Avaa Mormonin kirja

Kuva

illustration of man reading a book

Koska kuulun Wienin vaarnan korkeaan neuvostoon, käyn kerran kuukaudessa vierailulla jossakin Wienin seurakunnassa. Asun lähes 200 kilometrin päässä Wienistä, joten matkustan sinne usein junalla.

Eräänä sunnuntaina, kun olin palannut kotiin seurakuntavierailulta, huomasin tyrmistyksekseni, ettei minulla ollut enää lompakkoani. Olin huolissani, sillä en tiennyt, olinko kadottanut lompakkoni vai oliko se varastettu. Lompakossa oli pieni summa rahaa, temppelisuositukseni, luottokortti ja muita tärkeitä kortteja.

Seuraavana päivänä minun oli vaikea keskittyä työhöni. Yhä uudelleen kysyin itseltäni: ”Milloin käytin sitä lompakkoa viimeksi? Jätinkö sen jonnekin?” Soitin poliisille, juna-asemalle ja sen seurakunnan piispalle, jossa olin ollut vierailulla. Kukaan ei ollut löytänyt lompakkoani. Rukoilin myös, ja rukoukseni voimistuivat päivän edetessä. Sinä yönä nukuin huonosti.

Seuraavan päivän aamurukouksissani tunsin voimakkaan hengellisen kehotuksen avata Mormonin kirjan, jotta löytäisin vastauksen ongelmaani. Sivuutin heti tunteen, koska millään Mormonin kirjan kohdalla ei ollut mitään tekemistä kadonneen lompakkoni kanssa.

Tunne oli pakottava: ”Miksi sinä epäilet? Usko edeltää ihmettä! Avaa nyt se kirja. Ensimmäinen kohta, jonka luet, antaa sinulle vastauksen ongelmaasi.”

Hylkäsin tämän tunteen toiveajatteluna. Mutta tunne sydämessäni kävi ankaran taistelun ja voitti. Nousin, menin kirjoituspöytäni ääreen ja otin Mormonin kirjan käteeni. Sydämeni hakkasi nopeaan tahtiin odotuksesta. En kääntänyt sivuja eteen- enkä taaksepäin. Avasin yksinkertaisesti kirjan ja luin kohdan MK Jaak. 3:1: ”Turvautukaa Jumalaan horjumattomin mielin ja rukoilkaa häntä suuresti uskoen, niin hän lohduttaa teitä ahdingoissanne, ja hän ajaa teidän asiaanne.” Olin äimistynyt enkä pystynyt lukemaan enempää.

Herra ajaa minun asiaani! Lähdin töihin helpottuneena ja lohdutettuna. Yhdeltätoista aamupäivällä sain puhelun juna-aseman poliisilta, joka ilmoitti minulle, että lompakkoni oli löytynyt. Sain lompakkoni seuraavana päivänä. Mitään ei ollut viety.

Herra oli lohduttanut minua ahdingoissani. Hän oli ajanut minun asiaani. Mormonin kirjan avulla taivaallinen Isäni oli vastannut rukouksiini suoraan ja henkilökohtaisesti. Olen aina rakastanut Mormonin kirjaa, ja tämän kokemuksen jälkeen siitä on tullut minulle entistäkin kallisarvoisempi.