Sanan vahvistamia

”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken” (OL 121:7).

Pyhien kirjoitusten kohta, joka vuosien mittaan on antanut minulle suurinta lohtua, on Oppi ja liitot 121:7, joka annettiin, kun profeetta Joseph Smith oli Libertyn vankilassa ja anoi apua taivaalliselta Isältä. Olen seminaarissa opetellut tämän jakeen ulkoa ja muistan sen, kun tarvitsen lohtua. Se muistuttaa minua siitä, että taivaallinen Isäni rakastaa minua ja on tietoinen koettelemuksistani. Olen tämän jakeen avulla tuntenut rauhaa turhautumisen ja heikkouden hetkinä.

Tämä jae auttoi minua, kun olin eräissä juhlissa, joiden ilmapiiri muuttui sellaiseksi, että tiesin, ettei minun pitäisi olla siellä. Kieltäydyin kohteliaasti, kun ystäväni kehottivat minua juomaan tai polttamaan. Tämä jae on antanut minulle voimaa, jota olen tarvinnut puolustaakseni uskonkäsityksiäni.

Tämä jae auttoi minua myös tekemään erään vaikean päätöksen. Ystäväni ja minä olimme olleet erottamattomia viiden vuoden ajan. Harrastimme yhdessä urheilua, kävimme yhteisillä retkillä ja olimme yhdessä joka viikonloppu. Mutta hän alkoi viettää aikaa erään vanhemman kaveriporukan kanssa, jonka parissa minä en halunnut olla. Lopulta hän pakotti minut valitsemaan: joko pitäisin hänet ystävänäni tai pitäisin kiinni viisauden sanaa ja siveyden lakia koskevista uskonkäsityksistäni. Olin aivan murtunut. En ollut koskaan tiennyt, että sen puolustaminen, mihin uskon, voisi olla niin vaikeaa. Mutta päätin hankkia uusia ystäviä pitäen aina mielessäni taivaallisen Isän lupauksen Joseph Smithille siitä, että kaikki järjestyisi parhain päin.

Mikään ei ole sen arvoista, että tinkisin uskonkäsityksistäni, ja koen todellista ja kestävää iloa, kun valitsen oikein. Tämä pyhien kirjoitusten kohta on vahvistanut todistustani ja suonut apua, kun olen tarvinnut sitä.

Kuukausia ennen lukion pääsykokeita en tuntenut olevani valmis. Olin varma siitä, että olisi mahdotonta pärjätä hyvin. Niinpä käännyin taivaallisen Isäni puoleen rukouksessa. Rukoillessani nämä sanat tulivat mieleeni: ”Ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.” (Et. 12:27.)

Ymmärsin, että kun rukoilen taivaalliselta Isältä voimaa kohdata haasteita ja koetuksia, Hän siunaa minua ja auttaa minua voittamaan heikkouteni. Huoleni vieminen Herran eteen oli paras päätös, minkä saatoin tehdä. Hän on paras opettaja, ja tiedän, että Hän auttoi minua.

”Rukoile alati, että selviytyisit voittajaksi, niin, että voittaisit Saatanan ja välttyisit Saatanan palvelijoiden käsiltä, jotka tukevat hänen työtään” (OL 10:5).

Tämä jae auttaa minua kohtaamaan kiusaukset. Kun olen tekemäisilläni jotakin, minkä tiedän olevan väärin, tämä jae ja sen sanoma putkahtavat mieleeni. Joka ainoa kerta kun rukoilen saatuani tämän kehotuksen, saan tarvitsemani avun voittaakseni kohtaamani kiusaukset.

”Ole kärsivällinen ahdingoissa, sillä sinä saat monia, mutta kestä ne, sillä katso, minä olen sinun kanssasi aina päiviesi loppuun asti” (OL 24:8).

Tämän pyhien kirjoitusten kohdan ulkoa opetteleminen on ollut siunauksena, kun olen tuntenut pelkoa tai yksinäisyyttä. Aina kun muistan sen, saan rohkeutta ja minusta tuntuu paremmalta. Me nuoret miehet ja nuoret naiset tarvitsemme opastusta ja tukea, varsinkin kun kohtaamme vaikeita koettelemuksia ja haasteita. Vaikka tulevaisuus näyttää toisinaan epävarmalta tai masentavalta, tiedän, että voin luottaa Herraan ja päästä Hänen lämpimään syleilyynsä.

Kun olin pieni, minulle opetettiin kotona ja Alkeisyhdistyksessä, että Herra olisi aina vierelläni, jos tekisin oman osani. Niiden opetusten ja myös tämän pyhien kirjoitusten kohdan ansiosta tiedän, että voin aina luottaa Häneen.