Kotikäyntiopetussanoma
Kristuksen sovitus on todiste Jumalan rakkaudesta
Tutki tätä aineistoa rukoillen ja etsi innoitusta saadaksesi selville, mitä sinun tulisi kertoa siitä muille. Kuinka Apuyhdistyksen tarkoituksen ymmärtäminen valmistaa Jumalan tyttäriä iankaikkisen elämän siunauksiin?
Usko, perhe, auttaminen
Ymmärrys siitä, että taivaallinen Isämme antoi ainosyntyisen Poikansa, että me voisimme saada kuolemattomuuden ja mahdollisuuden iankaikkiseen elämään, auttaa meitä tuntemaan Jumalan ääretöntä ja käsittämätöntä rakkautta meitä kohtaan. Myös Vapahtajamme rakastaa meitä.
”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? – –
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,
ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:35, 38–39.)
Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut Jeesuksen Kristuksen sovituksesta: ”Vapahtajan kärsimys Getsemanessa ja Hänen tuskansa ristillä lunastavat meidät synnistä täyttämällä ne vaatimukset, jotka oikeudenmukaisuus asettaa päällemme. Hän suo armon ja anteeksiannon niille, jotka tekevät parannuksen. Jeesuksen Kristuksen sovitus suorittaa myös velan, jonka oikeudenmukaisuus on velkaa meille – parantamalla meidät mahdollisista kärsimyksistä, jotka kärsimme viattomina, ja hyvittämällä ne meille. ’Sillä katso, hän kärsii kaikkien ihmisten tuskat, niin, jokaisen elävän olennon tuskat, niin miesten, naisten kuin lastenkin, jotka kuuluvat Aadamin sukuun’ (2. Nefi 9:21; ks. myös Alma 7:11–12).”1
Kristus on piirtänyt meidät käsiensä ihoon (ks. Jes. 49:16). Linda K. Burton, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on sanonut: ”Tuon äärimmäisen rakkaudenteon pitäisi saada meidät jokaisen polvillemme nöyrään rukoukseen kiittämään taivaallista Isäämme, että Hän rakasti meitä niin paljon, että Hän lähetti ainosyntyisen, täydellisen Poikansa kärsimään meidän syntiemme, murheidemme ja kaiken sen vuoksi, mikä on epäoikeudenmukaista meidän kunkin elämässä.”2