Kotikäyntiopetussanoma
Jeesuksen Kristuksen jumalallinen tehtävä: Lohduttaja
Tutki tätä aineistoa rukoillen ja pyri ottamaan selville, mitä sinun tulisi kertoa siitä muille. Kuinka Vapahtajan elämän ja tehtävien ymmärtäminen lisää uskoasi Häneen ja on siunauksena niille, joista huolehdit kotikäyntiopettajana? Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.
Usko, perhe, auttaminen
Valokuvakuvitus Sarah Carabine Jenson
Jeesus Kristus lupasi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (Joh. 14:18). Hän antaa meille ”kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen” (Jes. 61:3). Koska Kristus kärsi sovituksen meidän jokaisen edestä, Hän ei unohda meitä. ”Vapahtajamme on ottanut päälleen – – kaikki – – tuskamme ja kärsimyksemme ja ahdistuksemme, jotta Hän voi tietää, miltä meistä tuntuu ja kuinka meitä voi lohduttaa”, on sanonut Linda S. Reeves, toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa.1
Tieto siitä, että Kristus lohduttaa meitä, voi tuoda meille rauhaa ja innoittaa meitä noudattamaan Hänen esimerkkiään palvelemalla muita. Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Tietomme evankeliumista ja rakkautemme taivaallista Isäämme ja Vapahtajaamme kohtaan lohduttaa ja tukee meitä ja tuo iloa sydämeemme, kun vaellamme oikeamielisesti ja pidämme käskyt. Tässä maailmassa ei ole mitään, mikä voi voittaa meidät.”2
Pyhistä kirjoituksista poimittua
Historiastamme poimittua
Elaine L. Jack, Apuyhdistyksen 12. ylijohtaja, on sanonut: ”Kotikäyntiopetuksessa me autamme toisiamme. Kädet puhuvat usein silloin, kun ääni ei voi. Lämmin halaus kertoo hyvin paljon. Yhdessä nauraminen yhdistää meitä. Yhteinen keskusteluhetki virkistää sieluamme. Me emme aina voi nostaa huolten painaman kuormaa, mutta me voimme kohottaa häntä, jotta hän jaksaa kantaa kuorman hyvin.”3
Apuyhdistyksen pioneerisisaremme ”saivat hengellistä voimaa myös toistensa rakkaudesta ja myötätunnosta. Kärsiessään – – sairauden ja kuoleman koettelemuksia he rukoilivat uskossa toistensa puolesta ja lohduttivat toisiaan. ’Jumalan rakkaus virtasi sydämestä sydämeen’, kirjoitti Helen Mar Whitney, ’kunnes paholainen näytti voimattomalta pyrkimyksissään päästä meidän ja Herran väliin, ja joissakin tapauksissa hänen julmilta nuoliltaan katkaistiin pistin.’”4