Kädet, sydän ja hymy
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Lydia katseli, kun äiti valmistautui lähtemään töihin. Äiti laittoi kauniin pinkkiä huulipunaa. Hän näytti kauniilta.
Lydia katsoi peiliin. Hän tunsi olonsa surulliseksi. ”Minulla ei ole huulipunaa”, Lydia sanoi. ”Minä en ole siis kaunis.”
Äiti halasi häntä lujasti. ”Ei huulipuna tee ihmisestä kaunista. Se, että on hyvä ja ystävällinen, tekee ihmisestä kauniin.
Olet hyvä ja ystävällinen, kun kätesi auttavat muita.
Olet hyvä ja ystävällinen, kun sydämesi rakastaa kaikkia.Ja olet hyvä ja ystävällinen, kun hymyilet.
Se tekee onnellisiksi myös kaikki ne, joita tapaat.
Kun olet hyvä ja ystävällinen, olet kaunis sisältä etkä vain ulkoa.”
Lydia halusi olla hyvä ja ystävällinen.
Käsillään hän haki postin ukille. Hän antoi viimeisen suklaapikkuleipänsä serkulleen.
Hän tunsi rakkautta sydämessään, kun hän leikki uuden naapurin kanssa. Hän tunsi rakkautta sydämessään, kun hän antoi kolikoita tytölle, joka keräsi rahaa kodittomille.
Hän hymyili tapaamilleen ihmisille. He kaikki hymyilivät takaisin.
Sinä iltana Lydia sanoi äidille: ”Olit oikeassa! Tunnen itseni hyväksi ja ystävälliseksi. Käytin tänään käsiäni ja sydäntäni ja hymyäni.”
Äiti hymyili. ”Sinä olet hyvä ja ystävällinen, ihan niin kuin Jeesus haluaa sinun olevan.”