Alma 53–63

• Voitte rikastaa luokkakeskusteluanne Helamanin sotureista käyttämällä hyväksenne sitä, mitä luokan jäsenet ovat oppineet kotona. Yksi tapa tehdä se on pyytää luokan jäseniä kertomaan, mitkä nuorten sotilaiden luonteenpiirteistä tekevät heihin vaikutuksen (niitä on mainittu jakeissa Alma 53:17–21; 56:45–48; 57:20–21, 26–27; 58:40). Kuinka nämä luonteenpiirteet auttoivat nuoria sotilaita heidän taisteluissaan? Kuinka ne voivat auttaa meitä omissa hengellisissä taisteluissamme? Luokan jäsenet voisivat myös kertoa nykyajan ”nuorista sotilaista”.

• Luokassasi olevat vanhemmat luultavasti toivovat omien lastensa kehittävän itsessään uskoa, kuten Helamanin nuoret sotilaat tekivät. Voisit auttaa luokassasi olevia vanhempia ja tulevia vanhempia ottamaan oppia heidän kertomuksestaan järjestämällä usean henkilön kesken paneelikeskustelun, jossa jaetaan ideoita siitä, kuinka vahvistaa lasten uskoa. Pyydä paneelin jäseniä lukemaan etukäteen jakeet Alma 56:47–48 ja 57:20–27 ja valmistautumaan siihen, että he kertovat oivalluksia siitä, mikä auttoi nuoria sotilaita kehittämään itsessään uskoa. Anna luokan jäsenille aikaa kertoa oivalluksiaan sitä mukaa kuin paneelin jäsenet esittävät ideoita. Muita lähteitä, jotka voivat rikastuttaa tätä keskustelua, ovat esimerkiksi sisar Joy D. Jonesin sanat otsikon ”Lisäaineistoa” alla sekä presidentti Russell M. Nelsonin puhe ”Vetoomus sisarilleni” (Liahona, marraskuu 2015, s. 95–97). Keskustelun lopuksi voisit antaa luokan jäsenille muutamia minuutteja aikaa pohtia seuraavanlaisia kysymyksiä: Ketkä saattavat turvautua sinun todistukseesi? Mitä sinä voit sanoa ja tehdä vahvistaaksesi heitä?

Kuva

nefiläisiä lapsia äitinsä kanssa

• Se, miten Helaman suhtautui siihen, että hänen sotajoukkonsa eivät saaneet tukea, voi olla voimallinen esimerkki meille, kun tunnemme olevamme väärin kohdeltuja. Kannustaaksesi keskustelua Helamanin esimerkistä voisit pyytää jotakuta luokan jäsentä valmistautumaan etukäteen siihen, että hän esittää yhteenvedon Helamanin tilanteesta ja syistä siihen, miksi hallitus ei vastannut hänen tarpeisiinsa (ks. Alma 58:1–9, 30–37; 61:2–8). Voisit kirjoittaa tauluun Helamanin suhtautuminen ja Muita mahdollisia suhtautumistapoja. Pyydä sitten luokkaa tutkimaan jakeita Alma 58:1–12 ja 30–37. Kirjoita kummankin otsikon alle kuvauksia siitä, mitä Helaman ajatteli, sanoi ja teki siinä tilanteessa sekä mitä hän olisi sen sijaan saattanut ajatella, sanoa tai tehdä. Mitä me voimme tehdä noudattaaksemme Helamanin esimerkkiä, kun meistä tuntuu, että meitä kohdellaan väärin tai meidät jätetään huomiotta?

• Kun Moroni arvosteli Pahorania luvussa Alma 60, Pahoran olisi voinut loukkaantua. Sen sijaan hän vastasi, ettei hän ole vihoissaan ja että hän riemuitsee Moronin sydämen suuruudesta (ks. Alma 61:9). Voisit auttaa luokan jäseniä oppimaan Pahoranin esimerkistä kehottamalla heitä kuvittelemaan, että heitä on pyydetty kirjoittamaan kirkon lehteen artikkeli, jossa käytetään luvussa Alma 61 olevaa Pahoranin esimerkkiä sen opettamiseksi, kuinka välttää loukkaantumasta muiden tekemisistä. Voisit sen jälkeen jakaa luokan jäsenet ryhmiin ja pyytää heitä lukemaan jakeet Alma 61:3–14 ja laatimaan luettelon seikoista, joita he voisivat sisällyttää artikkeliinsa. Vanhin David A. Bednarin neuvot otsikon ”Lisäaineistoa” alla saattavat myös olla avuksi.

• Moroni kirjoitti, että Jumala pitäisi Pahorania vastuussa, jos hän tietoisesti jättäisi nefiläisten sotajoukkojen tarpeet huomiotta. Voit halutessasi kehottaa luokan jäseniä lukemaan yhdessä jakeet Alma 60:7–14. Pyydä heitä sen jälkeen ajattelemaan jotakuta tuntemaansa, joka saattaa olla puutteenalainen ja tuntea jäävänsä vaille huomiota. Mitä me voimme tehdä ollaksemme tietoisia muiden tarpeista ja vastataksemme niihin? Millä tavoin muut ovat vastanneet meidän tarpeisiimme, esimerkiksi palvelutyöveljinä ja -sisarina?

• Nefiläisten suhtautuminen niin vaikeisiin kuin vauraisiinkin aikoihin (ks. Alma 62:39–41, 48–51) osoittaa, että me voimme päättää olla nöyriä vastoinkäymisistä tai vauraudesta riippumatta. Voisit kehottaa luokan jäseniä lukemaan nämä jakeet ja kertomaan, mikä tekee heihin vaikutuksen. Voisit kenties pyytää heitä keskustelemaan ajatuksistaan pareittain ennen kuin pyydät muutamia kertomaan ajatuksiaan koko luokalle.

Sisar Joy D. Jones, Alkeisyhdistyksen ylijohtaja, esitti seuraavat keinot ”syntiä vastustavan sukupolven” kasvattamiseksi:

”Aluksi – – meidän täytyy auttaa [lapsiamme] tietämään ehdottomasti, että he ovat rakastavan taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä ja että Hänellä on heitä koskevia jumalallisia odotuksia.

Toiseksi, on välttämätöntä ymmärtää parannusta koskeva oppi, jotta voi tulla syntiä vastustavaksi. Se, että on syntiä vastustava, ei tarkoita, että on synnitön, mutta se merkitsee sitä, että tekee jatkuvasti parannusta, on valpas ja uskollinen. Kenties se, että on syntiä vastustava, tulee siunauksena siitä, että jatkuvasti hylkii syntiä. – –

Kolmantena keinona auttaa lapsiamme tulemaan syntiä vastustaviksi on se, että hyvin varhaisella iällä alamme rakastavasti opettaa heille evankeliumin perusoppeja ja periaatteita – pyhien kirjoitusten, uskonkappaleiden, Nuorten voimaksi -kirjasen, Alkeisyhdistyksen laulujen, kirkon laulujen ja oman henkilökohtaisen todistuksemme pohjalta – sillä ne johtavat lapsia Vapahtajan luo. – –

[Se, että] autamme lapsia ymmärtämään pyhiä liittoja, solmimaan niitä ja pitämään ne, [on jälleen yksi keino]. – – Kun opetamme lapsia pitämään yksinkertaiset lupaukset heidän ollessaan pieniä, me annamme heille voimaa pitää pyhät liitot myöhemmin elämässä.” (”Syntiä vastustava sukupolvi”, Liahona, toukokuu 2017, s. 88–89.)

Puheessaan ”Mikään ei loukkaa heitä” (Liahona, marraskuu 2006, s. 89–92) vanhin David A. Bednar antoi seuraavia neuvoja:

• Ymmärrä, että loukkaantuminen on valinta. ”Uskominen siihen, että joku tai jokin voi pakottaa meidät loukkaantumaan, suuttumaan, haavoittumaan tai katkeroitumaan, vähentää tahdonvapauttamme ja muuttaa meidät toiminnan kohteiksi. Toimijoina teillä ja minulla on kuitenkin voima toimia ja valita, kuinka me suhtaudumme loukkaavaan tai kipeää tekevään tilanteeseen.”

• Käänny Vapahtajan puoleen. ”Vapahtaja on suurenmoisin esimerkki siitä, kuinka meidän pitäisi suhtautua mahdollisesti loukkaaviin tapauksiin tai tilanteisiin” (ks. 1. Nefi 19:9).

• Suhtaudu ymmärtävästi muiden heikkouksiin. ”Yksi suurimpia osoituksia omasta hengellisestä kypsyydestämme ilmenee siinä, kuinka me suhtaudumme muiden heikkouksiin, kokemattomuuteen ja mahdollisiin loukkaaviin tekoihin.”

• Puhu avoimesti. ”Jos henkilö sanoo tai tekee jotakin, mitä pidämme loukkaavana, ensimmäinen velvollisuutemme on olla loukkaantumatta ja sitten puhua tuon henkilön kanssa kahden kesken, rehellisesti ja suoraan. Sellainen lähestymistapa kutsuu Pyhän Hengen innoituksen, mahdollistaa väärinkäsitysten selvittämisen ja todellisen tarkoituksen ymmärtämisen.”