Aina on levollinen olo, kun tekee oikeita asioita

”Minua kiinnostaa, miten voimme kehittää itsestämme parhaan version. Se tarkoittaa esimerkiksi hyvien elämäntapojen omaksumista. Sitä, että herään aikaisin, mietin, mitä syön, katson, että tulee päivän mittaan tarpeeksi liikuntaa. Katson kokonaisuutta, pitääkö esimerkiksi sanoa ei tietyille asioille, jos tilanne niin vaatii.”

”Kun on lapsesta asti kirkossa, sitä mennään vanhempien mukana. Kun vanhenee, sitä alkaa itse tutkia juttuja. Aiemmin on ollut joitakin hetkiä, jolloin on vähän epäillyt omaa uskoaan. Kuitenkin on hyvä ensin epäillä omia epäilyksiään. Kun kuuntelee profeetan ja apostolien puheita, tuntee vahvan hengellisyyden ja lämmön. Silloin tulee aina tunne, että kaikki on hyvin eikä ole syytä epäillä vaan luottaa Herraan. Elämäni on ollut aina hyvin vakaata, ja hengellinen elämä on pysynyt mukana kuviossa.”

”Tällainen nuori pojankloppi sai ensimmäiseksi tehtäväkseen Hämeenlinnan seurakunnan talouskirjurin tehtävän. Kun sain sen, täytyy myöntää, että tuli epäilys, pystynkö siihen. Seitsemän vuotta vanhempi isoveli oli hoitanut niitä tehtäviä aiemmin, ja hän valoi minuun uskoa, että selviän. Piti kasvattaa uskoa – rukoilla, että pystyisin ymmärtämään, mitä olen tekemässä. Sitten totesin, että eiväthän nämä nyt niin ihmeellisiä juttuja ole.”

Jussi kertoo, että hän löysi oman identiteettinsä rakastettuna Jumalan lapsena viimeistään siinä vaiheessa, kun hän muutti omilleen lukion alkaessa. Hän koki kehittyvänsä silloin monessakin mielessä. Ei ollut esimerkiksi enää perheen yhteisiä lukuhetkiä, vaan omaan kämppään piti tuoda hengellisyys itse.

”Monet ystävät kertovat, että heille on vaikeaa kertoa kuuluvansa kirkkoon. Minulle se ei ole ollut vaikeaa. Ala-asteella tietystikään toiset eivät olleet kiinnostuneita edes tietämään siitä asiasta, mutta yläasteella ja lukiossa siitä on keskusteltu avoimesti kavereiden kanssa. On toki ihmeteltykin, mutta kun on pystynyt selittämään asioita heille järkevään muotoon, se on ollut heille ihan ok.”

”No, en nyt ole saanut vielä tuotua ketään kirkkoon, mutta sellaisia kommentteja on tullut kavereilta, että jos johonkin kirkkoon menisivät, se olisi tämä kirkko. Armeijassa on tietysti tullut puhuttua, mitä tehdään, kun armeija-aika loppuu. Olen sitten kertonut meneväni lähetystyöhön. Se on tavallisuudesta poikkeavaa – lähden kuin seikkailuun, enkä edes tiedä, minne.

Meillä oli yksi sotaharjoitus metsässä. Kaveri siinä heitti, että mitä, jos pitäisit meille iltahartauden. Luulin vitsiksi ja sanoin vaan, että joo, joo, voin pitää. Seuraavaksi tämä kaveri, Juho, julisti: ’Nyt meille pitää iltahartauden Jussi.’”

”Sanoin, että oottakaas hetki, kun etsin oppiaiheen, ja selasin kiireesti Liahonan artikkeleita. Löysin presidentti Russell M. Nelsonin puheen ”Kolme tapaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa” (Liahona, syyskuu 2019). Lauloimme myös ”Oon lapsi Jumalan”. Kaikki 17 kaveria siinä iltanuotiolla olivat avoimia. Kun olin pitänyt oppiaiheen, haastoin jonkun pitämään loppurukouksen. Tuli sitten vastaus, että ’eihän me osata pitää!’ Kerroin rukouksen pääosat: miten aloitetaan, mitä sitten ja miten lopetetaan. Löytyi sitten yksi vapaaehtoinen rukouksenpitäjäksi.

Monet tulivat kiittämään sen jälkeen ja sanoivat, että pidetään toisenkin kerran. Yksi kavereista, jolla oli ollut mielenterveydellisiä haasteita ja vaikeuksia tulla toimeen monien kanssa, kertoi, että oppiaihe teki hyvän vaikutuksen. En ollut tiennyt hänen taustaansa. Se tilanne oli minulle muistutus siitä, miksi pitää kohdella toisia ihmisiä ystävällisesti, sillä koskaan ei tiedä, millaisten haasteiden kanssa toinen kamppailee. Olen kiitollinen Herralle siitä, että löysin niin sopivan oppiaiheen niin nopeasti ja pystyin pitämään sen täysin ilman valmistautumista.”

”Kun sekä lukee että rukoilee sydämensä pohjasta, pystyy saamaan todistuksen. Profeetasta tai apostoleista voi saada todistuksen, kun kuuntelee heitä. Tulee sellainen tunne, että tässä kaverissa on jotakin. Pystyy huomaamaan sen hengen, joka heitä ympäröi.”

”Aina kun olen tehnyt oikeita asioita, on ollut levollinen olo. Evankeliumi on tuonut turvallisuuden tunteen. Vaikka epäonnistuisi jossakin, muistaa, mikä on tärkeintä tässä elämässä. Aina kun menee vanhempien luokse, kokee, että heidän luonaan on turvallinen paikka – turvasatama.”

”Armeija päättyy 10. kesäkuuta 2021. Huomenna on hammastarkastus. Vaarnanjohtajan kanssa keskustelut on jo käyty. Pystyn laittamaan paperit heti eteenpäin. Korona tietysti vaikuttaa. Olen toivonut pääsyä mahdollisimman eksoottiseen maahan, että tulisi kulttuurisokki – jonnekin Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan. Mutta sitten kun olen pohtinut todella lähetystyön tarkoitusta, olen tullut siihen tulokseen, että Herra tietää, mikä on minulle paras paikka.”