Lompakkoni oli hukassa

Olen saanut paljon siunauksia kymmenysten maksamisesta ja tullut ymmärtämään, että kun me maksamme kymmenyksemme, olipa se vähän tai paljon, se on Herralle sama.

Kerran kun sain palkkani, lunastin sekin ja lähdin kotia kohti maksamaan laskuja ja auttamaan vaimoani, joka odotti ensimmäistä lastamme. Menin bussiin ja panin rahani lompakkooni. Sitten piilotin lompakon olkalaukkuni sivutaskuun, jossa se olisi paremmassa turvassa. Olin todella hämmästynyt, kun kotiin päästyäni etsin lompakkoani enkä löytänyt sitä. Olin hyvin huolissani. Siinä oli koko kahden viikon palkkani, ja sen menettäminen aiheuttaisi meille monia ongelmia.

Etsin huolellisesti lompakkoani, ja kun en löytänyt sitä, päätin mennä takaisin bussiin, jolla olin tullut kotiin. En löytänyt sitä sieltäkään.

Jonkin ajan kuluttua menin kotiin hyvin turhautuneena. Menin huoneeseeni ja polvistuin. Vilpittömin sydämin ja kyyneliä vuodattaen kohotin rukoukseni Jumalalle ja pyysin Häntä auttamaan minua. Kerroin Hänelle, että maksoin täydet kymmenykset ja tarvitsin nyt siunausta. Tiedän, ettei Herra vastaa rukouksiimme aina niin kuin me haluamme, mutta sillä kertaa Hän siunasi minua ihmeellisellä tavalla.

Myöhemmin sinä iltana piispa koputti oveemme ja kysyi, oliko minulla sosiaaliturvakorttia. Sanoin, että minulla oli, mutta että se oli kadonnut lompakkoni mukana juuri sinä samana päivänä. Hän näytti minulle lompakkoa ja kysyi, oliko se minun. Näin, että se oli ja että kaikki rahani olivat vielä siellä. Piispa selitti, että eräs ystävä, joka ei ollut kirkon jäsen, oli löytänyt lompakon kotinsa ulkopuolelta. Kun hän näki lompakon sisällä temppelisuosituksen, hän vei sen piispalle. Piispa sanoi, että se oli selvästi ihme ja että se tapahtui siksi, että minä maksoin uskollisesti kymmenykset.

Héctor Castellanos Turcios on Amatitlánin seurakunnan jäsen Amatitlánin vaarnassa Guatemalassa.