Avoimet ovet

Alison kuunteli innokkaana, kun piispa ilmoitti, että heidän seurakuntansa järjestäisi tänä jouluna avoimien ovien tilaisuuden. ”Haluamme tehdä siitä erityisen illan”, piispa sanoi. ”Se tulee olemaan hieno tilaisuus kutsua ystäviä ja naapureita.”

Alison rakasti joulunpyhiä. Hänestä oli mukavaa ostaa lahjoja omalle perheelle ja ystäville sekä laulaa joululauluja. Ja hänestä oli ihanaa lukea kertomusta Jeesuksen syntymästä ja ajatella Häntä pienenä vauvana.

Piispan seuraavat sanat kiinnittivät Alisonin huomion. ”Avoimien ovien tilaisuuden vuoksi emme tänä vuonna järjestä seurakuntamme perinteistä joulujuhlaa.”

Alison kurtisti kulmiaan. ”Eikö ole joulujuhlaa?” hän kuiskasi äidilleen. Seurakunnan joulujuhla oli yksi hänen suosikeistaan joulun aikaan.

Äiti nosti sormen huulilleen.

”Jotkut ystävistämme ja naapureistamme eivät ymmärrä, että me olemme kristittyjä”, piispa jatkoi. ”Haluamme heidän tietävän, että me uskomme Jeesukseen Kristukseen.”

Alison mietti sitä. Hän muisti, että hänen paras ystävänsä Erica oli väittänyt, etteivät mormonit ole kristittyjä. Alison ei ollut ymmärtänyt, mitä Erica tarkoitti, joten hän oli kysynyt asiaa vanhemmiltaan.

”Monet ihmiset keskittyvät nimeen ’mormoni’ tai ’myöhempien aikojen pyhät’”, äiti oli selittänyt. ”He unohtavat, että meidän kirkkomme on nimettty Jeesuksen Kristuksen mukaan.”

Seuraavana päivänä koulussa Alison oli lausunut Ericalle ensimmäisen uskonkappaleen: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.”

Mutta Erica oli vain kohauttanut olkapäitään. ”Mikseivät ihmiset sitten kutsu teitä kristityiksi vaan mormoneiksi?” hän kysyi.

Alison keskittyi taas kuuntelemaan piispaa.

”Avoimien ovien tilaisuus keskittyy Jeesukseen Kristukseen”, piispa sanoi. ”Pyydämme perheitä tuomaan seimiasetelmia, ja ensimmäisen joulun tapahtumat tullaan esittämään näytelmänä.”

Kun avoimien ovien tilaisuuden ajankohta läheni, Alison alkoi innostua. Äiti ja isä kutsuivat erään vanhemman naapurin avoimien ovien tilaisuuteen. Alison kutsui Erican.

Avoimien ovien tilaisuuden iltana Alison auttoi äitiä kietomaan perheen molemmat seimiasetelmat sanomalehtipaperiin. Sitten äiti ja isä veivät hänet hakemaan Ericaa.

Kun he pääsivät kirkolle, Alison ja Erica katselivat jouluasetelmia, jotka olivat Japanista, Itävallasta, Filippiineiltä ja monista muista maista.

Sitten tytöt lähtivät ulos, missä nuoret miehet ja nuoret naiset olivat esittämässä ensimmäisen joulun tapahtumia. Siellä oli eläviä lehmiä, lampaita ja jopa kuttu. ”Kaikki paitsi kameli”, Alison sanoi.

Piispa pyysi kaikkia kokoontumaan kappelisaliin. Alison ja Erica istuivat Alkeisyhdistyksen lasten kanssa. Lapset lauloivat laulut ”Picture a Christmas”¹ ja ”Syntymälaulu”², ja seurakunnan kuoro esitti osia Messias-oratoriosta.

”Se oli tosi hienoa”, Erica sanoi kotimatkalla. ”Kunpa äiti ja isäkin olisivat päässeet tulemaan.”

”Ehkä ensi vuonna”, Alison sanoi hymyillen. Hän ajatteli avoimien ovien tilaisuutta ja huomasi, ettei ollut sittenkään kaivannut joulujuhlaa.