Minusta tuli jälleen 14-vuotias

Ollessani työmatkalla Rochesterissa New Yorkissa Yhdysvalloissa päätin ajaa lyhyen matkan kirkon historiallisille paikoille Palmyraan, noin 40 kilometrin päähän. Halusin etenkin nähdä pyhän lehdon.

Tuolloin minulla oli vaikeaa, koska olin turhautunut sekä töissä että kotona, ja kaipasin omaa pyhää kokemusta, joka vahvistaisi minulle jollakin majesteettisella tavalla, että taivaallinen Isä oli minusta tietoinen.

Tämä oli vuosia ennen kuin Kumorankukkulan vierailukeskus ja Palmyran temppeli rakennettiin. Pysäköin lähelle Smithin perheen kotia, nousin autosta ja seurasin kylttejä pyhään lehtoon. Rukous sydämessäni kävelin polkua pitkin puiden keskellä. Kävellessäni mietiskelin ja jopa polvistuin rukoilemaan. Tunsin rauhaa, mutta en nähnyt valopatsasta enkä tuntenut mitään ylitsevuotavaa. Huoleni ja murheeni painoivat yhä mieltäni.

Hieman pettyneenä suuntasin kulkuni hirsitaloon, joka oli rakennettu Smithin perheen talon näköismalliksi. Kuvittelin heidät siellä tekemässä työtä, lukemassa pyhiä kirjoituksia ja rukoilemassa. Kävin yläkerran huoneessa ja keittiössä, jossa on tiilitakka, puupöytä ja -tuolit, lankkulattiat ja yksinkertaiset kalusteet. Mieleeni juolahti ajatus, että juuri tällaisessa kodissa 14-vuotias poika oli elänyt, kun hän täynnä kysymyksiä päätti mennä kysymään Jumalalta.

Kun seisoin kynnyksellä valmiina lähtemään, käänsin katseeni kohti pyhää lehtoa. Tiesin, että Joseph Smith oli mennyt läheiseen metsään, rukoillut ja nähnyt Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Äkkiä minut valtasi myötätunto Josephia kohtaan. Aivan kuin minä olisin tuntenut, mitä Joseph oli tuntenut ennen rukoustaan. Minulta puuttui viisautta, mutta tiesin, että voisin pyytää Jumalalta ja saisin vastauksia (ks. Jaak. 1:4–5). Muistin, kuinka teini-ikäisenä olin rukoillut uskoen ja sitten tuntenut rauhaa ja varmuutta. Tunsin saman toivon ja rakkauden täyttävän sydämeni. Oli kuin olisin ollut jälleen 14-vuotias.

Painoin pääni äänettömään kiitosrukoukseen. Olin saanut vastaukseni. Taivaallinen Isä oli tietoinen minusta. Ja jos edelleenkin turvaisin Häneen, Hän vastaisi tulevaisuudessakin.