Pyhiä kaikkina kausina

Minulla on lapsuusmuistoja sellaisesta osasta maailmaa, joka voisi toimia kuvapostikorttina vaihtuvista vuodenajoista. Jokainen kuluva kuukausi oli loistava ja suurenmoinen. Täydellisenä talvipäivänä koskematon lumi peitti vuoria ja kaupungin katuja. Kevät toi puhdistavia sateita ja sai kaiken verhoutumaan vihreään. Tyyni kesätaivas tarjosi miellyttävän sinisen taustan kirkkaan auringon loisteelle. Ja mahtava syksy muutti luonnon oranssin, keltaisen ja punaisen säihkyviksi sävyiksi. Kun olin lapsi, rakastin jokaista vuodenaikaa, ja yhä vieläkin rakastan niiden kunkin omaleimaisuutta ja ainutlaatuisuutta.

Elämässämmekin on erilaisia kausia. Jotkin ovat lämpimiä ja miellyttäviä. Toiset eivät ole. Jotkin päivät elämässämme ovat kauniita kuin kuvat kalenterissa. Mutta on myös päiviä ja tilanteita, jotka aiheuttavat murhetta ja voivat tuoda elämäämme syviä epätoivon, kaunan ja katkeruuden tunteita.

Olen varma, että jossakin vaiheessa me kaikki olemme ajatelleet, että olisi mukavaa asettua asumaan maahan, joka olisi täynnä ainoastaan kuvankauniita vuodenaikoja, ja välttää niiden väliin jäävät epämiellyttävät ajat.

Mutta se ei ole mahdollista. Eikä se ole toivottavaa.

Kun tarkastelen omaa elämääni, on ilmeistä, että olen kokenut monet suurimman kasvun hetket eläessäni myrskyisiä kausia.

Kaikkiviisas taivaallinen Isämme tiesi, että jotta Hänen lapsensa varttuisivat sellaisiksi kuin heistä oli tarkoitus tulla, heidän täytyisi kokea vastoinkäymisten aikoja matkallaan kuolevaisuudessa. Mormonin kirjan profeetta Lehi sanoi, että ilman vastakohtaisuutta ”ei voisi olla vanhurskautta” (2. Nefi 2:11). Tosiaankin juuri elämän karvaus sallii meidän huomata elämän suloisuuden, nähdä sen vastakohtaisuuden ja täysin ymmärtää sen arvon (ks. OL 29:39; Moos. 6:55).

Presidentti Brigham Young ilmaisi sen näin: ”Kaikkien älyllisten olentojen, jotka kruunataan kirkkauden, kuolemattomuuden ja iankaikkisten elämäin kruunuilla, täytyy läpäistä kaikki ne tulikokeet, jotka on määrätty älyllisten olentojen läpäistäviksi, jotta he saisivat kirkkautensa ja korotuksensa. [Kaikki onnettomuudet], jotka saattavat kohdata kuolevaisia olentoja, – – [valmistavat heitä] ilolla asumaan Herran kasvojen edessä. – – Kaikki ne koettelemukset ja kokemukset, jotka olette läpikäyneet, ovat välttämättömiä teidän pelastuksellenne.”¹

Kysymys ei ole siitä, tulemmeko me kokemaan vastakohtaisuuden kausia, vaan siitä, kuinka me kestämme myrskyt. Suuri tilaisuutemme elämän alati vaihtuvina kausina on pitää tiukasti kiinni Jumalan uskollisesta sanasta, sillä Hänen neuvojensa tarkoituksena on paitsi auttaa meitä kestämään elämän myrskyt myös johdattaa meidät niiden ohi. Taivaallinen Isämme on antanut profeettojensa välityksellä sanansa – kallisarvoista tietoa, jonka tarkoituksena on johdattaa meitä läpi vaikeiden kausien haasteiden kohti iankaikkisen elämän sanoin kuvaamatonta iloa ja kirkasta valoa. Tärkeä osa elämämme kokemusta on saada voimaa, rohkeutta ja nuhteettomuutta pitää tiukasti kiinni totuudesta ja vanhurskaudesta, huolimatta meihin mahdollisesti kohdistuvista iskuista.

Ne, jotka ovat astuneet kasteen vesiin ja ottaneet vastaan Pyhän Hengen lahjan, ovat laskeneet jalkansa opetuslapseuden polulle, ja heille on annettu tehtäväksi kulkea vakaasti ja uskollisesti Vapahtajamme jalanjäljissä.

Vapahtaja on opettanut, että aurinko nousee ”niin hyville kuin pahoille ja [sade lankeaa] niin hurskaille kuin jumalattomille” (Matt. 5:45). Joskus emme voi ymmärtää, miksi elämässä tapahtuu vaikeita, jopa epäoikeudenmukaisia asioita. Mutta me Kristuksen seuraajat luotamme siihen, että jos me etsimme uutterasti, rukoilemme alati ja uskomme, ”niin kaikki yhdessä koituu [meidän parhaaksemme], jos [vaellamme] oikeamielisesti” (OL 90:24, kursivointi lisätty).

Koska me olemme Hänen kirkkonsa jäseniä, pyhiä, me palvelemme iloisesti ja auliisti kaikenlaisessa säässä ja kaikkina vuodenaikoina. Ja kun teemme niin, sydämemme täyttyy pyhitetyllä uskolla, parantavalla toivolla ja taivaallisella rakkaudella.

Meidän on silti elettävä kaikkien kausien läpi – niin miellyttävien kuin tuskallistenkin. Mutta olipa aika mikä tahansa, me Jeesuksen Kristuksen seuraajat laskemme toivomme Hänen varaansa, kun vaellamme kohti Hänen valoaan.

Lyhyesti sanottuna, me olemme Jumalan pyhiä, jotka ovat päättäneet oppia Hänestä, rakastaa Häntä ja rakastaa lähimmäisiämme. Me olemme pyhiinvaeltajia siunatulla opetuslapseuden tiellä, ja me kuljemme päättäväisesti kohti taivaallista tavoitettamme.

Olkaamme siis pyhiä keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Olkaamme pyhiä kaikkina kausina.