Tunsin sanoinkuvaamatonta iloa

Kun olin kolmikymmenvuotias, elämäni oli hajoamaisillaan. Minulla oli alkoholiongelma, enkä tiennyt, mitä olisin sille tehnyt. Eräänä maanantaiaamuna sen julkaisun päätoimittaja, jossa olin töissä toimittajana, kutsui minut puheilleen. Hän puhui suoraan. Minun oli lopetettava juominen, jos halusin pitää työpaikkani.

Lähdin seuraavana päivänä etsimään uusia aiheita muistaen hänen varoituksensa. Yhtäkkiä keskellä katua kaksi lähetyssaarnaajaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta alkoi puhua minulle. En ollut koskaan kuullut kyseisestä kirkosta. En ruvennut pitkiin puheisiin heidän kanssaan, mutta jätin heille kuitenkin käyntikorttini.

Kahden päivän kuluttua olin käymässä äitini luona, kun hän sanoi: ”Täällä on kaksi nuorta amerikkalaista, jotka haluavat tavata sinut.” Vastasin: ”Ei minulla ole amerikkalaisia ystäviä.” Äiti sanoi: ”He sanovat olevansa lähetyssaarnaajia.” Sanoin: ”No, päästä heidät sisään. Minä puhun heidän kanssaan.” Yllätyksekseni he olivat ne lähetyssaarnaajat, jotka olin tavannut maanantaina. He olivat löytäneet minut käyntikorttini perusteella.

Kun istuimme olohuoneessa vastapäätä toisiamme, päätin kuunnella heidän sanomaansa. Toinen heistä otti esiin lehtisen ja sanoi, että siinä oli Joseph Smithin todistus. Hän antoi sen minulle ja pyysi minua lukemaan sen. Olin tuskin ehtinyt vastata myöntävästi, kun toinen lähetyssaarnaaja otti esiin sinikantisen kirjan. Hän kysyi minulta: ”Lukisitko tämän kirjan 150 ensimmäistä sivua?” Vastasin myöntävästi siihenkin. Lähtiessään luotani he sanoivat: ”Tulemme perjantaina katsomaan, oletko päässyt tavoitteisiisi.” Sillä tavalla minä aloin oppia evankeliumia.

Kun olin ottanut osaa kaikkiin keskusteluihin, tuli jälleen uusi pyyntö. Toinen lähetyssaarnaaja sanoi: ”Veli Rosillo, sinä tarvitset oman todistuksen.” Toinen jatkoi: ”Kysy Jumalalta, oliko Joseph Smith profeetta ja onko Mormonin kirja totta. Lupaamme sinulle, että Herra vastaa sinulle. Tulemme taas ensi viikolla.”

Sitä päivää edeltävänä päivänä, jolloin lähetyssaarnaajien oli määrä tulla käymään, päätin panna asian koetukselle. Menin hakemaan Mormonin kirjan, jonka olin jo lukenut loppuun. Menin olohuoneeseen ja polvistuin. Olin yksin, ja kaikki oli hiljaista. Aloitin: ”Taivaan Isä, lähetyssaarnaajat ovat pyytäneet minua kysymään, oliko Joseph Smith profeetta ja onko Mormonin kirja totta. He ovat sitä mieltä, että minun pitää saada todistus ja mennä kasteelle. Oliko Joseph Smith profeetta? Onko Mormonin kirja totta?”

Lakkasin puhumasta. Tunsin siinä samassa sanoinkuvaamatonta iloa. Halusin sen tunteen kestävän ikuisesti. Olin saanut vastaukseni. Kun lähetyssaarnaajat tulivat, kerroin heille kokemuksestani.

Minut kastettiin 11. syyskuuta 1971 Piurajoessa. Siitä on kulunut melkein 34 evankeliumin periaatteiden – muun muassa viisauden sanan – mukaan elettyä vuotta, jotka ovat tuoneet monia siunauksia. Mutta muistan vielä nuo kaksi lähetyssaarnaajaa, jotka puhuttelivat minua kadulla ja toivat minut pimeydestä valoon.

Hildo Rosillo Flores on Los Ficusin seurakunnan jäsen Piuran keskisessä vaarnassa Perussa.