Usko, oikeudenmukaisuus ja uskonnonvapaus

Mistä me puhumme, kun käytämme termiä uskonnonvapaus? Aion kertoa teille kahdesta ihmisestä. Kun teen niin, haluaisin teidän miettivän, miltä teistä tuntuisi, jos olisitte jompikumpi näistä henkilöistä.

Ensimmäisenä kerron miehestä, jota kutsun Ethaniksi. Hän oli saanut hiljattain työpaikan alalta, jolle oli pitkään halunnut, ja hän halusi tehdä hyvän vaikutuksen. Hän tuli aikaisin töihin ja oli siellä myöhään. Hän otti hoitaakseen ylimääräisiä projekteja ja suoriutui niistä erinomaisesti. Monet hänen työtovereistaan pitivät hänestä kovasti, ja hän nautti työstään. Kerran lounaalla muutaman työtoverin kanssa hän tunsi voivansa kertoa heille olevansa homoseksuaali. Seurasi kiusallinen hiljaisuus, sillä kukaan ei osannut sanoa mitään. Ethan pettyi työtoveriensa kylmään suhtautumistapaan ja tunsi itsensä loukatuksi ja torjutuksi.

Tuon lounastapaamisen jälkeen tilanne työpaikalla alkoi muuttua Ethanille tukalaksi. Hän alkoi tuntea itsensä haavoittuvaksi ja vähemmän arvostetuksi. Hän huomasi, ettei häntä otettu mukaan isoihin projekteihin eikä yhteisiin kokoontumisiin töiden jälkeen, ja hänen työtehonsa alkoi kärsiä, koska hänestä tuntui, ettei hän kuulunut eikä häntä haluttu joukkoon. Muutaman kuukauden kuluttua hänet irtisanottiin, koska hänen esimiehestään tuntui, ettei hän pysynyt töidensä tasalla. Kaikista päinvastaisista väitteistä huolimatta Ethan tiesi, että hänet oli irtisanottu, koska hän oli homoseksuaali.

Nyt haluan kertoa teille Samanthasta. Samantha oli juuri aloittanut työn paikallisen yliopiston hallintotoimistossa. Hän oli innoissaan saadessaan työskennellä innostavassa ympäristössä, joka oli täynnä monenlaisia ajatuksia, ideoita ja taustaltaan erilaisia ihmisiä. Eräänä päivänä työssä yksi työtovereista tuli Samanthan luo ja sanoi kuulleensa, että Samantha on mormoni, ja kysyi, oliko se totta. Samantha vastasi iloisesti sen olevan, mutta sitä seurannut kysymys yllätti hänet.

”Miksi siis vihaat homoja?” hänen työtoverinsa kysyi. Samantha yllättyi kysymyksestä mutta yritti selittää uskoaan Jumalaan ja Jumalan lapsiaan varten laatimaan suunnitelmaan, jonka hän sanoi sisältävän ohjeita moraalisesta ja seksuaalisesta käyttäytymisestä. Hänen työtoverinsa vastasi siihen sanomalla hänelle, että muu yhteiskunta oli edistynyt pidemmälle kuin nuo käsitykset. ”Ja sitä paitsi”, työtoveri sanoi, ”historia on täynnä ihmisiä, jotka ovat käyttäneet uskonnollisia opetuksia sodankäyntiin ja haavoittuvien ryhmien väheksymiseen.”

Samantha esitti uudelleen vakaumuksensa ja ymmärryksensä Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan ja pyysi sitten työtoveriaan kunnioittamaan hänen oikeuttaan uskoa. Työtoveri katsoi välttämättömäksi kertoa muille työntekijöille heidän keskustelustaan, ja muutaman seuraavan viikon aikana Samantha tunsi olevansa yhä enemmän eristyksissä, kun yhä useammat työtoverit haastoivat häntä kysymyksin ja hyökkäyksin.

Samanthan esimies, joka näki uskontoa koskevien keskustelujen lisääntyvän työpaikalla, varoitti Samanthaa, että käännytystyö heidän työympäristössään vaarantaisi hänen työpaikkansa. Samanthan työpanos alkoi Ethanin tavoin kärsiä. Koska Samantha ei halunnut joutua irtisanotuksi, hän alkoi etsiä uutta työpaikkaa.

Nämä kaksi tapausta ovat hypoteettisia ja toisaalta eivät ole. Samanthan ja Ethanin tapausten kaltaisia on monia. Miten sitten elämmekin ja mitä valintoja teemmekin, me kaikki olemme samaa ihmiskuntaa ja me kaikki toivomme kokevamme oikeudenmukaisuutta ja ystävällisyyttä. Ethania ei olisi pitänyt irtisanoa homoutensa vuoksi eikä Samanthaa olisi pitänyt uhkailla uskonnollisuutensa tähden. Kumpaakin arvosteltiin, kumpikin tuomittiin ja kummallekin kostettiin.

Nykyajan yhteiskunnassa on poliittisesti korrektia tuntea empatiaa Ethanin tilannetta kohtaan mutta ei niinkään Samanthan. Ethan saattaa huomata, että jokin kannattajaryhmä tarttuu hänen tapaukseensa jälleen yhtenä esimerkkinä homovastaisesta syrjinnästä. Ja hän todella ansaitseekin suojelua.

Mutta entä Samantha? Kuka puolustaa hänen oikeuttaan uskonnolliseen vakaumukseen? Entä hänen oikeuttaan elää aidosti uskovaisena ihmisenä, joka on sitoutunut rakastamaan ja palvelemaan kaikkia mutta jolla on myös oikeus päättää, mikä on oikein ja väärin, ja elää elämäänsä sen mukaisesti?

Kuva

sitting together at a table

Pyrkiessään hyvittämään yhden ihmisryhmän kokeman epäoikeudenmukaisen syrjinnän yhteiskuntamme on sokeutunut siinä määrin, että se on nyt vaarassa luoda uuden vainottujen ryhmän: teidän ja minun kaltaiset uskovat ihmiset.

Jotkin uskonnolliset koulut kyseenalaistetaan jo, koska niissä oppilaita ja henkilökuntaa vaaditaan noudattamaan käyttäytymissääntöjä, jotka edellyttävät uskollisuutta ja siveellisyyttä. Suurten yritysten toimitusjohtajia on väheksytty tai pakotettu eroamaan, koska heidän henkilökohtaiset uskonnolliset näkemyksensä eivät ole enää poliittisesti hyväksyttyjä. Ja jotkin liikeyritykset ovat joutuneet sulkemaan ovensa, koska niiden omistajat ovat puhuneet omantuntonsa mukaan.

Huolimatta siitä, mitä olette vuosien varrella saattaneet kuulla tai lukea, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on johdonmukaisesti kannattanut valinnanvapautta ja omantunnonvapautta. Monia vuosia sitten profeetta Joseph Smith (1805–1844) kirjoitti: ”Uskomme – –, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja että heillä kaikilla on oikeus ajatella omasta puolestaan kaikissa omaatuntoa koskevissa kysymyksissä.”¹

Myöhemmin hän jatkoi sanomalla: ”Mikäli – – olen halukas kuolemaan ’mormonin’ puolesta, – – olen aivan yhtä valmis kuolemaan puolustaen presbyteerin, baptistin tai mihin tahansa muuhun uskontokuntaan kuuluvan hyvän ihmisen oikeuksia, sillä se periaate, joka sortaisi myöhempien aikojen pyhien oikeuksia, sortaisi myös – – minkä tahansa muun sellaisen uskontokunnan oikeuksia, joka saattaa olla epäsuosiossa ja on liian heikko puolustamaan itseään.”²

Mikä siis on kirkon kanta uskonnonvapauteen? Voin vakuuttaa teille, että apostolit ja profeetat ovat taivaan innoituksen alaisina pohtineet tätä aihetta merkittävässä määrin. Me uskomme, että tulee noudattaa Jumalan käskyjä, joiden tarkoituksena on turvata iankaikkinen onnemme. Jumala ei kuitenkaan pakota ketään taivaaseen.³ Me uskomme, että jokaisella tulee olla tilaa elää omantuntonsa mukaan muiden oikeuksia ja turvallisuutta loukkaamatta. Kun yhden ryhmän oikeudet törmäävät toisen ryhmän oikeuksiin, meidän täytyy noudattaa periaatetta olla oikeudenmukaisia ja hienotunteisia niin monia ihmisiä kohtaan kuin mahdollista. Kirkko uskoo ”oikeudenmukaisuutta kaikille” -periaatteeseen ja noudattaa sitä.⁴

Omantunnon suojelemisessa on kyse siitä, että turvataan tapa, jolla ihminen ajattelee ja tuntee, ja turvataan ihmisen oikeus toimia noiden uskonkäsitysten mukaan. Puhun siitä, että joku sanoo teille, että teidän ajatuksenne, tunteenne ja uskonkäsityksenne eivät ole sallittuja, arvostettuja tai hyväksyttyjä, koska teidän näkökantanne eivät ole suosittuja. Taivaassa käydyssä sodassa taisteltiin tahdonvapaudesta, ja tuon tahdonvapauden törkeää loukkaamista on pakottaa ihminen toimimaan vastoin omaatuntoaan, koska hänen näkemyksensä eivät ole enemmistön näkemysten mukaisia.

Älkää ymmärtäkö väärin. Kun puhun aitoudesta, en tarkoita, että Herra antaa meille vapauden elää miten tahansa haluammekin seurauksia kokematta. Me olemme edelleen vastuussa valinnoistamme Hänelle. Hän on sanonut: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48). Käsky pyrkiä täydellisyyteen merkitsee sitä, että me aloitamme siitä, missä olemme, ja pyydämme Herraa auttamaan meitä ja nostamaan meidät sinne, minne Hän haluaa meidän menevän. Se, että olemme uskollisia aidolle itsellemme, edellyttää jatkuvaa ponnistelua valomme, tietämyksemme ja ymmärryksemme lisäämiseksi.

Nuorempi sukupolvi on historian verkottuneinta. He ovat koko ajan verkossa. Ja tokihan te tiedätte, että kaikki internetissä pitää aina täysin sataprosenttisesti paikkansa? Ei tietenkään pidä. Älkää siis uskoko kaikkea, mitä näette internetissä kirkosta ja sen kannasta homojen oikeuksiin.

Eräs äskettäinen esimerkki kirkon ”oikeudenmukaisuutta kaikille” -suhtautumistavasta kävi ilmi tammikuussa 2015, kun kirkko järjesti lehdistötilaisuuden kolmen apostolin sekä yhden Nuorten Naisten ylimmän johtokunnan jäsenen kanssa muistuttaakseen jäseniämme, yhteisöä sekä Utahin osavaltion lainsäädäntöelintä, että kirkko kannattaa tasapuolista menettelytapaa, joka turvaa kaikkien ihmisten oikeudet.

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista sanoi tuossa lehdistötilaisuudessa seuraavasti: ”Me kutsumme paikallisia, osavaltiollisia ja liittovaltiollisia päättäjiä palvelemaan kaikkia kansalaisiaan säätämällä lakeja, jotka suojelevat keskeisen tärkeitä uskontoon liittyviä vapauksia yksilöille, perheille, kirkoille ja muille uskonnollisille ryhmille, sekä myös suojelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin [lesboihin, homoihin, biseksuaaleihin ja transsukupuolisiin] kuuluvien kansalaistemme oikeuksia – jotka eivät tällä hetkellä toteudu monissa osissa maata – sellaisissa asioissa kuten asunnon ja työn saaminen sekä julkinen asiointi hotelleissa, ravintoloissa ja liikenteessä.”⁵

Kuusi viikkoa myöhemmin, kun nämä suojatoimet, jotka koskevat sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin (HLBT) kuuluvia että uskonnollisia ihmisiä, hyväksyttiin, kirkkomme johtajat ja muut onnittelivat HLBT-yhteisöä. Oli rohkaisevaa nähdä, että he olisivat suojassa seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen vuoksi tapahtuvilta häädöiltä, asuntosyrjinnältä sekä irtisanomisilta. Onnittelimme myös muihin kirkkokuntiin kuuluvia uskonnollisia ystäviämme nähdessämme, että hekin olisivat samalla tavoin suojassa työpaikalla ja julkisuudessa.

Utah – ja kirkko – pääsivät valtakunnallisiin uutisiin ja niitä kiitettiin tällaisesta historiallisesta sovitteluratkaisusta. Huomatkaa, ettei tässä luovuttu mistään opillisista tai uskonnollisista periaatteista. Mitään muutoksia ei tehty Jumalan moraalilakiin eikä uskonkäsitykseemme, että sukupuolisuhteiden tulee rajoittua vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Lopputulos oli oikeudenmukainen kaikille ja havainnollisti johdonmukaisuutta moraalin mittapuissa ja opetuksissa sekä muiden kunnioittamisessa.

Monellakaan meistä ei ole huomattavaa asemaa hallituksessa ja lainsäädännössä, joten saatatte ihmetellä, kuinka tämä aihe liittyy teihin henkilökohtaisesti jokapäiväisessä elämässänne. Haluaisin puhua kolmesta asiasta, jotka te voitte tehdä tukeaksenne ja edistääksenne oikeudenmukaisuuden sanomaa.

Kuva

magnified handshake

Ensiksi, yrittäkää tarkastella muita oikeudenmukaisuuden linssien läpi. Tehdäksenne tämän teidän täytyy ensin ymmärtää, että taivaallinen Isä rakastaa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti. Hän on sanonut: ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh. 13:34). Ei ole sellaista valintaa, syntiä tai virhettä, jonka te tai kuka tahansa muu voi tehdä, joka muuttaisi Hänen rakkautensa teitä tai heitä kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että Hän sallii tai suvaitsee syntisen käytöksen, emmekä salli emmekä suvaitse mekään – itsessämme tai muissa. Mutta se tarkoittaa sitä, että me suhtaudumme muihin rakkautta osoittaen taivutellaksemme, auttaaksemme ja pelastaaksemme.

Kun ihminen tuntee olevansa täysin ja kokonaan rakastettu, hänen on paljon helpompaa rakastaa muita ja nähdä heidät siten kuin Vapahtaja näkee. Käännyttehän Vapahtajan puoleen rukouksessa ja pyydätte, että saisitte Hänen puhdasta rakkauttaan sekä itsellenne että muita kohtaan. Hän on luvannut, että te tunnette Hänen rakkauttaan, jos pyydätte uskossa (ks. Moroni 7:48).

Se, että olette täynnä tätä puhdasta rakkautta, ohjaa ajatuksianne ja tekojanne etenkin politiikassa, joka voi toisinaan olla riitaisaa. Jännitteitä voi helposti syntyä, kun keskustelemme politiikasta, etenkin kun keskustelemme uskonnonvapaudesta. Jos menetämme näissä tilanteissa malttimme, emme vaikuta kovinkaan kristillisiltä perheemme, ystäviemme, naapureidemme tai tuttaviemme silmissä.

Muistakaa, kuinka Vapahtaja käsitteli vaikeita kysymyksiä ja haastavia näkemyksiä. Hän pysyi rauhallisena, hän osoitti kunnioitusta ja Hän opetti totuutta, mutta Hän ei koskaan pakottanut ketään elämään Hänen opettamallaan tavalla.

Toiseksi, antakaa oikeudenmukaisuuden opastaa siinä, miten kohtelette muita. Jeesus Kristus ei välittänyt ihmisten etnisestä taustasta, asemasta tai olosuhteista vaan opetti heille yksinkertaista totuutta. Muistakaa samarialainen nainen kaivolla (ks. Joh. 4:5–30), roomalainen sadanpäällikkö (ks. Matt. 8:5–13; Luuk. 7:1–10) ja epäsuosittu publikaani (ks. Luuk. 18:9–14). Herra on käskenyt meitä noudattamaan Hänen esimerkkiään sanoen: ”Seuratkaa minua ja tehkää sitä, mitä olette nähneet minun tekevän” (2. Nefi 31:12). Älkää tuomitko ihmisiä älkääkä kohdelko heitä epäoikeudenmukaisesti sen vuoksi, että he tekevät syntiä eri tavoin kuin te tai me.

Ehkäpä suurin haaste muiden kohtelemisessa oikeudenmukaisesti on tasapainon löytäminen siihen, kuinka tukea uskonnonvapautta silloin kun teillä on ystäviä tai sukulaisia, jotka tuntevat viehtymystä samaa sukupuolta kohtaan tai jotka ovat vankkoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kannattajia. Jotkut teistä ovat huolissaan siitä, että jos haette suojaa oman uskontonne julkiselle ja vapaalle harjoittamiselle, te vaikutatte sellaiselta, joka ei suvaitse tai tue muita.

Jälleen kannattaa tutkia Vapahtajamme elämää ja pyytää Hänen opastustaan. Vapahtaja osoitti täydellisesti, kuinka voi suhtautua ihmisiin rakastaen ja kannustaen ja samalla pitää lujasti kiinni siitä, minkä tietää olevan totta. Muistakaa, että kun eräs nainen tavattiin aviorikoksesta, Herra pyysi sitä, joka oli synnitön, astumaan esiin ja tuomitsemaan naisen ensimmäisenä. Kun ketään ei astunut esiin, Vapahtajamme, joka oli synnitön, sanoi: ”En tuomitse minäkään [sinua]. Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11.) Anteeksianto ja ystävällisyys, joita Hän osoitti naiselle, eivät olleet ristiriidassa Hänen opetustensa kanssa, että sukupuolisuhde on tarkoitettu aviomiehelle ja vaimolle, jotka on laillisesti vihitty avioliittoon. Teidänkään ei tarvitse tinkiä siitä, mikä on oikein ja totta, ja silti voitte suhtautua ihmisiin ystävällisesti.

Kun Kristuksen ystävät ja seuraajat katkaisivat suhteensa Häneen, Hän ilmaisi surua ja tuskaa. Mutta välien katkeaminen johtui siitä, että Hänen opetuksensa tekivät muut vaivaantuneiksi, ei siitä, että Hän olisi ollut vaivautunut muiden seurassa.

Kun pyrimme kohtelemaan muita oikeudenmukaisesti, meidän täytyy muistaa tahdonvapauden periaate. Meidän täytyy aina kunnioittaa muiden kykyä tehdä valintoja ja pyytää, että he osoittavat meitä kohtaan samaa kunnioitusta. Kun puhumme muiden kanssa uskonnonvapaudesta, meidän täytyy muistaa aina, että me voimme olla eri mieltä tulematta riidanhaluisiksi. Pyydän, ettette karta keskustelua näistä tärkeistä aiheista vain siksi, että olette huolissanne siitä, että se saattaa olla vaikeaa tai epämukavaa. Me voimme rukoilla apua ja me voimme odottaa, että Vapahtaja auttaa meitä puhumaan ja toimimaan tavalla, joka on Hänelle mieleen.

Kolmanneksi, puolustakaa oikeudenmukaisuutta, jos näette, että jonkun toisen oikeuksia poljetaan. Vanhin L. Tom Perry (1922–2015) kahdentoista apostolin koorumista oli hieno esimerkki ihmisestä, joka uskoi lujasti miehen ja naisen väliseen avioliittoon mutta joka oli silti valmis puolustamaan muiden oikeuksia. Esimerkillään hän varmisti, että muiden oikeuksia suojellaan, kun hän näki epäreilua kohtelua tai laissa ilmenevän epätasapainon.

Joseph Smithin ajoista aina meidän päiviimme meidän perinteenämme on ollut pyrkiä korjaamaan välirikkoja ja oikaisemaan loukkauksia tinkimättä opista, jota meillä ei ole oikeus muuttaa.

Kuva

sitting around a table

Tämä johdattaa minut viimeiseen kohtaani, ja se on tarve saada teidän sukupolvenne aktiivisesti mukaan tähän asiaan. Yhdessä Herramme kirkon muiden johtajien kanssa sanon, että me tarvitsemme teidän sukupolvellenne luontaista myötätunnon, kunnioituksen ja oikeudenmukaisuuden ymmärrystä. Me tarvitsemme teidän optimismianne ja päättäväisyyttänne ratkaistaksemme nämä monitahoiset yhteiskunnalliset ongelmat.

Me uskomme siihen, että te käännytte Vapahtajan puoleen ymmärtääksenne, kuinka elää Kristuksen kaltaista elämää osoittaen samalla oikeudenmukaisuutta ja rakkautta niitä kohtaan, joiden uskonkäsitykset ovat erilaiset kuin teidän. Me tiedämme, että te haluatte olla osa jotakin merkityksellistä, ja me tiedämme, että te olette joustavia ja yhteistyökykyisiä.

Mikä tärkeintä, me tarvitsemme teitä mukaan keskusteluun tämän aiheen monitahoisuudesta ja etsimään ratkaisuja siihen, kuinka parhaiten osoittaa oikeudenmukaisuutta kaikille – myös uskoville ihmisille. Näitä keskusteluja tulee käydä kouluissamme, kodeissamme sekä ystäviemme ja työtoveriemme kanssa.

Kun käytte näitä keskusteluja, muistattehan nämä periaatteet: katsokaa muita oikeudenmukaisuuden linssien läpi, kohdelkaa heitä kunnioittavasti ja ystävällisesti sekä odottakaa, että teitä kohdellaan samalla tavoin.

Lopuksi haluan jättää teille todistukseni siitä, että kun noudatatte kehotusta suhtautua muihin oikeudenmukaisuuden hengessä, te tunnette suuremmassa määrin Vapahtajan rakkautta itseänne ja kaikkia taivaallisen Isän lapsia kohtaan. Esimerkkinne kunnioituksesta ja oikeudenmukaisuudesta avaa ovia ja luo merkityksellisiä ystävyyssuhteita, joita arvostatte koko elämänne ajan.

Todistan teille, että taivaallinen Isämme elää, että Hän tuntee teidät ja että Hän rakastaa teitä henkilökohtaisesti. Hän on valmiina auttamaan teitä. Hän on ilmoittanut meille suunnitelmansa, jotta voimme palata asumaan Hänen luokseen ikuisesti ja myös jotta voimme olla siunattuja ja onnellisia tässä elämässä. Kun noudatatte Hänen opetuksiaan ja kun suhtaudutte muihin rakastaen ja huomaavaisesti, te tunnette yhä enemmän Hänen voimaansa ja rakkauttaan.