Mormon 7–9

• Yksi tapa aloittaa keskustelu Mormonin kirjan suuriarvoisuudesta on puhua siitä, kuinka me määrittelemme jonkin esineen arvon. Kuinka se, että tiedämme jonkin esineen arvon, muuttaa tapaamme käyttää sitä? Luokan jäsenet voisivat tutkia jakeita Morm. 8:12–22 ja kertoa, mitä Moroni sanoi Mormonin kirjan (”tämän aikakirjan”) arvosta. He voisivat myös kertoa henkilökohtaisia kokemuksiaan, jotka ovat osoittaneet heille Mormonin kirjan arvon. Millä tavoin me voimme osoittaa, että me arvostamme Mormonin kirjaa?

  Kuva

  erikielisiä Mormonin kirjoja

• Auttaaksesi luokan jäseniä ymmärtämään, kuinka Mormonin kirja ja Raamattu tukevat toisiaan, voisit pyytää heitä lukemaan jakeet Morm. 7:8–10 ja tekemään omin sanoin yhteenvedon kuvauksesta, jonka Mormon antoi näistä kahdesta aikakirjasta (”[aikakirja], joka tulee pakanoille juutalaisilta” tarkoittaa Raamattua). Voit halutessasi piirtää tauluun kaksi osittain päällekkäistä ympyrää ja kirjoittaa toisen nimeksi Raamattu ja toisen Mormonin kirja. Luokan jäsenet voisivat sen jälkeen kirjoittaa päällekkäiseen osaan näiden kahden pyhän kirjan samankaltaisuuksia ja muihin osiin niiden eroja. Vaihtoehtoisesti voisit laatia taululle luettelon useista evankeliumin totuuksista ja kehottaa luokan jäseniä tutkimaan Pyhien kirjoitusten opasta löytääkseen Mormonin kirjan ja Raamatun jakeita, jotka auttavat heitä ymmärtämään näitä totuuksia.

• Jotkut ihmiset luokassasi saattavat tuntea olevansa yksin pyrkimyksissään elää evankeliumin mukaan. Mitä sellaista he voisivat oppia Moronin esimerkistä, mikä voisi auttaa heitä? Voisit pyytää luokan jäseniä lukemaan jakeet Morm. 8:1–11 ja miettimään kysymyksiä, joita he haluaisivat kysyä Moronilta saadakseen tietää, kuinka hän pysyi uskollisena vaikeista olosuhteistaan huolimatta. Mikä hänen esimerkissään innoittaa heitä? Kun luokan jäsenet kertovat ajatuksistaan, kannusta heitä kertomaan henkilökohtaisia kokemuksia tilanteista, jolloin he tai heidän tuntemansa ihmiset ovat pysyneet uskollisina, vaikka he ovat tunteneet olevansa yksin. Kuinka Herra auttoi heitä?

• Nyt kun tämänvuotinen Mormonin kirjan tutkiminen on lähestymässä loppuaan, ehkä luokan jäsenet voisivat pohtia sitä, miksi heidän mielestään tämä kirja on kirjoitettu meidän aikaamme varten. Voisit aloittaa keskustelun lukemalla ääneen presidentti Ezra Taft Bensonin sanat otsikon ”Lisäaineistoa” alla. Luokan jäsenet voisivat sen jälkeen soveltaa presidentti Bensonin kysymyksiä jakeisiin Morm. 8:26–41. Miksi Herra innoitti Moronia ottamaan nämä sanat mukaan aikakirjaan? Kuinka ne auttavat meitä omana aikanamme?

• Kuten aineiston Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi tämän viikon oppimisehdotuksessa opetetaan, jakeet Morm. 9:1–30 sisältävät Moronin sanoman vastauksena siihen Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon puutteeseen, joka meidän aikanamme vallitsee. Voisit ehkä jakaa luokan kolmeen ryhmään ja kehottaa kutakin ryhmää etsimään seuraavista jakeista heille hyödyllisiä neuvoja: 1–6 (seurauksia siitä, ettei usko Kristukseen), 7–20 (ilmoituksen ja ihmeiden Jumalaan uskomisen tärkeys) ja 21–30 (Moronin neuvot meitä varten).

• Vaikka jakeet Morm. 9:1–6 on kirjoitettu niille, ”jotka eivät usko Kristukseen”, ne ovat hyödyllisiä meille kaikille, jotka voimme kuvitella jonakin päivänä seisovamme tuomittavina Jumalan edessä. Pyydä luokan jäseniä lukemaan nämä jakeet ja panemaan merkille sanoja ja ilmauksia, joissa kuvaillaan, miltä jumalattomista tuntuu tuona päivänä. Mitä me voimme tehdä välttyäksemme näiltä tunteilta? Luokan jäsenet saattavat löytää hyödyllisiä näkemyksiä kohdassa ”Lisäaineistoa” olevasta presidentti Boyd K. Packerin kertomuksesta.

• Monet ihmiset nykyään uskovat, että ihmeet ovat lakanneet. Kuinka voit käyttää Moronin opetuksia auttaaksesi luokkasi jäseniä uskomaan ”ihmeiden Jumalaan”? Voisit aloittaa pyytämällä luokan jäseniä käymään läpi jakeet Morm. 9:7–26 ja etsimään ihmeitä, joihin Moroni kehotti meitä uskomaan. Mitä me opimme näiden jakeiden perusteella Jumalasta ja Hänen työstään meidän päivinämme? Mitä meidän on tehtävä, jotta Jumala tekisi ihmeitä? (Ks. Morm. 9:20–21.) Mitä ihmeitä me olemme nähneet?

Presidentti Ezra Taft Benson on sanonut:

”Nefiläisillä ei koskaan ollut tätä kirjaa, ei myöskään muinaisten aikojen lamanilaisilla. Se on tarkoitettu meille. – –

Kaikki Mormonin kirjan tärkeimmät kirjoittajat todistivat kirjoittavansa tuleville sukupolville [ks. 2. Nefi 25:21; MK Jaak. 1:3; Morm. 7:1; 8:34–35]. – –

Jos he näkivät meidän aikamme ja valitsivat sen, mikä olisi meille arvokkainta, niin eikö meidän juuri sillä mielellä tule tutkia Mormonin kirjaa? Meidän tulee koko ajan kysyä itseltämme: ’Miksi Herra innoitti Mormonia (tai Moronia tai Almaa) ottamaan tämän mukaan aikakirjaansa? Mitä sellaista minä voin tästä oppia, mikä auttaa minua elämään tänä aikana?’” (”Mormonin kirja – uskontomme lakikivi”, Liahona, lokakuu 2011, s. 55–56.)

Presidentti Boyd K. Packer on kertonut matkanneensa nuorena miehenä armeijan joukoissa kuumassa, savuisessa tavarajunassa kuuden päivän ajan ilman mahdollisuutta kylpeä tai vaihtaa vaatteitaan. Junan kerran pysähtyessä nälkäinen joukko meni ravintolaan.

”Siellä oli täyttä, ja me asetuimme pitkään jonoon odottamaan paikkaamme. Seisoin ensimmäisenä heti muutamien hyvin pukeutuneiden naisten takana. Edessäni oleva arvokkaan oloinen nainen huomasi meidät pian edes kääntymättä ympäri.

Hän kääntyi vilkaisemaan meihin päin. Sitten hän kääntyi uudelleen ja tarkasteli minua kiireestä kantapäähän. Seisoin siinä hikisessä, likaisessa, noen tuhrimassa ja ryppyisessä univormussani. Naisen äänestä paistoi vastenmielisyys, kun hän sanoi: ’Kylläpä on epäsiistejä miehiä!’ Kaikkien katseet kääntyivät meihin.

Epäilemättä hän toivoi, ettemme olisi olleet siellä, ja niin toivoin minäkin. Tunsin oloni epämukavaksi, noloksi ja yhtä likaiseksi kuin olin.”

Presidentti Packer lainasi sen jälkeen jaetta Morm. 9:4 ja vertasi kokemustaan siihen, että joku olisi hengellisesti epäpuhdas Jumalan edessä. Todistaen, että Jeesuksen Kristuksen sovitus oli ainoa tapa, jolla hän voi tulla hengellisesti puhtaaksi, hän sanoi sitten:

”Voitteko kuvitella, miltä minusta tuntui, kun lopulta ymmärsin, että jos täyttäisin kaikki Lunastajan asettamat ehdot, minun ei milloinkaan tarvitsisi kestää tuskaa, joka seuraa hengellistä epäpuhtautta? Ajatelkaa sitä lohduttavaa, vapauttavaa ja kohottavaa tunnetta, jonka te saatte, kun oivallatte sovituksen todellisuuden ja jokapäiväisen käytännön arvon teille henkilökohtaisesti.” (”Pesty puhtaaksi”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 8–9.)