Epätavallisia nuorukaisia

Sain kirjeen eräältä lähetyssaarnaajalta Kaliforniasta. Hän kertoi, että yksi naisten kerhoista oli järjestämässä virallista lounastilaisuutta eräässä hotellissa. Tilaisuudesta vastaava nainen oli varannut pöytään ylimääräisen paikan, ja hän sanoi: ”Kun seuraava sotilas kulkee ohi, kutsumme hänet istumaan pöytään tälle paikalle.” No, hän sattui olemaan mormoninuorukainen.

Kun kahvia tarjoiltiin, hän ei koskenut kahviin. Ymmärrättehän, miten helppoa nuorukaisen olisi ollut sanoa: ”No jaa, äiti ei ole täällä. Isä ei ole täällä. Piispa ei ole täällä. Olen ainoa mies kaikkien näiden naisten seurassa. Pienestä kahvikupposesta ei liene minulle mitään haittaa.”

Mutta hänen oli ilmaistava kiitokset Herralle, joka oli kutsunut hänet pimeydestä ihmeelliseen valoon, joten hän ei koskenut kahviin. He tarjoutuivat tuomaan hänelle teetä, mutta sitäkään hän ei halunnut. Sitten he halusivat tietää hänestä kaiken. Se tarjosi hänelle tilaisuuden kertoa heille, kuinka hänet oli kasvatettu. Ja kun he olivat syöneet, naiset sytyttivät savukkeensa ja tarjosivat muillekin. Nuori sotilas tietenkin kieltäytyi. Siinä samassa yksi paikalla olleista naisista päätti: ”Jos mormonilähetyssaarnaajat joskus tulevat minun ovelleni, niin minä päästän heidät sisään. Haluan tietää lisää ihmisistä, jotka osaavat kasvattaa sellaisen nuorukaisen, joka tänään istui pöydässämme.”

Eräs mormoninuorukainen lähetettiin upseerikouluun Yhdysvaltain itäosiin. Varuskuntaan tuli uusi komentava upseeri, ja hänen kunniakseen järjestettiin juhla-ateria. Pöydässä kunkin lautasen vieressä oli cocktaillasi. Kun koitti oikea hetki, jokainen tulevista upseereista nousi seisomaan cocktaillasi kädessään kohottaakseen maljan saapuneen upseerin kunniaksi. Kaikki paitsi yksi nuorukainen, ja hän puolestaan kohotti maitolasin.

No, komentava upseeri näki sen. Kun ohjelma oli päättynyt, hän meni suorinta tietä kyseisen nuorukaisen luo ja kysyi: ”Miksi kohotit kunniakseni lasillisen maitoa?”

”Herra upseeri”, nuorukainen sanoi, ”en ole koskaan elämäni aikana koskenut alkoholiin. En halua koskea siihen, vanhempani eivät haluaisi minun koskevan siihen, enkä usko Teidänkään haluavan minun koskevan siihen. Ja halusin kohottaa maljan Teidän kunniaksenne, joten arvelin, että Teille sopisi, jos kohottaisin maljana sen, mitä olen tottunut juomaan.”

Upseeri sanoi: ”Ilmoittaudu aamulla esikunnassa”, ja sanoi nuorukaiselle tarkan ajan.

Luullakseni tuo nuorukainen vietti unettoman yön, mutta kun hän seuraavana aamuna meni upseerin toimistoon, upseeri antoi hänelle pestin omassa esikunnassaan selittäen: ”Haluan ympärilleni miehiä, joilla on rohkeutta tehdä se, mitä he pitävät oikeana, riippumatta siitä, mitä kaikki muut ajattelevat siitä.”

Eikö se olekin hienoa! Hänkin oli epätavallinen nuorukainen, vai mitä? Toivon, että te kaikki olette epätavallisia. Toivon, että jos koskaan olette vastaavassa tilanteessa, niin teette oikean valinnan.