Uusia ystäviä, vanhoja ystäviä

Oli sunnuntaiaamu, ja Lissaa hermostutti. Hänen seurakuntansa rajat olivat muuttuneet. Se merkitsi sitä, että hän menisi tänään uuteen seurakuntaan. Isä ja äiti näkivät, että Lissa oli huolissaan.

Mikä hätänä?

Minä en tunne ketään uudessa seurakunnassa. Miksi vanhaa seurakuntaamme piti muuttaa?

Se on itse asiassa hyvä asia. Kirkko kasvaa. Se tarkoittaa sitä, että entistä useammat ihmiset ovat ottaneet vastaan evankeliumin.

Näenkö ikinä enää ystäviäni vanhasta seurakunnasta?

Me huolehdimme siitä, että näet. Voit kutsua heidät meille syntymäpäivillesi.

Kirkossa Lissa meni Alkeisyhdistyksen huoneeseen. Hän näki muutamia ystäviään vanhasta seurakunnasta, mutta siellä oli paljon uusiakin kasvoja. Luokassa Lissa ja toiset lapset leikkivät leikkiä, joka auttoi heitä oppimaan toistensa nimet. Uudet lapset tuntuivat mukavilta.

Luokan jälkeen Lissa näki vanhempiensa ja pikkuveljensä odottavan häntä käytävässä.

Äiti, voisinkohan minä kutsua uudet lapsetkin meille syntymäpäivilleni?

Se on hieno idea.

Sillä viikolla Lissa ja äiti tekivät kutsukortit vanhan seurakuntansa lapsille ja uuden seurakuntansa lapsille.

Kaikki lapset tulivat Lissan syntymäpäiville. He leikkivät samaa leikkiä, jota Lissa oli leikkinyt Alkeisyhdistyksessä, niin että jokainen oppisi jokaisen nimen.

Oliko sinulla hauskaa?

Oli! Nyt minulla on vanhoja ystäviä ja uusia ystäviä!