Kalliolle rakennettu

Monta vuotta sitten Utahiin tuli erään [toisen] kirkon oppinut pappi – –, ja minä keskustelin hänen kanssaan. Hän oli ollut ”mormonien” sakramenttikokouksessa, ja hänellä oli paljon kritisoitavaa tavastamme toimittaa Herran ehtoollinen, etenkin siitä, että käytimme niissä tilanteissa viinin sijaan vettä. Hän sanoi, että häntä puistatti, kun hän näki ihmisten siemaisevan vettä, ja hän toi esiin sen tosiasian, ja tosiasiahan se on, että Raamatun mukaan Vapahtaja asettaessaan sakramentin juutalaisten keskuuteen käytti viiniä julistaen, että se oli Hänen vertaan tai että se oli vertauskuva Hänen verestään. Voisin lisätä, että Mormonin kirjassakin sanotaan, että Vapahtaja käytti viiniä tuodessaan sakramenttitoimituksen nefiläisten keskuuteen.

Ystäväni, tiesipä hän sitä tai ei, oli osunut suureen tunnusomaiseen piirteeseen, joka erottaa Jumalan kirkon kaikista muista kirkoista auringon alla – eli siihen, että vaikka ne perustuvat kirjoihin ja perinteisiin ja ihmisten käsityksiin, tämä kirkko on rakennettu Kristuksen kalliolle, välittömän ja jatkuvan ilmoituksen periaatteelle. Myöhempien aikojen pyhät eivät tee asioita siksi, että ne sattuvat olemaan jossakin kirjassa. He eivät tee asioita siksi, että Jumala käski juutalaisia tekemään niitä, eivätkä he tee tai jätä tekemättä mitään Kristuksen nefiläisille antamien ohjeiden vuoksi.

Mitä ikinä tässä kirkossa tehdäänkin, tehdään siksi, että Jumala, joka puhuu taivaasta meidän aikanamme, on käskenyt tätä kirkkoa tekemään sen. – – Tämä on Kristuksen kirkon perustuslaki. Jos me käytämme Herran ehtoollisen sakramentissa viinin sijasta vettä, se johtuu siitä, että Kristus on niin käskenyt.

Jumalallinen ilmoitus sopeutuu ihmisten olosuhteisiin ja tilanteisiin, ja muutos seuraa toistaan Jumalan työn edetessä ja kulkiessa kohti päämääräänsä. Niin suurta tai hyvää kirjaa ei olekaan, että se riittäisi johtamaan tätä kirkkoa.

Sanoessani tämän puhun kaikella kunnioituksella Jumalan kirjoitettua sanaa kohtaan, joka on painettu kirjoihin. Osa siitä voi olla vanhentunutta täytettyään tarkoituksensa ja on pantu hyllylle, kun taas toinen osa on voimallista, täynnä elämää ja sovellettavissa nykyiseen tilaamme – nykyiseen kehitysvaiheeseemme. Mutta jopa sitä osaa täytyy tulkita oikein. Kenenkään ei pitäisi kiivailla siitä, mitä kirjoissa on, kun meillä on Jumalan puhetorvi, joka puhuu Hänen puolestaan ja tulkitsee Hänen sanaansa. Jos kiivailee siitä, taipuu pitämään parempana kuollutta kirjainta kuin elävää puhetorvea, ja se on aina väärä asenne.

Sillä, mitä Herra sanoi juutalaisille ja nefiläisille 2 000 vuotta sitten tai mitä Hän sanoi myöhempien aikojen pyhille 50 tai 60 vuotta sitten, ei ole minkäänlaista voimaa tänä aikana, ellei se ole yhtäpitävää nykyajan ilmoituksen, Herran viimeisimpien ohjeiden kanssa, jotka Hän on antanut kansalleen valittujen tai nimitettyjen palvelijoidensa tai palvelijansa välityksellä, ja ne, jotka eivät piittaa tästä tosiasiasta, joutuvat todennäköisesti hankaluuksiin. Meidän tulee noudattaa viimeisintä sanaa Jumalalta ennen mitään aiempaa ilmoitusta, olipa se kuinka totta hyvänsä.

Sama Jumala, joka sanoo, että tehkää niin ja näin tänä aikana, voi kumota sen käskyn huomenna olematta muuttuvainen tai epäjohdonmukainen. Lainsäädäntöelimet, jotka kokoontuvat joka toinen vuosi, kumoavat vanhoja lakeja tai niiden aiempia säädöksiä, jotka ovat täyttäneet tehtävänsä, mutta kenenkään mieleen ei tule syyttää lainsäätäjiä epäjohdonmukaisuudesta tai ristiriitaisuudesta. Kuinka siis Jumalaa voidaan pitää epäjohdonmukaisena, jos Hän sanoo yhden asian tänään ja muuttaa sen huomenna tai ensi kuussa tai ensi vuonna, jotta se sopii muuttuneisiin olosuhteisiin?

Hän antoi Abrahamille käskyn surmata poikansa, ja Abraham oli tekemässä niin, kun sama Jumala sanoi: ”Älä koske poikaan” [1. Moos. 22:12]. Abrahamin velvollisuus oli – – noudattaa toista käskyä ensimmäisen sijaan, ja hän olisi ollut käskyn rikkoja, ellei hän olisi tehnyt niin.

Saattaisin jatkaa tästä aiheesta loputtomiin mutta päätän nyt tähän ajatukseen. Jumalan työ etenee. Se muuttaa muotoaan mutta ei koskaan periaatteitaan. Totuudet, joihin se perustuu, ovat iankaikkisia, muuttumattomia, mutta on monia sääntöjä, jotka muuttuvat muuttumistaan Jumalan työn mennessä eteenpäin. Ikuinen evankeliumi on enemmän kuin paloportaat, tie pois vaarallisesta tilanteesta. Se on jumalallinen suunnitelma ihmisen edistymiseksi, tie täydellisyyteen, ja evankeliumin henki on kehittymisen, edistymisen henki.

Jumalan työ etenee, mutta etenemmekö sinä ja minä sen mukana? – – Kuinka me voimme edetä Herran työn mukana? On vain yksi tapa, ja se on tehdä sitä, mitä Hän on käskenyt, ja jättää tekemättä se, minkä Hän on kieltänyt. – –

Oi, te veljeni ja sisareni Kristuksen kirkossa! Olkaamme valveilla, jalkeilla ja mukana työssä. – – Tehkää edelleen jotakin Jumalan palveluksessa, että Hänen työnsä henki olisi kanssanne ja ohjaisi teitä sillä polulla, joka ”kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” [ks. OL 50:24].