Sulje tv!

Kiitospäivää seuranneena lauantai-iltana huomasin olevani yksin kampuksen ulkopuolella sijaitsevassa asunnossani. Minulla ei ollut paljonkaan tekemistä, joten selailin tv-kanavia, kunnes satuin löytämään elokuvan, joka oli juuri alkanut.

Ei kestänyt montakaan minuuttia, kun tajusin, ettei elokuva ollut sopivaa katsottavaa. Hetken ajattelin: ”Entä sitten? Täällä ei ole ketään. Onhan se sentään tv:ssä, joten pahimmat osuudet on varmasti leikattu pois.”

Henki kehotti minua kuitenkin sammuttamaan tv:n. Päätin sen sijaan lukea kirjaa.

Noin puoli tuntia myöhemmin kuulin ovelta koputuksen. Siellä oli vanhinten koorumiini kuuluva veli, joka kertoi, että yksi nuorista naisista, joiden kotiopettaja hän oli, oli sairaana ja tarvitsi siunauksen. Hän oli käyttänyt kuluneen puoli tuntia soittelemalla ja koputtelemalla oviin yrittäen löytää jonkun, joka olisi kotona ja voisi auttaa häntä. Viimein hän oli tullut minun ovelleni. Lupauduin auttamaan ja pukeuduin nopeasti pyhävaatteisiin.

Kun kävelimme nuoren naisen asunnolle, kysyin veljeltä, kuinka sairas nuori nainen oli. Veli tiesi vain, että oli saanut hätäisen soiton nuoren naisen asuintoverilta, joka oli pyytänyt häntä tulemaan heti.

Kun saavuimme asunnolle, oli ilmeistä, ettei nuori nainen voinut hyvin. Hänellä oli korkea kuume, ja hän näytti kalpealta. Hänen huonetoverinsa sanoi, että hän oli ollut sairaana monta tuntia, oli heikko eikä kyennyt syömään, koska hänen vatsansa oli sekaisin.

Olin olettanut, että voitelisin nuoren naisen öljyllä, mutta veli vanhinten koorumistani pyysikin minua antamaan siunauksen. Tunsin itseni riittämättömäksi enkä tiennyt, mitä sanoisin. Minulla ei ollut ollut aikaa valmistautua henkisesti siunauksen antamiseen, mutta rukoilin mielessäni, että Jumala ohjaisi sanojani.

Voitelun jälkeen puhuttelin nuorta naista nimeltä ja annoin siunauksen. Huomasin antavani lupauksia palautuvasta terveydestä ja lohdun sanoja, jotka eivät olleet omiani. Sitten päätin siunauksen. Kun avasimme silmämme, näin leveän hymyn nuoren naisen kasvoilla, ja hän kiitti meitä siunauksesta. Hän toipui pian ja kykeni palaamaan opintojensa pariin ja suorittamaan lukukauden loppuun.

Miettiessäni tuota kokemusta tunnen suurta kiitollisuutta mahdollisuudesta olla pappeudenhaltija. Kokemus kesti vain kymmenisen minuuttia, ja olen varma, että sairaana ollut nuori nainen on jo unohtanut sen. Minuun sillä on kuitenkin ollut pysyvä vaikutus.

Olen kiitollinen Hengen kuiskauksista, jotka kehottivat minua välttämään kiusausta ja pysymään hengellisesti valmiina. Lisäksi olen kiitollinen siitä, että Henki johdatti sen veljen vanhinten koorumistani asunnolleni.

Ennen kaikkea olen kiitollinen hyvästä ja armeliaasta taivaallisesta Isästä, joka vahvisti minua riittämättömyydessäni ohjaten sanojani siunauksessa ja toteuttaen sitten sanat, jotka Hän sai minut sanomaan. Tiedän, että kun me pysymme kelvollisina, meillä on Henki oppaana polullamme, niin että voimme olla valmiita palvelemaan ympärillämme olevia.