Eter 6–11

• Aineiston Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi tämän viikon oppimisehdotuksessa kehotetaan vertaamaan jerediläisten matkaa meren yli omaan matkaamme kuolevaisuudessa. Pyydä niitä luokan jäseniä, jotka käyttivät tätä toimintaa kotonaan, kertomaan tästä vertailusta saamiaan oivalluksia. Auttaaksesi luokan jäseniä tekemään luokassa lisää vertailuja kehota heitä etsimään jakeista Et. 6:1–12 matkan yksityiskohtia, joilla voisi olla vertauskuvallinen merkitys (kuten loistavat kivet, laivat ja tuuli), ja laadi niistä luettelo tauluun. Sen jälkeen luokan jäsenet voisivat työskennellä muutamia minuutteja pareittain tai pienryhmissä tutkien näitä jakeita ja keskustella siitä, mitä nämä vertauskuvat voisivat kuvata omassa elämässämme. Esimerkiksi mikä meille on ”luvattu maa”? (Jae 8.) Kuinka Jumala ohjaa meitä matkallamme?

• Voisit käyttää jakeita Et. 6:1–12 innoittamaan keskustelua siitä, kuinka Jumalan puoleen kääntyminen auttaa meitä kasvamaan koettelemustemme kautta. Esimerkiksi otsikon ”Lisäaineistoa” alla oleva lainaus voi auttaa luokan jäseniä vertailemaan jakeissa 5–8 mainittua ”raivoisaa tuulta” elämän vastoinkäymisiin. Mitä jerediläiset tekivät, kun he ”olivat suurten vesien ympäröiminä”? (Jae 7.) Luokan jäsenet voivat kertoa kokemuksia tilanteista, jolloin heidän vastoinkäymisensä ovat auttaneet ajamaan heitä eteenpäin. Millä tavoin tapa, jolla he suhtautuivat koettelemuksiinsa, auttoi heitä etenemään kohti ”luvattua maataan”? Kuinka Herra auttoi heitä heidän kamppailujensa läpi? Kannusta heitä viittaamaan luvun Et. 6 sanoihin ja ilmauksiin, kun he kertovat kokemuksistaan ja ajatuksistaan.

  Kuva

  jerediläiset matkaamassa eläinten kanssa

• Vaikka suuri osa jerediläisten kertomuksesta havainnollistaa ylpeyden ja jumalattomuuden kielteisiä seurauksia, siihen kuuluu myös nöyryyden ja vaurauden aikoja, joista voimme ottaa oppia. Auttaaksesi luokan jäseniä ottamaan oppia näistä myönteisistä esimerkeistä voisit jakaa luokan kahteen ryhmään ja antaa toiselle ryhmälle tehtäväksi lukea jakeet Et. 6:7–18 ja 30 samalla kun toinen ryhmä lukee jakeet Et. 9:28–35 ja 10:1–2. Pyydä heitä etsimään näistä jakeista todisteita siitä, että jerediläiset olivat nöyrtyneet – tai heidän olosuhteensa olivat saaneet heidät nöyrtymään – ja kuinka Herra siunasi heitä sen seurauksena. Kun luokan jäsenillä on ollut riittävästi aikaa, kehota jäseniä kummastakin ryhmästä kertomaan, mitä he oppivat. Kuinka nöyryys auttaa meitä pääsemään lähemmäksi Jumalaa? Jonkin nöyryydestä kertovan kirkon laulun laulaminen tai kuunteleminen, esimerkiksi ”Sua tarvitsen mä aina” (MAP-lauluja, 54), voisi rikastaa tätä toimintaa.

• Nekin, joilla ei koskaan ole ollut virallista johtoasemaa, voivat oppia vanhurskaiden ja jumalattomien jerediläisten kuninkaiden esimerkeistä, sillä nämä kertomukset voivat auttaa meitä tulemaan paremmiksi johtajiksi kotonamme, yhteisöissämme ja kirkossa. Voisit ehkä aloittaa keskustelun tästä aiheesta pyytämällä luokan jäseniä ajattelemaan henkilöä, jota he pitävät hyvänä johtajana. Kehota heitä kertomaan lyhyesti hänen ominaisuuksiaan ja laadi tauluun luettelo niistä. Sen jälkeen voisit antaa kullekin luokan jäsenelle tehtäväksi ottaa selvää yhdestä luvuissa Et. 7–11 mainitusta jerediläisten kuninkaasta. (Luettelo kuninkaista ja viitteet pyhien kirjoitusten kohtiin, joissa heidän hallintoaan kuvaillaan, löytyvät aineiston Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi tämän viikon oppimisehdotuksesta.) Luokan jäsenet voisivat kertoa, mitä he oppivat näiltä kuninkailta johtajuudesta, ja lisätä muita löytämiään ominaisuuksia taululla oleviin. Lisää myönteisiä johtajan ominaisuuksia on lueteltu otsikon ”Lisäaineistoa” alla. Kuinka voimme kehittää näitä ominaisuuksia itsessämme ja olla johtajia, vaikka meillä ei olisikaan varsinaista johtotehtävää?

Puhuessaan yleiskonferenssissa toisen maailmansodan vaikeina vuosina vanhin Charles A. Callis kahdentoista apostolin koorumista sanoi: ”Meille on kerrottu, että jerediläisten lähdettyä laivoissaan matkaan tätä luvattua maata kohti merellä vallitsi raivokkaita ja hirveitä myrskyjä. Tuuli tuiversi, ja tuolla hengenvaarallisella matkalla he olivat koko ajan välittömässä vaarassa. Jumala tuki heitä. Voimme lukea, että vaikka nuo puhurit ja myrskyt raivosivat uhaten tuhota heidät, tuuli puhalsi jatkuvasti kohti luvattua maata. Näissä vastoinkäymisissä, joiden läpi me kuljemme, näissä kauheissa sodissa ja kaikissa vallitsevissa hirvittävyyksissä on läsnä Jumalan voima. Hän voi lopettaa ne halunsa mukaan, kun Hänen jumalalliset tarkoituksensa ovat toteutuneet. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että tämä myrskyjen meri, meidän vastoinkäymisemme, ne kokemukset, joita käymme läpi ja jotka Jumala saa toimimaan meidän parhaaksemme, jos me tottelemme Häntä – kaikki tämä puhaltaa meitä kohti levon satamaa, loistavaa tulevaisuutta, iankaikkista elämää.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1943, s. 62.)

”Jumalan valtakunnassa suuruus ja johtajuus merkitsee sitä, että näkee muut sellaisina, millaisia he todella ovat – kuten Jumala näkee heidät – ja sitten auttaa ja palvelee heitä. Se tarkoittaa niiden kanssa riemuitsemista, jotka ovat onnellisia, niiden kanssa itkemistä, jotka surevat, niiden kohottamista, jotka ovat ahdingossa, ja lähimmäistemme rakastamista, kuten Kristus rakastaa meitä. – –

Johtajuus kirkossa ei ole niinkään muiden johtamista kuin halukkuuttamme olla Jumalan johdettavissa.” (Dieter F. Uchtdorf, ”Joka teistä on suurin”, Liahona, toukokuu 2017, s. 79–80.)

”Vain tervehenkisillä ihmisillä on kyky kohottaa ja kannustaa toisiaan suurempaan palvelutyöhön, suurempiin saavutuksiin ja suurempaan voimaan” (Kirkon presidenttien opetuksia: Ezra Taft Benson, 2014, s. 257).

”Maailma opettaa, että johtajien täytyy olla suuria. Herra opettaa, että heidän täytyy olla sävyisiä. Maailmalliset johtajat saavat voimaa ja vaikutusvaltaa kykyjensä, taitojensa ja vaurautensa ansiosta. Kristuksen kaltaiset johtajat saavat voimaa ja vaikutusvaltaa ’taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella’ [OL 121:41].” (Stephen W. Owen, ”Parhaat johtajat ovat parhaita seuraajia”, Liahona, toukokuu 2016, s. 75.)