Jeesus on syntynyt

Hämärä laskeutui hiljaa viheriöivien kukkuloiden ylle lähellä Betlehemiä. Oli kevät – vuodenaika, jolloin syntyi monia uusia karitsoita. Kiireiset paimenet tarkistivat karitsan toisensa perään ennen kuin asettuivat yöksi lepäämään.

Myös Betlehemissä oli kiireistä. Paikkakunnalle oli saapunut monia matkalaisia, koska Rooman keisari oli antanut käskyn, että kaikkien täytyi mennä esivanhempiensa kaupunkiin verollepanoa varten. Kahden matkalaisen – Joosefin ja hänen vaimonsa Marian – täytyi löytää yösija.

Vihdoin Joosef ja Maria löysivät suojaa tallista, jossa eläimiä pidettiin. Siinä vaatimattomassa tallissa Marian vauva syntyi. Tuo vauva oli Jumalan Poika, maailman Vapahtaja.

Maria kietoi vauvansa puhtaisiin kapaloihin ja teki Hänelle pienen vuoteen seimen pehmeisiin, puhtaisiin heiniin. Joosef tiesi, että tämä vauva oli taivaallisen Isän Poika. Hän antoi vauvalle nimen Jeesus, aivan kuten enkeli oli kehottanut häntä aikaisemmin.

Taivaan enkelit riemuitsivat! Profeettojen lupaukset täyttyivät. Jehova, jota nyt kutsuttiin Jeesukseksi, oli syntynyt maan päälle. Taivaalla loisti uusi tähti julistaen hyvää sanomaa.

Enkeli ilmestyi kukkulanrinteellä paimenille, ja kirkas valo loisti kaikkien ympärillä. Paimenet eivät olleet koskaan nähneet mitään sellaista, ja he olivat hyvin peloissaan.

”Älkää pelätkö!” enkeli sanoi. ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

Samalla hetkellä tuli enkeleitä, jotka sanoivat paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Kun enkelit lähtivät, hämmästyneet paimenet kiiruhtivat Betlehemiin, mistä he löysivät Jeesus-vauvan, joka makasi seimessä. Palatessaan lampaidensa luo paimenet ylistivät Jumalaa ja kertoivat muille kaikesta, mitä olivat nähneet.