Siunauksia palvelemisestani

Kuva

men shaking hands

Kun minut esiteltiin jokin aika sitten kokouksen puhujana, kokousta johtanut henkilö mainitsi kohteliaasti joitakin huomattavimmista aiemmista tehtävistäni kirkossa, kuten palvelemiseni piispana, lähetysjohtajana ja vaarnan johtokunnan jäsenenä. Tämä veli oli kohtelias, mutta tulin miettineeksi, miksi hän ei esitellyt minua seurakunnan lähetystyönjohtajana (nykyinen tehtäväni) tai jonkin muun vähemmän julkisen tehtäväni johdosta.

Voin rehellisesti sanoa, että olen tuntenut saman ohjaavan hengen jokaisessa tehtävässä ja jokainen tehtävä on ollut antoisa. Olen aina tavoitellut tehtävissäni Herran johdatusta, enkä ole koskaan joutunut pettymään. Olen tullut siihen tulokseen, että Herra iloitsee meidän siunaamisestamme – palvelemmepa missä tehtävässä tahansa.

Uskon, että me saamme ”kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän kruunun” (OL 81:6), ei huomattavien tehtävien vuoksi vaan pikemminkin siksi, että me olemme palvelleet nöyrästi kaikissa niissä tehtävissä, jotka olemme saaneet. Vapahtaja on sanonut:

”Älköönkä pää sanoko jaloille, ettei se tarvitse jalkoja; sillä kuinka ruumis voi seistä ilman jalkoja?

Edelleen, ruumis tarvitsee jokaista jäsentä, jotta kaikki rakentuisivat yhdessä, jotta elimistö pysyisi täydellisenä.” (OL 84:109–110.)

Olen pelännyt elämäni aikana joitakin kirkon tehtäviä. Aina kun minulla on ollut sellaisia ajatuksia mahdollisesta tehtävästä, on ollut varmaa, että saisin sen pian. Sellaisten tehtävien vastaanottaminen on vaatinut uskoa ja luottamusta pyhissä kirjoituksissa oleviin lupauksiin.

Nefi sanoi: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7). Paavali julisti: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2. Tim. 1:7).

Toisinaan meistä saattaa tuntua, että meillä on oikeus kieltäytyä tehtävästä, jos pelkäämme sitä. Mutta meidän pitää muistaa, että kirkon johtajat rukoilevat tehtävistä ja henkilöistä, joiden tulee saada ne.

Kun kieltäydymme jostakin tehtävästä, se siirtyy jollekulle toiselle, jolla on tilaisuus kasvaa ja saada siunauksia palvelemisestaan (ks. OL 58:32).

Herra iloitsee meidän siunaamisestamme, ja olen huomannut, että palvelinpa kuinka paljon tahansa, olen edelleen velassa Hänelle. Hän on todellakin siunannut perhettäni ja minua palvelemisestamme Hänen valtakunnassaan enemmän kuin olisin ikimaailmassa voinut kuvitella.