Ubonin seurakunta pystyy siihen!
Kirjoittaja asuu Isanissa Thaimaassa.
Seurakuntamme jäsenet eivät olleet juuri koskaan kaikki yhdessä – edes kirkossa. Mitä voisimme tehdä tuodaksemme kaikki yhteen?
Huono sää, pitkät välimatkat ja koulujen aikataulut estävät monia thaimaalaisia jäseniä käymästä kirkossa, joten Ubonin seurakunta päätti asettaa päivämäärän ja kannustaa mahdollisimman monia ihmisiä osallistumaan.
Monilla jäsenillä täällä Thaimaassa on vaikeuksia tulla kirkkoon kokousten kanssa päällekkäin osuvien koulun tilaisuuksien, huonon sään (useimmat jäsenistämme kulkevat moottoripyörällä) ja pitkien välimatkojen takia. Jäsenillä Ubonin seurakunnassa, johon kuulun, on kaikkia näitä haasteita ja muitakin, mikä vaikeuttaa kirkossa käymistä.
Eräänä sunnuntaina mietin, kuinka voisimme auttaa jäseniä ymmärtämään, mitä siunauksia koituu siitä, että osoitamme uskoa palvelemalla Jumalaa yhdessä useammin. Mieleeni tuli ajatus: ”Mitä jos valitsemme yhden sunnuntain, jolloin keskitymme saamaan jokaisen jäsenen sinä päivänä kirkkoon?” Jos pystyisimme saamaan kaikki tulemaan kirkkoon samana päivänä, jäsenet voisivat todellakin nähdä ja tuntea seurakunnan voiman.
Seurakunnan muut johtohenkilöt ja jäsenet pitivät ajatuksesta ja liittyivät mukaan suunnittelemaan tapahtumaa. Sovimme päivämääräksi 17. kesäkuuta 2018 – sunnuntain, joka olisi lähinnä Ubonin vaarnan perustamisen vuosipäivää – ja aloimme lähetellä viestejä asiasta sosiaalisen median kautta. Annoimme tapahtumalle nimen ”Tullaan kirkkoon samana sunnuntaina! Sakramenttikokoukseen 200 läsnäolijaa – Ubonin seurakunta pystyy siihen.”
Käytännöllisesti katsoen koko seurakunta oli mukana kannustamassa toinen toistaan tulemaan. Kaikki lähettelivät viestejä koettaen saada muita tulemaan tapahtumaan. Jäsenet kutsuivat myös aktiivisuuteen palaavia jäseniä ja ystäviä, jotka eivät olleet jäseniä. Ja hyvin monet vastasivat myöntävästi!
Käsitimme, että tämä oli enemmän kuin vain hauska tapahtuma, jossa nähtäisiin, kuinka monet tulisivat. Halusimme sen olevan erityinen hengellinen kokemus, joka innostaisi osaltaan jäseniä pitämään sakramenttikokoukseen osallistumista tärkeänä. Niinpä tapahtumaa edeltävinä kuukausina piispakunta kannusti ihmisiä välttämään kaikkia toimintoja, jotka saattaisivat vähentää sakramentin tai Herran palvelemisen tärkeyttä.
Teimme jopa kirjanmerkkejä, jotka auttaisivat ihmisiä muistamaan tapahtuman ja Hengen, jonka tiesimme olevan läsnä tapahtumassa, koska kaikki tekivät parhaansa osallistuakseen. Kirjanmerkissä oli tapahtuman nimi ja myös pyhien kirjoitusten kohta: ”Kuulkaa! – – Olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia.” (Ps. 82:6.) Valitsimme tämän pyhien kirjoitusten kohdan, koska halusimme kaikkien ymmärtävän, että he ovat Jumalan lapsia ja heillä on mahdollisuus olla Hänen kaltaisiaan.
Jäsenet joutuivat tekemään suunnitelmia pitkän aikaa pystyäkseen kaikki osallistumaan sovittuna päivänä. Viimein tuli tuo päivä. Mutta niin tulivat esteetkin. Edellisenä iltana satoi rankasti, ja sade jatkui koko yön. Joillakin jäsenillä oli toinenkin este, kun eräs tärkeä koulun tilaisuus järjestettiin samaan aikaan kuin kirkon kokoukset.
Pyysimme kaikkia rukoilemaan, että nämä esteet poistettaisiin tai voitettaisiin. Sunnuntaina suunnilleen aamuseitsemältä sade lakkasi. Ja kun saavuimme kirkkoon, siellä olivat ne perheet, joiden piti mennä koulun tilaisuuteen. Kun kysyimme heiltä siitä toisesta tilaisuudesta, he sanoivat: ”Meidän pitää tulla ensin sakramenttikokoukseen.” Se oli minulle suuri todistus Herran sakramentin tärkeydestä.
Jäsenet toivat kokoukseen paljon ystäviä ja naapureita. Yksi seurakunnan sisar toi kahdeksan ystävää, jotka eivät olleet koskaan aiemmin käyneet kirkossa! Kun kirkkoon tuli yhä lisää ihmisiä, meidän piti avata käyttöön lisätilat. Sakramenttikokouksen osallistujamäärä oli 215! Koko kokouksen ajan saatoin tuntea, että Pyhä Henki oli meidän kanssamme ja että Jumala auttoi meitä onnistumaan tässä pyrkimyksessä.
Tämän ihmeellisen sunnuntain jälkeen niiden ihmisten lukumäärä, jotka osallistuvat sakramenttikokoukseen säännöllisesti, on kasvanut. Heidän joukossaan on kolme Melkisedekin pappeuden haltijaa, jotka alkoivat käydä perheensä kanssa kirkossa säännöllisesti. Seuraavassa kuussa yhden perheen kaksi lasta jopa kastettiin ja konfirmoitiin.
Vaarnamme johtohenkilöt näkivät, miten hyvä kokemus tämä oli seurakunnallemme, ja he päättivät järjestää samanlaisen tapahtuman. Vaarnan tapahtumaa varten vaarnan jäsenet sitoutuivat kukin osallistumaan oman seurakuntansa kokouksiin samana sunnuntaina. Tämäkin tapahtuma onnistui hienosti kaikkialla vaarnan alueella – tiedän yhden vaarnamme seurakunnan, jonka kokouksiin osallistui 208 ihmistä! Olen hyvin kiitollinen siunauksista, joita minä olen saanut ja joita seurakuntamme ja vaarnamme ovat saaneet näiden tapahtumien ansiosta, ja siitä Hengestä, jota olemme tunteneet valmistautuessamme ja osallistuessamme niihin.