AVIOLIITOSSA

Presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut: ”Kirkko tähdentää voimakkaasti kodin pyhyyttä ja opettaa, että lapset ovat Herralta tullut siunaus. Myöhempien aikojen pyhät eivät korosta mitään periaatetta voimakkaammin kuin avioliiton pyhyyttä.”² Koska tiedämme, että perhesuhteet voivat kestää ikuisesti, ymmärrämme, miten tärkeätä on mennä naimisiin oikean henkilön kanssa oikeassa paikassa ja luoda koteja, joihin Jumala voi lähettää henkilapsiaan kasvatettaviksi vanhurskaudessa.

Sanalla ”side” on monta merkitystä, muun muassa ”liitto”, ”sitoumus” tai ”suojaamaan, tukemaan ja kannattamaan käytettävä väline”. Avioliiton siteet ovat rakkauden siteitä, jotka yhdistävät kaksi ihmistä liittoon, joka vahvistaa heitä ja antaa heille korkeamman tarkoituksen. Tässä mielessä nämä siteet vapauttavat ihmiset toteuttamaan täydet iankaikkiset mahdollisuutensa.

Sellainen liittosuhde on perustana kodille, jonne lapset ovat tervetulleita ja jossa he voivat oppia ja kasvaa rakkauden ja turvan ilmapiirissä vailla pelkoa pahoinpitelystä tai laiminlyönnistä.

Kirkon johtajat ovat jatkuvasti vakuuttaneet, että lapset voivat paremmin, kun he syntyvät perheeseen ja heidät kasvatetaan perheessä, jossa on sekä äiti että isä. Ensimmäinen presidenttikunta on antanut seuraavan lausunnon: ^”Siellä missä MAP-perhepalveluita ei ole saatavana, pappeusjohtajien tulee neuvoa antamaan lapsi adoptoitavaksi adoptioviranomaisten välityksellä.”³

Perheitä koskeva tutkimus tukee kirkon kantaa. Eräässä äskettäisessä julkaisussa verrataan naimattomien tai avoliitossa elävien vanhempien lapsia ja naimisissa olevien vanhempien lapsia. Vaikkakin yksinhuoltajat onnistuvat usein kasvattamaan sopeutuvia, vastuuntuntoisia lapsia, raportin loppupäätelmä on, että kokonaisuutena ottaen ne lapset, jotka elävät naimisissa olevien vanhempien kanssa, eroavat itse tai saavat itse au-lapsia vähemmän todennäköisesti, kokevat vähemmän todennäköisesti köyhyyttä, saavat parempia arvosanoja, pääsevät todennäköisemmin korkeakouluun ja heitä on vähemmän työttöminä. Naimisissa olevien vanhempien lapsilla on keskimäärin parempi fyysinen ja psyykkinen terveys, he käyttävät vähemmän päihteitä, kokevat vähemmän lasten hyväksikäyttöä ja tekevät vähemmän todennäköisesti itsemurhan tai rikoksia.⁴ Vahva, rakastava avioliitto on usein paras lahja, minkä vanhemmat voivat lapsille antaa.

Koska lainsäätäjiä painostetaan sallimaan kahden naisen tai kahden miehen välinen avioliitto, kirkko antoi heinäkuussa 2004 lausunnon, joka tukee avioliiton määritelmää miehen ja naisen välisenä laillisena liittona. Tässä määritelmässä on kyse paljon enemmästä kuin kansalaisoikeuksista. Avioliiton suojelemisessa on kysymys syvästä sitoutumisesta Isämme Jumalan säätämään instituutioon. Tämä sitoutuminen muokkaa moraalista ilmapiiriä, jossa äidit ja isät kasvattavat lapsiaan.

Jos valtiovalta muuttaisi moraalista ilmapiiriä laillistamalla samaan sukupuoleen kuuluvien väliset avioliitot, lisääntyisi epätietoisuus sukupuolesta varsinkin lasten keskuudessa, ja se hämärtäisi entisestään hyvän ja pahan rajaviivaa (ks. Jes. 5:20).

Avioliitto on todellakin olennaista Jumalan suunnitelmassa, mutta avioliitto yksin ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, joita perheissä voi esiintyä. Kahdentoista apostolin koorumin jäsen vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) on sanonut: ”Saavuttaakseen tuon toivottavan tilan, ’rakkauden kotona’, on tehtävä tietoisia päätöksiä, kuten riittävän ajan varaaminen kotona muun muassa rakkauden osoittamiseen lapsille kartuttamalla heidän onnellisten muistojensa varastoa. Ei riitä, että laulaa rakkaudesta kotona.⁵ Siihen on liityttävä viisas ajoitus hyödyttämään perhettämme, joka jää usein kiireisyytemme uhriksi.”⁶

Muita tietoisia päätöksiä, joita mies ja vaimo voivat tehdä, on olla uskollinen, voittaa henkilökohtaisia heikkouksia, joihin kuuluu taipumus arvostella, sekä palvella toinen toistaan niin, että rakkaus syvenee ajan mittaan. Näin varmistetaan, että rakkaus kodissa ei ole vain tyhjä fraasi vaan todellisuus, jonka jokainen perhe voi saavuttaa.