Kotikäyntiopetussanoma
Rakastakaa, huolehtikaa ja vahvistakaa
Tutkikaa rukoillen tätä aineistoa ja keskustelkaa siitä sopivalla tavalla niiden sisarten kanssa, joiden luona käytte. Käyttäkää artikkelin kysymyksiä apuna vahvistaaksenne sisarianne ja tehdäksenne Apuyhdistyksestä aktiivisen osan omaa elämäänne.
Usko, Perhe, Auttaminen
Vapahtajan tavoin kotikäyntiopettajat palvelevat yhtä kerrallaan (ks. 3. Nefi 11:15). Me tiedämme, että olemme onnistuneet palvelemisessamme kotikäyntiopettajina, kun sisaremme voivat sanoa: 1) kotikäyntiopettajani auttaa minua kasvamaan hengellisesti, 2) tiedän, että kotikäyntiopettajani välittää minusta ja perheestäni syvästi, ja 3) jos minulla on ongelmia, tiedän, että kotikäyntiopettajani toimii pyytämättä.1
Kuinka me kotikäyntiopettajat voimme rakastaa jotakuta sisarta, huolehtia hänestä ja vahvistaa häntä? Seuraavat 9 ehdotusta, jotka ovat julkaisun Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä luvussa 7, auttavat kotikäyntiopettajia palvelemaan sisariaan:
-
Rukoilkaa päivittäin hänen ja hänen perheensä puolesta.
-
Etsikää innoitusta tunteaksenne hänet ja hänen perheensä.
-
Käykää säännöllisesti hänen luonaan tietääksenne, miten hänellä menee, ja lohduttaaksenne ja vahvistaaksenne häntä.
-
Pysykää säännöllisesti yhteydessä käymällä hänen luonaan, soittamalla, kirjoittamalla, lähettämällä sähköpostia ja tekstiviestejä sekä yksinkertaisin ystävällisin teoin.
-
Tervehtikää häntä kirkon kokouksissa.
-
Auttakaa häntä, kun hänellä on hätätilanne, sairautta tai jokin muu kiireellinen tarve.
-
Opettakaa hänelle evankeliumia pyhistä kirjoituksista ja kotikäyntiopetussanomasta.
-
Innoittakaa häntä näyttämällä hyvää esimerkkiä.
-
Raportoikaa Apuyhdistyksen johtohenkilölle palvelutyöstänne sekä sisaren hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnista.
Pyhistä kirjoituksista poimittua
Historiastamme poimittua
”Kotikäyntiopetuksesta on tullut myöhempien aikojen pyhiin kuuluville naisille kautta maailman keino rakastaa, hoivata ja palvella – toimia ’niiden tunteiden mukaisesti, jotka Jumala on [rintaamme] istuttanut’, kuten Joseph Smith opetti.”2
Eräs sisar, joka oli hiljattain jäänyt leskeksi, sanoi kotikäyntiopettajistaan: ”He kuuntelivat. He lohduttivat minua. He itkivät kanssani. Ja he halasivat minua. – – [He] auttoivat minua nousemaan noiden ensimmäisten yksinäisyyden kuukausien syvästä epätoivosta ja masennuksesta.”3
Palvelemista on myös ajallisissa asioissa auttaminen. Lokakuun 1856 yleiskonferenssissa presidentti Brigham Young ilmoitti, että käsikärrypioneerit olivat jääneet lumen saartamiksi 270–370 mailin (450–600 km) päähän. Hän kutsui Salt Lake Cityssä olevia myöhempien aikojen pyhiä pelastamaan heidät ja huolehtimaan ”tarkasti niistä asioista, joita kutsumme ajallisiksi”.4
Lucy Meserve Smith merkitsi muistiin, että naiset riisuivat lämpimät alushameensa ja sukkansa heti siellä tabernaakkelissa ja pinosivat ne vankkureihin lähetettäviksi paleleville pioneereille. Sitten he kokosivat vuode- ja pitovaatteita niille, jotka vähäisine varusteineen pääsisivät viimein perille. Kun käsikärrykomppaniat saapuivat, eräs rakennus kaupungissa oli ”täynnä heille tarkoitettuja tavaroita”.5
Walter Ranen teos Yksi kerrallaan, kirkon historian museon luvalla