Martinin valinta
Kirjoittajat asuvat Utahissa Yhdysvalloissa.
Martin tiesi, ettei hänen pitäisi juoda teetä. Mitä hänen pitäisi tehdä?
”Niin totuutta, oikeaa puolusta ain” (”Totuutta puolusta ain”, Lasten laulukirja, s. 81).
Martin heräsi verkkaisesti. Äiti ravisteli häntä olkapäästä.
”Martin”, hän sanoi, ”on aika herätä.”
Martin hieroi unet silmistään. Taivas oli yhä tumma, mutta hän tiesi, mitä kello oli. Hänen perheensä heräsi joka aamu puoli kuudelta lukemaan yhdessä Mormonin kirjaa. Ei ollut aina helppoa nousta niin aikaisin.
Martin kierähti pois sängystä ja käveli hitaasti olohuoneeseen. Hän venytteli ja haukotteli tosi leveästi. Hänen veljensä ja siskonsakin näyttivät unisilta, mutta he olivat kaikki paikalla.
Jokainen luki viiden minuutin ajan. Ensin Martin halusi mennä takaisin sänkyyn. Mutta hän jatkoi kuuntelemista. Jokainen jae tuntui tekevän hänelle yhä paremman olon. Siinä vaiheessa kun he olivat lukeneet, Martin tunsi olevansa hengellisesti vahva.
Ja Martin tarvitsi hengellistä vahvuutta joka päivä. Keniassa oli vain muutamia Martinin ikäisiä kirkon jäseniä ja he kaikki asuivat kaukana. Koulun jälkeen Martin meni katolisen kirkon pitämään poikakerhoon. Yhdellä viikolla kerholaiset lähtivät yhdessä telttaretkelle.
Martinilla oli oikein hauskaa. Hän lauloi leirilauluja. Hän hakkasi polttopuita. Hän auttoi myös leirinuotion kokoamisessa.
Mutta toisena leiripäivänä yksi johtajista toi heille teepannun. ”Nyt juodaan teetä”, hän sanoi.
Muut pojat olivat innoissaan. He saivat juoda teetä kotona vain erityistilanteissa. Kaikki nappasivat kuppinsa ja odottivat, että johtaja täyttäisi ne.
Martinia hermostutti hieman. Hän tiesi, ettei hänen pitäisi juoda teetä. Mutta hän ei halunnut loukata ystäviään.
Sitten hän muisti, miltä hänestä tuntui, kun hän piti käskyt. Kun hänen perheensä seurasi profeettaa ja luki yhdessä Mormonin kirjaa, hän oli onnellinen. Kun he eivät tehneet niin, hän ei ollut yhtä onnellinen.
Martin tiesi, mitä hänen piti tehdä.
”Ei kiitos”, hän sanoi johtajalle, kun tämä tuli täyttämään hänen kuppiaan. ”Minä en halua juoda teetä.”
Johtaja näytti yllättyneeltä, mutta hän antoi Martinin juoda vettä, kun muut pojat joivat teetä. Jotkut pojista halusivat tietää, miksi Martin ei juonut teetä, mutta yksikään heistä ei kiusannut häntä. Martin oli onnellinen. Hän tiesi, että viisauden sana tekisi hänen kehostaan vahvan. Ja hän oli iloinen siitä, että hän oli ollut riittävän vahva toimimaan oikein.