Alma 17–22

• Luokan jäsenet ovat todennäköisesti kuulleet useita kertoja, kuinka tärkeitä yksinkertaiset evankeliumin tavat ovat. Kohta Alma 17:1–4 voi auttaa heitä ymmärtämään, kuinka voimallinen vaikutus näillä tavoilla voi olla meidän elämäämme. Voisit pyytää puolta luokkaa etsimään näistä jakeista, mitä Moosian pojat tekivät, ja toista puolta luokasta etsimään heidän tekojensa seurauksia. Mitä näiden tekojen tekemisestä on seurannut omassa elämässämme?

• Virittääksesi syvällisemmän keskustelun Moosian poikia vahvistaneista tavoista voisit kirjoittaa tauluun Pyhien kirjoitusten tutkiminen, Rukous ja Paasto. Luokan jäsenet voisivat sen jälkeen etsiä pyhien kirjoitusten kohtia, joissa opetetaan pyhien kirjoitusten tutkimisesta, rukoilemisesta ja paastoamisesta koituvista siunauksista (Pyhien kirjoitusten opas voi olla avuksi). He voisivat sen jälkeen kirjoittaa tauluun löytämänsä asiat ja kertoa toisilleen ajatuksia siitä, kuinka me voimme parantaa pyhien kirjoitusten tutkimista, rukoilemista ja paastoamista tavoilla, jotka vievät meidät lähemmäksi Jumalaa.

• On monia tapoja kertoa evankeliumista muille, ja ne kaikki ovat tehokkaampia, kun vaikuttimena on rakkaus. Luokan jäsenet voisivat ehkä etsiä luvuista Alma 17–18 jakeita, jotka osoittavat, millä tavoin Ammonin vaikuttimena kertoa evankeliumista muille oli rakkaus. Mitä muita evankeliumista kertomiseen liittyviä totuuksia me voimme oppia hänen esimerkistään? Luokan jäsenet voisivat kenties kertoa kokemuksista, joissa vilpitön rakkaus on pehmittänyt jonkun sydämen ja tehnyt hänet vastaanottavaisemmaksi evankeliumin sanomalle. Presidentti Dallin H. Oaksin sanat kohdan ”Lisäaineistoa” alla voisivat myös auttaa jäseniä ymmärtämään, kuinka tärkeää on varmistaa, että ponnistelumme perustuvat rakkauteen.

Kuva

Ammon pelastaa kuninkaan lampaat

• Kun Ammon ja Aaron olivat saavuttaneet kuningas Lamonin ja hänen isänsä luottamuksen, he kykenivät auttamaan heitä ymmärtämään olennaisia evankeliumin totuuksia. Voisi olla avuksi, että luokan jäsenet laatisivat luettelon totuuksista, joita Ammon opetti Lamonille (ks. Alma 18:24–39), ja vertaisivat niitä luetteloon totuuksista, joita Aaron opetti Lamonin isälle (ks. Alma 22:1–16). Puolet luokasta voisi tehdä työtä yhden luettelon parissa samalla kun toinen puoli luokasta työskentelee toisen luettelon parissa. Miksihän näiden totuuksien ymmärtäminen johti siihen, että Lamoni ja hänen isänsä alkoivat uskoa ja luottaa taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen?

• Kertomukset, joissa Aaron ja Ammon opettavat kuningas Lamonia ja hänen isäänsä, tarjoavat suurenmoisen tilaisuuden keskustella tehokkaasta evankeliumin opettamisesta ja oppimisesta. Mitä opettamisen periaatteita luokan jäsenet huomaavat? (Ks. esim. Alma 18:24–28 ja Alma 22:7–13.) Mitä oppimisen periaatteita he löytävät kuningas Lamonista ja hänen isästään kertovista esimerkeistä? (Ks. esim. Alma 18:25–31; 22:17–18.)

• Saadakseen tietää, kuinka evankeliumin oppi voi vaikuttaa elämäämme, luokan jäsenet voisivat tutkia kohtia Alma 18:40–41; 20:1–15 ja Alma 22:15–18, 25–27 ja ottaa selville, miltä kuningas Lamonista ja hänen isästään tuntui ja kuinka he toimivat ymmärrettyään evankeliumin totuuksia ja käännyttyään evankeliumiin. Kuinka nämä totuudet auttavat meitä tulemaan Kristuksen luokse? Mitä voimme tehdä auttaaksemme itseämme ja rakkaitamme ymmärtämään nämä totuudet ja elämään niiden mukaan?

• Tutkiessaan itsekseen lukuja Alma 19–22 luokan jäsenet ovat saattaneet pohtia, kuinka kauaskantoinen vaikutus yhden ihmisen todistuksella voi olla muihin. Kannusta heitä kertomaan, mitä he oppivat. Mitä kertomukset luvuissa Alma 19–22 kertovat henkilökohtaisista pyrkimyksistämme kertoa evankeliumista muille? Presidentti Gordon B. Hinckleyn kertomus kohdan ”Lisäaineistoa” alla voi auttaa tähdentämään tätä seikkaa.

• Mitä sellaisia hyviä vertauksia voisit kertoa, jotka havainnollistavat sitä, mitä voi tapahtua lausuessamme todistuksemme muille? Mahdollisia esimerkkejä ovat veteen heitetyn kiven aiheuttamat pintaväreet tai hiiva, joka nostattaa taikinan. Kerrattuaan luvuissa Alma 19–22 olevia esimerkkejä todistuksensa lausuvista ihmisistä luokan jäsenet voisivat kertoa, kuinka muiden ihmisten todistus on vaikuttanut heihin.

Presidentti Dallin H. Oaks on kertonut nuorena miehenä saamastaan kallisarvoisesta opetuksesta:

”Olin saanut tehtäväkseni käydä erään vähemmän aktiivisen jäsenen luona. Hän oli minua monta vuotta vanhempi akateemisen ammatin harjoittaja. Kun muistelen sitä, miten toimin, käsitän, että tunsin hyvin vähän rakastavaa huolenpitoa tätä miestä kohtaan, jonka luona vierailin. Toimin velvollisuudesta haluten saada sataprosenttisen kotiopetusraportin. Eräänä iltana kuun lopulla soitin ja kysyin, voisimmeko toverini ja minä tulla heti käymään hänen luonaan. Hänen moittiva vastauksensa opetti minulle unohtumattoman läksyn.

’Ei, enpä taida haluta teidän tulevan tänä iltana’, hän sanoi. ’Olen väsynyt. Olen jo käymässä yöpuulle. Olen lukemassa, enkä halua tulla häirityksi sen vuoksi, että saisitte raportoida käyneenne tässä kuussa kotiopetuksella sataprosenttisesti.’ Tuo vastaus kalvaa minua vieläkin, koska tiesin hänen vaistonneen itsekkään vaikuttimeni.

Toivon, ettei kukaan ihminen, jota kutsumme kuuntelemaan palautetun evankeliumin sanomaa, tunne meidän toimivan mistään muusta syystä kuin aidosta rakkaudesta heitä kohtaan ja epäitsekkäästä halusta jakaa heidän kanssaan jotakin, minkä tiedämme kallisarvoiseksi.” (”Evankeliumista kertominen”, Liahona, tammikuu 2002, s. 8.)

Presidentti Gordon B. Hinckley on kertonut, kuinka eräs lähetyssaarnaaja raportoi lähetysjohtajalleen palvelutyönsä päättyessä. Lähetyssaarnaaja sanoi:

”Työni ei ole tuottanut lainkaan tulosta. Olen tuhlannut omaa aikaani ja isäni rahoja. Se on ollut ajanhukkaa. – – Olen kastanut vain yhden henkilön niiden kahden vuoden aikana, jotka olen ollut täällä. Se oli eräs kaksitoistavuotias poika Tennesseen takamailta.”

Lähetysjohtaja päätti seurata tämän lähetyssaarnaajan kastaman pojan elämää. Tuo poika varttui, solmi avioliiton ja muutti Idahoon. Hänen lapsensa lähtivät lähetystyöhön, ja näiden lapset lähtivät lähetystyöhön. Lähetysjohtaja matkusti Idahoon ja kysyi tuon perheen jäseniltä heidän lähetystyöstään. Hän kertoi myöhemmin: ”Sain tietää, että sen seurauksena, että epäonnistuneena itseään pitävä lähetyssaarnaaja kastoi tuon yhden pienen pojan Tennesseen takamailta, kirkkoon oli tullut yli 1 100 ihmistä.” (Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 360–361.)