Jäimme auton ulkopuolelle!

Ulkona oli pakkanen, ja kylmä viima puri Stevensonin perheenjäsenten poskia ja neniä. Heillä oli ollut hauska hiihtopäivä, ja he palasivat autolleen. He odottivat innolla pääsevänsä sisälle autoon lämmittelemään lämmityslaitteen avulla.

Mutta kun vanhin Stevenson työnsi käden taskuun, auton avaimet olivat hävinneet! ”Missä avaimet ovat?” hän mietti. Kaikki odottivat innokkaina, että hän avaisi auton ovet. Ilman avaimia he jäivät lukitun auton ulkopuolelle! He eivät pystyneet avaamaan ovia eivätkä käynnistämään autoa. He eivät pystyneet kytkemään lämmityslaitetta päälle.

Ensimmäinen asia, mitä vanhin Stevenson teki, oli rukouksen pitäminen. Hän pyysi, että taivaallinen Isä auttaisi heitä löytämään auton avaimet. Seuraavaksi hän mietti mahdollisimman tarkkaan, minne hän olisi voinut pudottaa ne. Sitten hän muisti hyppyrin, josta hän oli laskenut aiemmin päivällä. ”Ehkäpä avaimet ovat siellä lumessa”, hän ajatteli.

Osa perheenjäsenistä lähti vanhin Stevensonin kanssa mäen huipulle ja laski alas rinnettä. Siinä vaiheessa kun he ehtivät hyppyrin juurelle, aurinko alkoi laskea. He etsivät avaimia illan hämärtyessä. Yllätyksekseen he löysivät avaimet juuri ennen kuin tuli pimeä!

Rukoileminen ja auton avainten löytyminen muistuttivat vanhin Stevensonia siitä, että taivaallinen Isä ei jätä meitä seisomaan kylmään. Hän antaa pappeuden avaimia ja valtuutta kirkon johtajille avuksi johdattamaan meidät kaikki turvallisesti Hänen luokseen kotiin.