On Herran viisauden mukaista, että meillä olisi Mormonin kirja

Rakkaat veljet ja sisaret, olemme hyvin kiitollisia pyrkimyksistänne lukea pyhiä kirjoituksia Tule ja seuraa minua -aineiston avulla. Kiitos kaikesta, mitä teette. Päivittäisellä yhteydellänne Jumalaan ja Hänen sanaansa on syvällisiä seurauksia. ”Te laskette suuren työn perustusta. Ja pienestä lähtee se, mikä on suurta.”¹

Vapahtajan opetusten lukeminen pyhistä kirjoituksista auttaa meitä muuttamaan kotimme uskon pyhäköksi ja evankeliumin oppimisen keskukseksi.² Se kutsuu Hengen kotiimme. Pyhä Henki täyttää sielumme ilolla³ ja käännyttää meidät Jeesuksen Kristuksen elinikäisiksi opetuslapsiksi.

Näiden muutamien viime vuosien aikana olemme pyhiä kirjoituksia lukiessamme havainnoineet kokonaiskuvaa Jumalan opetuksista, joita Hän on antanut lapsilleen kaikkina merkittävinä evankeliumin taloudenhoitokausina.⁴

Jokaisella taloudenhoitokaudella olemme nähneet tutun kaavan. Jumala palauttaa eli ilmoittaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin profeettojensa välityksellä. Ihmiset seuraavat profeettoja ja saavat suuria siunauksia. Ajan kuluessa jotkut ihmiset lakkaavat kuitenkin ottamasta varteen profeettojen sanoja ja etäännyttävät itsensä Herrasta ja Hänen evankeliumistaan. Tätä me kutsumme luopumukseksi. Evankeliumi ilmoitettiin ensin Aadamille, mutta jotkut Aadamin ja Eevan lapsista kääntyivät pois Herrasta luopumukseen.⁵ Näemme palautuksen ja luopumuksen kaavan toistuvan Henokin, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja muiden taloudenhoitokausina.

Nykyään me elämme aikojen täyttymisen taloudenhoitokautta.⁶ Tämä on ainoa taloudenhoitokausi, joka ei pääty luopumukseen.⁷ Juuri tämä taloudenhoitokausi johtaa Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen ja Hänen tuhatvuotiseen hallituskauteensa.

Mikä tässä taloudenhoitokaudessa on siis erilaista? Mitä sellaista Herra on antanut meille nykyään, erityisesti meidän aikaamme varten, mikä auttaa meitä lähestymään Vapahtajaa ja olemaan koskaan jättämättä Häntä?

Yksi vastaus, joka tulee mieleeni, on pyhät kirjoitukset, ja etenkin Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.

Vaikka Jumala onkin luvannut, ettei koskaan enää tule uutta yleistä luopumusta, meidän on oltava tietoisia ja varovaisia, jotta vältämme henkilökohtaisen luopumuksen – muistaen, kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että ”me jokainen olemme vastuussa henkilökohtaisesta hengellisestä kasvustamme”⁸. Mormonin kirjan tutkiminen, mitä teemme tänä vuonna, tuo meitä aina lähemmäksi Vapahtajaa – ja auttaa meitä pysymään lähellä Häntä.

Me kutsumme sitä ”tutkimiseksi”, ja se on hyvä ilmaus, koska se viittaa ponnisteluun. Mutta meidän ei tarvitse aina oppia uutta. Toisinaan Mormonin kirjan lukemisessa on kyse vain siitä, että tuntee olevansa yhteydessä Jumalaan tänään – sielun ravitsemisesta, hengellisestä vahvistumisesta ennen kuin lähtee kohtaamaan maailman tai parantumisen kokemisesta maailmassa vietetyn rankan päivän jälkeen.

Me tutkimme pyhiä kirjoituksia, jotta Pyhä Henki, suuri opettaja, voi syventää kääntymystämme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen ja auttaa meitä tulemaan enemmän Heidän kaltaisikseen.⁹

Nämä ajatukset mielessä voisimme pohtia: ”Mitä Pyhä Henki on opettanut meille tällä viikolla tutkiessamme Mormonin kirjaa?” ja ”Kuinka se tuo meitä lähemmäksi Vapahtajaa?”

Nämä ovat hyviä kysymyksiä pyhien kirjoitusten tutkimiseemme kotona. Ne ovat myös erinomaisia kysymyksiä sunnuntailuokan aloittamiseen kirkossa. Parannamme opetustamme kirkossa sunnuntaina parantamalla oppimistamme kotona viikon aikana. Sen tähden sunnuntailuokissamme ”se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdess䔹⁰.

Tässä on muutamia jakeita, jotka Henki on painanut mieleeni tämän viikon Mormonin kirjan tutkimisesta:

• Nefi antoi Jaakobille ohjeen ”varjella näitä levyjä ja jättää ne perintönä – – polvesta polveen. Ja jos olisi saarnaamista, joka on pyhää, tai ilmoitusta – – tai profetoimista”, Jaakobin ”tulisi kaivertaa [ne] näihin levyihin [kansansa] tähden.”¹¹

• Jaakob todisti myöhemmin: ”Me tutkimme [pyhiä kirjoituksia]; ja kaikki nämä todistukset saatuamme me saamme toivon, ja uskostamme tulee järkähtämätön.”¹²

Nämä jakeet saivat minut muistamaan, mitä Nefi oli sanonut aiemmin pronssilevyistä:

”Me olimme hankkineet aikakirjat – – ja tutkineet niitä ja havainneet, että ne olivat – – suuriarvoiset meille, koska siten saatoimme säilyttää Herran käskyt lapsillemme.

Sen vuoksi oli Herran viisauden mukaista, että me kuljettaisimme niitä mukanamme matkatessamme erämaassa lupauksen maata kohti.”¹³

Jos Lehin ja hänen perheensä oli viisasta pitää pyhät kirjoitukset mukanaan, se on aivan yhtä viisasta meidän kohdallamme nykyään. Pyhien kirjoitusten suuri arvo ja hengellinen voima eivät himmene meidänkään elämässämme nykyaikana.

Historiassa ei ole milloinkaan ollut kansaa, jolla olisi ollut käytössään Mormonin kirja ja muut pyhät kirjoitukset, kuten meillä on nykyään.¹⁴ Kyllä, Lehiä ja hänen perhettään siunattiin niin, että he kuljettivat mukanaan pronssilevyjä, mutta heillä ei ollut niitä jaettavaksi jokaiseen telttaan! Kaikkein tärkein Mormonin kirja on meidän oma Mormonin kirjamme. Se on se, jota me luemme.

Näyssään elämän puusta Lehi opetti meille, miten tärkeä on henkilökohtainen kokemus Jumalan rakkaudesta. Nautittuaan hedelmää Lehi näki vaimonsa Sarian ja poikansa Nefin ja Samin vähän matkan päässä.

”He seisoivat ikään kuin tietämättä, minne mennä.

– – Minä viittoilin heille”, Lehi sanoi, ”ja minä myös sanoin heille kovalla äänellä, että he tulisivat luokseni nauttimaan hedelmää, joka oli kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa.

Ja – – he tulivat luokseni ja nauttivat myös hedelmää.”¹⁵

Lehin esimerkki määrätietoisesta vanhemmuudesta on mielestäni loistava. Saria, Nefi ja Sam elivät hyvää, vanhurskasta elämää. Mutta Herralla oli mielessään heitä varten jotakin parempaa, jotakin makeampaa eli suloisempaa. He eivät tienneet, mistä löytäisivät sen, mutta Lehi tiesi. Niinpä hän kutsui heitä ”kovalla äänellä” tulemaan elämän puun luo ja nauttimaan itse sen hedelmää. Hänen ohjeensa oli selkeä. Sitä ei voinut ymmärtää väärin.

Minä olen samanlaisen määrätietoisen vanhemmuuden tulosta.¹⁶ Kun olin nuori poika, ehkä 11- tai 12-vuotias, äitini kysyi minulta: ”Mark, tiedätkö itse Pyhän Hengen kautta, että evankeliumi on totta?”

Hänen kysymyksensä yllätti minut: Olin aina yrittänyt olla hyvä poika, ja ajattelin, että se riitti. Mutta Lehin tavoin äitini tiesi, että tarvittiin jotakin enemmän. Minun piti toimia ja tietää itse.

Vastasin, etten ollut vielä saanut tuota kokemusta. Hän ei näyttänyt lainkaan yllättyneeltä vastauksestani.

Sitten hän sanoi jotakin, mitä en ole koskaan unohtanut. Muistan hänen sanansa vielä tänäkin päivänä: ”Taivaallinen Isä haluaa sinun tietävän itse. Mutta sinun täytyy ponnistella sen eteen. Sinun pitää lukea Mormonin kirja ja rukoilla, jotta tiedät Pyhän Hengen kautta. Taivaallinen Isä vastaa rukouksiisi.”

En ollut koskaan aiemmin lukenut Mormonin kirjaa. En ajatellut, että olin riittävän vanha tekemään niin. Mutta äitini tiesi paremmin.

Hänen kysymyksensä herätti minussa halun tietää itse.

Niinpä joka ilta makuuhuoneessa, jonka jaoin kahden veljeni kanssa, sytytin valon vuoteeni yläpuolella ja luin luvun Mormonin kirjasta. Sitten sammutin valon, pujahdin pois sängystä polvilleni ja rukoilin. Rukoilin vilpittömämmin ja suuremmalla halulla kuin koskaan aiemmin. Pyysin, että taivaallinen Isä antaisi minun tietää, onko Mormonin kirja totta.

Siitä hetkestä, kun aloin lukea Mormonin kirjaa, tunsin, että taivaallinen Isä oli tietoinen ponnisteluistani. Ja tunsin, että olin Hänelle tärkeä. Kun luin ja rukoilin, koin miellyttäviä, rauhallisia tuntemuksia. Luku luvulta uskon valo kasvoi sielussani kirkkaammaksi. Ajan myötä ymmärsin, että nämä tuntemukset olivat Pyhän Hengen antamia vahvistuksia totuudesta.¹⁷ Sain tietää itse, että Mormonin kirja on totta ja että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Kuinka kiitollinen olenkaan äitini innoitetusta kutsusta.

Tämä kokemus Mormonin kirjan lukemisesta nuorena pani alulle pyhien kirjoitusten tutkimisen mallin, joka siunaa minua edelleen tänäkin päivänä. Luen yhä Mormonin kirjaa ja polvistun rukoukseen. Ja Pyhä Henki vahvistaa sen totuuden aina uudestaan.

Nefi sanoi tämän osuvasti. Oli Herran viisauden mukaista, että me kuljettaisimme pyhiä kirjoituksia mukanamme koko elämämme ajan. Mormonin kirja on se ”lakikivi”, joka tekee tästä taloudenhoitokaudesta erilaisen kuin kaikki aiemmat taloudenhoitokaudet. Kun tutkimme Mormonin kirjaa ja seuraamme elävää profeettaa, elämässämme ei tapahdu henkilökohtaista luopumusta.¹⁸

Kutsu tulla elämän puun luo pitämällä kiinni Jumalan sanasta ei ole vain Lehin kutsu perheelleen, eikä se ole vain äitini kutsu minulle lukea Mormonin kirja ja rukoilla sen johdosta. Se on myös profeettamme, presidentti Russell M. Nelsonin kutsu meistä jokaiselle.

”Lupaan”, hän sanoi, ”että kun rukoillen tutkitte Mormonin kirjaa joka päivä, te teette parempia valintoja – joka päivä. Lupaan, että kun pohditte, mitä tutkitte, taivaan ikkunat avautuvat ja te saatte vastauksia omiin kysymyksiinne ja ohjausta omaan elämäänne.”¹⁹

Rukoukseni on, että Mormonin kirjan lukeminen tänä vuonna on ilona ja siunauksena meistä jokaiselle ja että se tuo meitä yhä lähemmäksi Vapahtajaa.

Taivaallinen Isä elää. Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Mormonin kirja sisältää Hänen sanojaan ja välittää Hänen rakkauttaan. Presidentti Russell M. Nelson on Herran elävä profeetta maan päällä tänä aikana. Tiedän näiden asioiden olevan totta Pyhän Hengen vahvistavan todistuksen johdosta – todistuksen, jonka sain ensi kerran lukiessani Mormonin kirjan nuorena poikana. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.