Mihin kotiopettajani ja kotikäyntiopettajani katosivat?
Jean B. Bingham
Apuyhdistyksen ylijohtaja
Palvelutyön joustavuuden tulee kannustaa meitä osoittamaan suurempaa välittämistä, ei saada meitä välinpitämättömiksi.
Yksi ystävistäni kysyi minulta hiljattain hämmentyneenä: ”Mihin kotikäyntiopettajani katosivat?” Siitä lähtien kun hänen aviomiehensä oli kuollut, kotikäyntiopettajat olivat olleet hyvin huolehtivia ja huomaavaisia, mutta siitä asti kun huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa ilmoitettiin uudesta palvelutyöohjelmasta, hän ei ole nähnyt heistä vilaustakaan.
Me olemme kaikki sopeutumassa uuteen tapaan tehdä asioita, ja jotkut palvelutyöveljet ja -sisaret eivät ehkä ole ymmärtäneet, että vaikka kodeissa käyminen ei olekaan ainoa tapa tehdä palvelutyötä, se on epäilemättä suurenmoinen tapa osoittaa rakkautta ja aitoa välittämistä – ja monet jäsenet yhä tarvitsevat sitä.
Miksi tärkeämmälle sijalle kuin Kuinka
Joillakin kysymys saattaa olla siitä, että he ovat ymmärtäneet väärin muutoksen tarkoituksen. Kun kotiopetus ja kotikäyntiopetus korvattiin palvelutyöllä, tarkoituksena ei ollut pelkästään muuttaa sitä, kuinka huolehdimme toisistamme, vaan auttaa meitä saamaan lisää opastusta siihen, miksi teemme niin.
Palvelutyömme ylimpänä päämääränä on auttaa muita kokemaan syvempi kääntymys Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen ja kasvamaan kohti omia jumalallisia mahdollisuuksia. Ohjelman tarjoaman lisäjoustavuuden tarkoituksena ei ole kannustaa meitä pyrkimyksissämme välinpitämättömyyteen. Sen tarkoituksena on antaa Hengelle suurempia mahdollisuuksia opastaa pyrkimyksiämme.
Niinpä sen, tarvitseeko joku käyntiä tänään, tulee perustua suurelta osin siihen, mikä auttaa heitä kulkemaan eteenpäin taivaallisen Isän heitä varten valmistamalla polulla.
Opimme yhdessä
Huolimatta alkuvaiheen epävarmuudesta sen suhteen, mitä meiltä odotetaan tehdessämme palvelutyötä, meidän sisaremme ja veljemme pyrkivät auttamaan toisiaan. Missä tahansa olen matkustanutkin, on ollut kiehtovaa kuulla lukemattomien naisten (ja monien miesten) kertovan siitä myönteisestä vaikutuksesta, joka heidän palvelutyöllään – tai heidän hyväkseen tehdyllä palvelutyöllä – on ihmissuhteisiin ja henkilökohtaiseen kasvuun.
Palasin hiljattain Pohjois-Carolinasta Yhdysvalloissa, missä eräs seurakunnan Apuyhdistyksen johtaja kertoi ajatuksia, joita hän oli saanut vaarnan johtohenkilöiltä. Ajattelin, että muutaman selvennyksen kanssa ne ovat oikein osuvia ja ne kannattaa jakaa.
Jatkakaa
Me kaikki opimme yhdessä ottaessamme käyttöön ”uudemman, pyhemmän tavan” tehdä palvelutyötä.1 Kenties jotkut meistä tuntevat olonsa hämmentyneeksi tai pelokkaaksi. On hyödyllistä muistaa, ettei ”uudempi ja pyhempi” tarkoita ”virheetöntä ja saavuttamatonta”.
Olitpa yhä epävarma siitä, mitkä ovat palvelutyön päämääriä ja kuinka se toimii, tai ajattelitpa, että ymmärrät sen hyvin, niin kehotan sinua katsomaan ja lukemaan aineistoa sivustolla ministering.lds.org/fin ja tutkimaan Palvelutyön periaatteita -artikkeleita, joita julkaistaan joka kuukausi Liahonassa (ks. tämän lehden s. 8). Tämä aineisto auttaa sinua saamaan omat palvelutyön pyrkimyksesi sopusointuun Vapahtajan työn kanssa.
Kiitos teille, suurenmoiset sisaret ja veljet, siitä, että rakastatte, huolehditte, autatte ja annatte itsestänne. Te olette todella erityisiä, ja teidän palvelutyönne tulee olemaan ”jotakin tavanomaisesta poikkeavaa”2!