedämme olevan totta.

Veljet ja sisaret, jotta hengellinen näkökykymme säilyisi vahingoittumattomana, meidän pitää päättää olla kuuntelematta ympärillämme olevan maailman ääniä. Tässä hämmentävässä ja hämmentyneessä maailmassa meidän on pysyttävä uskollisina sille, mitä tiedämme, uskollisina liitoillemme, uskollisina käskyjen pitämisessä ja vakuutettava uskonkäsityksiämme entistä vahvemmin, kuten tämä mies teki. Meidän pitää huutaa todistuksemme Herrasta maailmalle vieläkin kovempaa. Tämä mies tunsi Jeesuksen, pysyi uskollisena sille, mihin uskoi, eivätkä äänet hänen ympärillään häirinneet häntä.

Nykyään on monia ääniä, jotka yrittävät hiljentää ääntämme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Maailman äänet yrittävät vaientaa meidät, mutta juuri siksi meidän täytyy julistaa todistuksemme Vapahtajasta äänekkäämmin ja voimakkaammin. Maailman kaikkien äänten joukossa Herra luottaa siihen, että minä ja sinä julistamme todistuksemme, korotamme äänemme ja tulemme Hänen äänekseen. Jos me emme tee niin, kuka todistaa Jeesuksesta Kristuksesta? Kuka käyttää Hänen nimeään ja julistaa Hänen jumalallista tehtäväänsä?

Meillä on hengellinen vastuu, joka tulee Jeesuksen Kristuksen tuntemisestamme.

Mutta mitä Bartimaios teki sen jälkeen?

Kun Herra käski häntä nousemaan ylös, hän toimi jälleen uskossa.

Raamatussa kerrotaan: ”Mies heitti vaippansa yltään, nousi kiireesti jaloilleen ja tuli Jeesuksen luo.”⁴

Tämä nöyrä ja uskollinen mies ymmärsi, että hän voisi Jeesuksen käskystä nousta parempaan elämään. Hän tiesi olevansa olosuhteitaan parempi, ja ensimmäinen asia, jonka hän teki kuullessaan Jeesuksen kutsuvan häntä, oli se, että hän heitti yltään kerjäläisen viittansa.

Jälleen hän toimi eikä vain ollut toiminnan kohteena.

Hän on saattanut ajatella: ”En tarvitse tätä enää, nyt kun Jeesus on tullut elämääni. Tämä on uusi päivä. Olen saanut tarpeekseni tästä kurjasta elämästä. Jeesuksen avulla voin aloittaa uuden onnellisuuden ja ilon elämän Hänessä, Hänen kanssaan ja Hänen avullaan. Enkä välitä siitä, mitä maailma ajattelee minusta. Jeesus kutsuu minua, ja Hän auttaa minua elämään uutta elämää.”

Miten merkittävä muutos!

Kun hän heitti pois kerjäläisen viittansa, hän hankkiutui eroon kaikista tekosyistä.

Ja tämä on toinen periaate: Me säilytämme selkeän hengellisen näkökyvyn, kun jätämme luonnollisen ihmisen taaksemme, teemme parannuksen ja aloitamme uuden elämän Kristuksessa.

Teemme niin solmimalla liittoja ja pitämällä ne noustaksemme parempaan elämään Jeesuksen Kristuksen avulla.

Niin kauan kuin esitämme tekosyitä tuntea sääliä itseämme kohtaan, olla pahoillamme olosuhteistamme ja ongelmistamme sekä olla pahoillamme kaikesta pahasta, mitä elämässämme tapahtuu, ja jopa kaikista pahoista ihmisistä, joiden luulemme tekevän meistä onnettomia, me pidämme kerjäläisen viittaa harteillamme. On totta, että toisinaan ihmiset – tietoisesti tai tiedostamattaan – vahingoittavat meitä. Mutta meidän pitää päättää toimia uskossa Kristukseen riisumalla se henkinen ja emotionaalinen viitta, jota saatamme yhä pitää yllämme piilotellen tekosyitä tai syntiä, ja heittää se pois tietäen, että Hän voi parantaa ja myös parantaa meidät.

Koskaan ei ole hyvää tekosyytä sanoa: ”Olen sellainen kuin olen joidenkin valitettavien ja epämieluisten olosuhteiden vuoksi. Enkä voi muuttua, ja olen syytön.”

Kun ajattelemme näin, me päätämme olla toiminnan kohteena.

Me pidämme yllämme kerjäläisen viittaa.

Uskossa toimiminen tarkoittaa sitä, että turvaamme Vapahtajaamme uskoen, että Hänen sovituksensa ansiosta me voimme Hänen käskystään nousta kaiken yläpuolelle.

Kolmas periaate on neljässä viimeisessä sanassa: ”[Hän] tuli Jeesuksen luo.”

Kuinka hän osasi sokeana mennä Jeesuksen luo? Ainoa tapa oli kävellä kohti Jeesusta kuulemalla Hänen äänensä.

Ja tämä on kolmas periaate: Me säilytämme selkeän hengellisen näkökyvyn, kun kuulemme Herran ääntä ja annamme Hänen opastaa meitä.

Aivan kuten tämä mies korotti äänensä ympärillään olevien äänten yli, hän pystyi kuuntelemaan Herran ääntä kaikkien muiden äänten keskellä.

Tämä sama usko salli Pietarin kävellä veden päällä niin kauan kuin hän keskittyi hengellisesti Herraan eikä antanut ympärillään riehuvien tuulten häiritä itseään.

Sitten kertomus tästä sokeasta miehestä päättyy sanoihin ”hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana”⁵.

Yksi tämän kertomuksen tärkeimmistä opetuksista on se, että tämä mies osoitti todellista uskoa Jeesukseen Kristukseen ja sai ihmeen, koska hän pyysi sitä vakain aikein, vakaana aikeenaan seurata Häntä.

Ja tämä on perimmäinen syy siunauksiin, joita saamme elämässämme, nimittäin Jeesuksen Kristuksen seuraaminen. Kyse on siitä, että tunnistamme Hänet, solmimme liittoja Jumalan kanssa ja pidämme ne Hänen vuokseen, muutamme luonnettamme Hänen avullaan ja kestämme loppuun asti seuraamalla Häntä.

Minulle selkeän hengellisen näkökyvyn säilyttäminen tarkoittaa keskittymistä Jeesukseen Kristukseen.

Onko hengellinen näkökykyni siis selkeä, kun saan pistoksia silmään? No, kuka minä olen sanomaan? Mutta olen kiitollinen siitä, mitä näen.

Näen selvästi Herran käden tässä pyhässä työssä ja omassa elämässäni.

Minne tahansa menenkin, näen monien ihmisten uskon, mikä vahvistaa omaa uskoani.

Näen enkeleitä kaikkialla ympärilläni.

Näen niiden monien uskon, jotka eivät näe Herraa fyysisesti mutta tunnistavat Hänet hengellisesti, koska he tuntevat Hänet läheisesti.

Todistan, että tämä evankeliumi on vastaus kaikkeen, koska Jeesus Kristus on vastaus kaikille. Olen kiitollinen siitä, mitä voin nähdä, kun seuraan Vapahtajaani.

Lupaan, että kun kuulemme Herran ääntä ja annamme Hänen opastaa meitä Vapahtajan liittopolulla, meitä siunataan selkeällä näkökyvyllä, hengellisellä ymmärryksellä sekä sydämen ja mielen rauhalla koko elämämme ajan.

Huutakaamme todistustamme Hänestä äänekkäämmin kuin äänet ympärillämme maailmassa, jonka täytyy kuulla Jeesuksesta Kristuksesta enemmän eikä vähemmän. Riisukaamme yltämme kerjäläisen viitta, jota saatamme yhä käyttää, ja nouskaamme maailman yläpuolelle parempaan elämään Kristuksessa ja Kristuksen avulla. Hankkiutukaamme eroon kaikista tekosyistä olla seuraamatta Jeesusta Kristusta ja löytäkäämme kaikki hyvät syyt seurata Häntä, kun kuulemme Hänen ääntään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.