Polkuni työelämään

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa Omavaraisuus-juttusarjaa, jossa julkaistaan kirkon jäsenten kirjoittamia omavaraisuuden eri osa-alueisiin liittyviä tekstejä. Tämä teksti käsittelee työpaikan hankkimista.

Ollessani vastavalmistunut fysioterapeutti vuonna 2012 etsin pitkän aikaa oman alani töitä. Pääsin heti valmistumisen jälkeen kolmen kuukauden sijaisuuteen kesäksi Laakson sairaalaan aivoverenkiertohäiriöosastolle, joka oli todella haastava paikka vastavalmistuneelle. Päätin kuitenkin, että teen kaikkeni oppiakseni työni hyvin. Se onnistui tutustumalla hyvin kollegoihini ja oppimalla heiltä. Pyysin usein apua ja ohjausta, mutta pikkuhiljaa sain lisää itsevarmuutta kuntouttaa vakavasti sairastuneita ihmisiä, mikä toi suurta tyydytystä ja vahvisti ammatillista itsetuntoani. Sain siihen työhön jatkoa vielä kolme kuukautta, mutta kun työt loppuivat, jäin jälleen etsimään töitä.

Pitkän aikaa etsin itselle sopivaa työtä pääkaupunkiseudulta, jossa asuin siihen aikaan. En osannut edes ajatella muita vaihtoehtoja, sillä kaikki ystäväni ja myös siskoni olivat siellä. Eräänä päivänä istuin bussissa matkalla temppeliin, jossa työskentelin silloin väliaikaisesti. Muistan turhautuneena ajatelleeni, että minulla oli seinä vastassa. Kaikkiin tehtäviin, joihin hain, oli yli sata hakijaa, joista suurin osa minua kokeneempia. Työllisyystilanne alalla oli huono. Paikkoja oli auki vain silloin tällöin, ja niistäkin suurin osa oli osa- tai määräaikaisia paikkoja, joihin myös kokeneet hakijat olivat ensisijaisia. Aloin tuntea, etten sovi alalle, ja pelkäsin, että se pienikin taitotieto, jota olin hankkinut, katoaisi, koska en päässyt harjaannuttamaan sitä.

Vähän ennen bussin päätepysäkkiä sain yhtäkkiä mieleeni muistutuksen, että voisin hakea työpaikkoja myös muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Tunne oli hyvin vahva ja selkeä, ja seurasin sitä heti päästyäni temppeliltä kotiin.

Parin kuukauden aikana minulla oli kaksi työhaastattelua, toinen Tammisaaressa ja toinen Lappeenrannassa, täysin eri puolilla Suomea. Tammisaaressa minun piti kertoa itsestäni ruotsiksi. Vaikka en ole kovin hyvä ruotsin kielessä, osasin ilmeisesti ilmaista itseäni sen verran, että sain työpaikan. Seuraavana päivänä sain soiton Lappeenrannasta, johon minut myös haluttiin töihin. Koska se työpaikka oli vakituinen, päätin ottaa sen vastaan, vaikka Tammisaaressakin olisin varmasti viihtynyt. Sain kokemuksen myötä varmuuden siitä, että Herra osaa auttaa meitä laajentamaan näkemystämme ja ohjaamaan meitä sinne, missä meillä on mahdollisuus saada toimeentulo ja kehittää itseämme ammatillisesti.

Polkumme työelämässä ei ehkä ajoittain näytä siltä kuin olimme ajatelleet. Jos kuitenkin hiljennymme kuuntelemaan ja selvitämme erilaisia vaihtoehtoja työllistymiseen, voimme löytää sellaisia tehtäviä, jotka auttavat meitä kehittymään juuri niissä työn osa-alueissa, joiden avulla voimme myöhemmin löytää meille sopivaa ja kiinnostavaa työtä.

Työn hakeminen vaatii osaamista, pitkäjänteisyyttä ja verkostoitumista, eikä se ole aina helppoa. Työn hakemiseen kannattaa pyytää apua ihmisiltä, joiden uraa tai työnkuvaa ihailet ja joilla on osaamista auttaa sinua omaan alaasi liittyvissä kysymyksissä.

Kun useita vuosia myöhemmin hain pääkaupunkiseudulle fysioterapeutin töihin, erään Helsingissä sijaitsevan sairaalan rekrytoiva esihenkilö halusi palkata minut korkeampiin erityistehtäviin kuin olin itse hakenut. Tein siinä työssä lyhyen sijaisuuden, ja he olisivat palkanneet minut myös jatkossa. Otin kuitenkin vastaan toisaalla työn, joka sopi silloiseen elämäntilanteeseeni. Se kokemus antoi minulle kannustusta kehittää osaamistani ja vahvisti luottamustani ammatilliseen osaamiseeni.

Nyt ollessani lapseni kanssa kotona mietin kiitollisena niitä monia erilaisia työpaikkoja ja kollegoita, joiden parissa olen saanut työskennellä. Olen valmiimpi tarvittaessa palaamaan työelämään ja voin edistää edelleen osaamistani alallani lisäopinnoilla.

Luotan jo rohkeaan lauseeseen, jonka olin kirjoittanut tavoitteekseni opintoihini ensimmäiseen HOPSiini eli henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaani aloittaessani fysioterapiaopinnot: ”Haluan vaikuttaa fysioterapian suuntaviivoihin tulevaisuudessa.”

Uskon, että pääsen vielä tehtävään, jossa voin toteuttaa tätä haavetta, joka minulla on ollut nuorena. Uskon, että se on sen ansiota, että olen hankkinut monipuolista kokemusta työelämässä ja luottanut henkilökohtaiseen ilmoitukseen, jota olen saanut työnhaussani.

Omavaraisuus on tärkeä evankeliumin periaate, joka käsittää kaikki elämän osa-alueet: fyysinen, ajallinen, sosiaalinen ja hengellinen. Kirkko tarjoaa tukea näillä kaikilla osa-alueilla. Seurakunnissa ja vaarnoissa pidetään seuraavia omavaraisuuteen liittyviä kursseja:

• Perustukseni kohti omavaraisuutta

• Saa voimaa Herralta – emotionaalinen kestävyys

• Henkilökohtaiset raha-asiat – tavoitteena omavaraisuus

• Paremman työpaikan hankkiminen – tavoitteena omavaraisuus

• Koulutusta paremman työn saamiseksi

• Oman liikeyrityksen perustaminen ja liiketoiminnan laajentaminen – tavoitteena omavaraisuus.

Mikäli olet kiinnostunut liittymään omavaraisuusryhmiin, saat lisää tietoa omalta piispaltasi tai seurakunnanjohtajaltasi. Kursseihin liittyvät materiaalit ja työkirjat löydät Evankeliumiaiheisesta kirjastosta.