Kaikki tuntevat Bleckin

Vaikka joukkue, jossa Bleck pelasi, oli kirkon sponsoroima, häntä ei ollut juurikaan kiinnostanut kirkko tai se, että profeetta on kehottanut jokaista kelvollista ja kykenevää nuorta miestä palvelemaan lähetystyössä.

Hän oli jo sanonut piispalleen, ettei hän lähtisi lähetystyöhön. Hän ei ymmärtänyt, kuinka hän voisi pelata ammattilaisena, jos hän lopettaisi pelaamisen kahdeksi vuodeksi.

Mikä vielä tärkeämpää, Etelä-Tyynenmeren kisat – jotka pidetään joka neljäs vuosi – olisivat sinä aikana kun hän olisi lähetystyössä, ja Tahitin koripalloliitto halusi hänen pelaavan maajoukkueessa. Hän saisi viimeinkin tilaisuuden tehdä lopun siitä, mitä hänen isänsä sanoi joka kerta kun hän alkoi luulla liikoja itsestään: ”Kaikki tuntevat Bleckin, mutta hänelläpä ei ole kultamitalia.”

Bleckin isän Jean-Baptisten sanat olivat hyväntahtoista kiusoittelua. Mutta ne ärsyttivät Bleckiä suunnattomasti. Ne olivat muistutus siitä, että vaikka koripallofanit kautta Tahitin tiesivät hänestä, hän ei ollut voittanut kisoista mitalia. Hänen isänsä oli voittanut kultamitalin pelatessaan miesten joukkueessa ensimmäisissä Etelä-Tyynenmeren kisoissa.

Bleckin päämääränä oli tehdä tyhjiksi nuo sanat. Hänellä ei ollut aikaa mihinkään muuhun päämäärään.

Lähetystyötä koskevista ajatuksistaan huolimatta Bleck osallistui edelleen kirkon toimintaan. Ollessaan 16-vuotias Bleck sai eräissä kirkon tansseissa kerättyä rohkeutta pyytää Myranda Mariteragia tanssimaan. Myrandakin oli hyvä koripalloilija, joka myös unelmoi kultamitalin voittamisesta. Hänenkin isänsä oli kuulunut tuohon ensimmäiseen mitalijoukkueeseen.

Muutama sekunti sen jälkeen kun Bleck oli pyytänyt Myrandaa tanssimaan, kappale loppui. Niinpä he tanssivat seuraavan kappaleen, joka osoittautui illan viimeiseksi. Bleck ei olisi halunnut tanssien loppuvan.

Bleck ei ollut suunnitellut temppeliavioliittoa eikä edes naimisiinmenoa kirkon jäsenen kanssa. Mutta hänen ajatuksensa alkoivat muuttua, kun hän tutustui Myrandaan paremmin seuraavien kahden vuoden aikana. Eräänä päivänä Myrandan kotona Bleck huomasi jotakin, minkä Myranda oli tehnyt Nuorissa Naisissa. Siinä luki: ”Minä solmin temppeliavioliiton.”

Kiinnostus Myrandaan ja tämän luja sitoutuminen temppeliavioliittoon saivat Bleckin harkitsemaan uudelleen suunnitelmiaan. Hän päätti alkaa suhtautua kirkkoon vakavasti. Hänen päätöksensä johtivat tekoihin, joiden ansiosta Pyhä Henki alkoi vaikuttaa hänen elämässään.

Yksi noista päätöksistä oli valmistautua saamaan patriarkallinen siunaus 18-vuotiaana. Kun patriarkka sanoi siunauksessa, että Bleck palvelisi lähetystyössä ja solmisi temppeliavioliiton, Bleck tunsi Hengen. ”Tiesin, että niin Jumala halusi minun tekevän”, hän sanoo.

Vaikka maajoukkueella näytti olevan mahdollisuuksia mitaliin, Bleck päätti perheensä tukemana asettaa omien halujensa edelle sen, mitä Herra halusi. Päätös ei ollut helppo. Painostus pelaamiseen oli kovaa. Ja hän huomasi pian, että hänen päätöstään alistua Jumalan tahtoon testattaisiin useammin kuin kerran.

Kun hän oli palvellut lähetyssaarnaajana Tahitissa vuoden, koripalloliitto kysyi, voisiko hän palata joukkueeseen vain yhden kuukauden ajaksi ja osallistua kisoihin.

Bleckin lähetysjohtaja, joka oli huolissaan siitä, mikä vaikutus kokemuksella olisi Bleckin kykyyn palata palvelemaan, tunsi innoitusta sanoa hänelle: ”Voit lähteä, jos haluat, mutta et voi tulla takaisin.”

Bleck halusi sen mitalin, mutta hän ei enää halunnut sitä enemmän kuin mitään muuta. Hänen lähetystyönsä oli ollut todella hienoa aikaa. Hän ei ollut halukas luopumaan viimeisestä vuodestaan edes koripallon vuoksi.

Bleck jäi lähetystyöhön.

Joukkue voitti kultaa.

Kun Bleck oli suorittanut kunniakkaasti lähetystyönsä loppuun, hän solmi avioliiton Myrandan kanssa Papeeten temppelissä Tahitissa ja he perustivat perheen. Hän jatkoi taas pelaamista maajoukkueessa.

Myranda pelasi naisten maajoukkueessa pelintekijänä ja valmistautui itsekin Etelä-Tyynenmeren kisoihin.

Kisojen lähestyessä parista alkoi kuitenkin tuntua vahvasti siltä, että heidän pitäisi saada toinen lapsi.

Kun tulevat kisat olivat vain alle vuoden päässä, olisi ollut helppoa lykätä lapsen hankkimista niin pitkälle, että Myranda olisi voinut pelata. Naisten joukkueella oli hyvä mahdollisuus mitaliin.

Mutta Bleck ja Myranda olivat oppineet kokemuksesta, että tahtonsa alistaminen Jumalalle toi suurempia siunauksia kuin mikään, mitä he voisivat toivoa saavansa noudattamalla omia halujaan. Kun he olivat pohtineet asiaa huolellisesti ja rukoilleet, he päättivät asettaa perheensä etusijalle.

Vuonna 1999, kun Myranda oli yhdeksännellä kuukaudella raskaana, naisten joukkue voitti kultaa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Bleck ja Myranda ovat saaneet pelata koripalloa Ranskan Polynesiassa sen korkeimmalla tasolla – voittaen maan liigamestaruuksia ja turnauksia sekä pelaten maajoukkueessa vuosien 2003 ja 2007 kisoissa.

Kumpikin osallistui vuoden 2011 kisoihin, mutta tällä kertaa Bleck oli niissä miesten joukkueen valmentajana. Vaikka Myranda ja naisten joukkue voittivatkin kultamitalin, miesten joukkue sai pronssimitalin eikä Bleck vieläkään saanut unelmoimaansa kultamitalia.

Joskus Bleck miettii, millaista hänen elämänsä olisi mahtanut olla, jos hän olisi tehnyt niin kuin itse halusi eikä niin kuin Jumala halusi.

”Minulla olisi luultavasti kultamitali”, hän sanoo. ”Olisin kenties pelannut ammattilaisena tai sitten en.”

Mutta Bleck ja Myranda eivät kadu tekemiään päätöksiä. He eivät tiedä, kuinka voisivat olla onnellisempia.

”Solmin temppeliavioliiton”, Bleck sanoo. ”Minulla on upea vaimo, neljä kaunista lasta ja olen yhä kirkossa. Koripallo yksin ei voisi antaa minulle mitään niistä. Ne ovat siunauksia, jotka ovat tulleet sen johdosta, että olen asettanut Herran ensimmäiseksi.”

Herran asettaminen ensimmäiseksi ei ole lopettanut Bleckin isän kiusoittelua, mutta se on antanut noille sanoille uutta merkitystä. Muutama vuosi sitten, kun koripalloliitto harkitsi liigan pelien siirtämistä sunnuntaille, seurojen johtajat kokoontuivat keskustelemaan asiasta. Joku kysyi: ”Oletteko kysyneet Bleckiltä?”

Ehdotus hylättiin.

Koska Bleck on asettanut Herran ensimmäiseksi, kaikki paitsi tuntevat Bleckin myös tietävät, mihin hän uskoo.