Parantumisen todellinen ihme

Vuosi 2000 oli täynnä merkittäviä tapahtumia perheelleni ja minulle. Vaimoni ja minä juhlimme ensimmäistä hääpäiväämme. Meistä tuli ensimmäistä kertaa isä ja äiti. Se oli myös vuosi, jolloin minä halvaannuin, vain viisi viikkoa tyttäremme syntymän jälkeen.

Olin sinä kesänä auttanut säännöllisesti seurakuntamme erästä vanhempaa sisarta pyöräilemällä muutaman korttelin matkan asunnoltamme hänen luokseen leikkaamaan hänen nurmikkonsa, mutta yhtenä aamuna olin hyvin väsynyt enkä niin valpas kuin minun olisi pitänyt olla – ja törmäsin onnettomuudessa yhteen auton kanssa. Vaikka onkin ihme, että jäin eloon, en valitettavasti säästynyt vammoilta. Viikko onnettomuuden jälkeen tulin tajuihini ja käsitin, että olin halvaantunut enkä pystynyt liikuttamaan yhtään lihasta rintani alaosasta alaspäin.

Halvaantuminen on pysyvä vamma. Sitä ei voi parantaa huolimatta kaikista tämän ajan suurista edistysaskelista nykypäivän lääketieteessä ja muissa tieteissä. Ja tietenkin olin alkuun peloissani – huolissani siitä, kuinka voisin olla aviomies ja isä. Sitten pelko vaihtui suuttumukseksi itselleni, koska olin ollut typerä – en ollut pysähtynyt siinä risteyksessä enkä ollut käyttänyt kypärää.

Tunsin olevani taakka. Vasta monet kuukaudet kuntoutussairaalassa opettivat minulle, kuinka voin elää lopun elämääni vammani kanssa ja tulla jälleen riippumattomaksi. Elämä halvaantuneena on samalla auttanut minua ymmärtämään paremmin pyhiä kirjoituksia ja Vapahtajamme sovitusta.

Kuva

Christ in Gethsemane

Hermann Clementzin teos Kristus rukoilemassa Getsemanessa

Yhden erityisen oivalluksen sain, kun pohdin ihmeitä, joita Vapahtaja teki. Luvussa Mark. 2 Jeesus antaa halvaantuneelle anteeksi tämän synnit ja sitten parantaa hänet. Kun lainopettajat kyseenalaistivat Jeesuksen tarjoaman anteeksiannon, Hän sanoi: ”Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’?” (Jae 9.)

Olin lukenut tuon pyhien kirjoitusten kohdan aiemmin monta kertaa mutta ymmärsin sen vasta onnettomuuteni jälkeen. Lukiessamme tuota lukua meitä muistutetaan siitä, kuinka todella ihmeellinen se parantuminen oli. Vielä nykyäänkään, 2 000 vuotta ja monia lääketieteen edistysaskelia myöhemmin, sellaista parantamista ei ihminen voi saada aikaan yksin, ja minä elän tämän todellisuuden kanssa joka päivä. Monet ajattelevat, että se on tuon pyhien kirjoitusten kohdan opetus – että Kristuksella on voima parantaa jopa parantumaton. Mutta tässä pyhien kirjoitusten kohdassa on hyvin paljon enemmän, etenkin kun katsomme ohi fyysisen ihmeen ja keskitymme sen sijaan hengelliseen ihmeeseen.

Aivan kuten ihmisen, joka on halvaantunut fyysisesti, on mahdotonta nousta ja kävellä, yhtä mahdotonta on ihmisen yksinään voittaa synnin aiheuttama hengellinen halvaantuminen. Olen oppinut, että se todellinen ihme tässä pyhien kirjoitusten kohdassa on Vapahtajan sovitus. En maanpäällisessä elämässäni ehkä koskaan koe sitä ihmettä, että pystyisin jälleen fyysisesti nousemaan ja kävelemään, mutta olen saanut suuremman ihmeen saamalla syntini anteeksi Herrani ja Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Tämän ihmeen todellisuus vahvistetaan jakeissa 10 ja 11:

”’Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi’ – hän puhui nyt halvaantuneelle –

’nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.’”

Se, että parantuu synnin vaikutuksista, on suurin ihme, minkä me kukin saamme omassa elämässämme – täysin Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Sovittaessaan syntimme Kristus otti päälleen vaivamme ja syntimme. Hän tietää, mitä me koemme elämässä. Hän ymmärtää henkilökohtaiset vammamme, heikkoutemme ja haasteemme, ovatpa ne kuinka suuria tai pieniä hyvänsä. Maailmassa ei ole ketään toista, joka voi parantaa synnin aiheuttaman hengellisen halvaantumisen.

Minä olen kiitollinen oivalluksesta, jolla minua on siunattu. Se antaa kaivattua näkökulmaa, kun elän vammani kanssa ja pyrin käyttämään sitä niin, että se auttaa minua oppimaan ja kehittymään. Olen pystynyt lopettamaan itseni säälimisen ja jatkamaan niiden samojen asioiden tekemistä, joita rakastin ennen onnettomuutta, ja minua on myös siunattu kyvyllä palvella tilanteestani huolimatta. Joidenkuiden mielestä saattaa olla vaikeaa olla kiitollinen, kun elää vammaisena, mutta Jumala siunaa meitä jatkuvasti – myös tällaisina aikoina. Olen kiitollinen Vapahtajastani, Hänen sovituksestaan ja tästä ällistyttävästä ihmeestä elämässäni.