Olen ylpeä sinusta

Lähetyssaarnaajina Ghanassa pesimme valmistautumispäivänä vaatteemme käsin. Toverini vanhin Moss, joka oli saapunut äskettäin Yhdysvalloista, ei ollut aiemmin pessyt nyrkkipyykkiä. Mutta koska minä olin ghanalainen, olin tottunut siihen.

Joka maanantai vanhin Moss ryhtyi jynssäämään vaatteitaan, mutta kun hän oli päässyt työn puoleenväliin, hänen kätensä ja rystysensä alkoivat vuotaa verta. Sitten minun piti hoitaa työ loppuun omien pyykkieni lisäksi.

Eräänä maanantaina pyykkiajan koittaessa vanhin Moss vaikutti hieman huolestuneelta. Olin loukannut käteni edellisenä päivänä, ja hän tiesi, etten kykenisi auttamaan häntä pyykinpesussa. En kykenisi pesemään edes omia pyykkejäni. Hän aloitti pesemisen, mutta puoliväliin ehdittyään hän tarvitsi tavalliseen tapaan apua.

Koska en kyennyt auttamaan toveriani varsinaisessa pesussa, kannustin häntä olemaan sisukas – antamaan käsiensä levätä ja yrittämään uudestaan. Hän keskeytti joksikin aikaa ja jatkoi sitten. Sanoin hänelle, että hän keksisi kyllä keinon selviytyä loppuun asti. Hänen kätensä ja rystysensä olivat yhä kipeät, mutta hän jatkoi sitkeästi. Kun pyykki oli pesty, hän sanoi: ”Olen ylpeä itsestäni. Vanhin Asante, oletko ylpeä minusta?”

”Totta kai olen ylpeä sinusta”, minä vastasin.

Kun olen ajatellut tuota tapausta, olen tajunnut, että taivaallinen Isä tuntee piilevät kykymme, mutta Hän koettelee meitä, niin että voimme kehittää ahkeruutta, kärsivällisyyttä ja uskollisuutta. Hän on tyytyväinen meihin, kun me teemme oikeita valintoja ja osoitamme, että kykenemme kestämään koettelemuksemme.

Kun teemme lujasti töitä ja kestämme eteemme tulevat koettelemukset, voimme kysyä: ”Taivaallinen Isä, oletko ylpeä minusta?” Tiedän, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat mielissään, kun me kestämme, ja että He sanovat meille niin jonakin päivänä, kun He toivottavat meidät tervetulleiksi kotiin.