Olkia seimeen
”Kaikki, mikä kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää ja rakastamaan Jumalaa ja häntä palvelemaan, on Jumalan innoittamaa” (Moroni 7:13).
Michael katseli pientä, pehmeää olkivuodetta. ”Olen iloinen, että Jeesus-vauvalla on pehmeä, lämmin vuode joulu-aattona”, hän ajatteli.
Menneen viikon ajan Michael oli laittanut huolellisesti pieniä oljenpätkiä yksi kerrallaan pieneen seimeen. Michael ajatteli, että tämä saattaisi olla paras joulu, mitä hänellä oli koskaan ollut, koska nyt hän oli kyllin vanha ymmärtääkseen, mistä joulussa oikein oli kyse.
Viikko aikaisemmin äiti oli pitänyt perheillassa oppiaiheen joulun todellisesta merkityksestä. Hän sanoi, että Jeesus Kristus oli suurin lahja, minkä taivaallinen Isä oli antanut maailmalle. Sitten äiti ojensi perheen jokaiselle lapselle pienen, tyhjän seimen ja pikkuruisen Jeesus-vauvahahmon.
”Ensi viikolla teillä jokaisella on vuorostaan tilaisuus antaa lahja taivaalliselle Isälle”, äiti sanoi.
”Kuinka me voimme tehdä sen?” Michael kysyi.
”Teidän lahjanne taivaalliselle Isälle on muiden palvelemista”, hän sanoi. ”Joka kerta kun teette jotakin hyvää tai autatte toista, voitte lisätä seimeenne yhden oljen. Mitä enemmän ystävällisyyttä osoitatte toisia kohtaan, sitä pehmeämpi seimi on jouluaattona.”
”Toivottavasti minä saan omaan seimeeni enemmän olkia kuin kukaan muu!” Michael mietti.
Seuraavana päivänä Michael alkoi ansaita olkia.
”Äiti, saanko auttaa sinua lakaisemaan lattian?” Michael kysyi, kun hän näki äidin siivoavan keittiötä.
”Autan sinua löytämään nallesi”, Michael sanoi pikkuveljelleen, kun tämä itki kadonnutta leluaan.
”Minäkin haluan lapioida vähän lunta”, Michael sanoi, kun isä meni ulos lapioimaan pihatietä.
Muutamassa päivässä Michaelin pieni seimi näytti aivan erilaiselta. Se oli täpötäynnä olkia! Mutta Michael huomasi muutoksen myös itsessään. Hän alkoi mielellään osoittaa ystävällisyyttä toisille, koska hän tiesi, että sitä taivaallinen Isä halusi hänen tekevän. Joskus hän jopa unohti lisätä oljen seimeen autettuaan jotakuta.
Michael vakuuttui siitä, että hyvän tekeminen sai hänet hyvälle mielelle. Kun Michael jouluaattona seisoi joulukuusen pehmeiden valojen loisteessa, hän asetti hellästi pienen Jeesus-vauvansa seimeen, joka oli nyt ääriään myöten täynnä olkia.
Michael tiesi, että hän oli tehnyt parhaansa osoittaakseen rakkautensa taivaallista Isää ja Jeesusta kohtaan. Se oli kaikkien aikojen paras joulu.
Kuvitus Jim Madsen