Rukouksia näyttämön takana
Yksi lempiharrastuksistani on irlantilainen tanssi. Yritän kovasti harjoitella koreografiaani kotona niin, että olen valmis esiintymään. Harjoittelen oikein perusteellisesti, mutta kun olen näyttämön takana odottamassa esiintymistä, minua alkaa yleensä jännittää. Jokaisessa kilpailussa äiti ja minä etsimme rauhallisen paikan rukouksen pitämiseen. Joskus se on esiripun takana tai jossakin sivuhuoneessa. Tiedän, ettei taivaallinen Isä välitä siitä, missä olemme, vaan siitä, että me uskomme Häneen.
Viimeisimmässä esityksessäni äiti ei ollut kanssani pitämässä rukousta. Hän oli odottamassa yleisön joukossa. Minua alkoi hermostuttaa kovasti, mutta päätin, ettei ollut väliä sillä, oliko hän minun kanssani vai ei. Menin pois ystävieni luota ja pidin rukouksen. Pyysin, että olisin turvassa, kun tanssin, ja että voisin tehdä parhaani. Onnistuin sinä päivänä oikein hyvin, ja muistan rauhan tunteen, joka minulla oli, kun kävelin näyttämölle.
Me voimme aina turvautua taivaalliseen Isään. Ei ole väliä, missä olemme tai milloin, Hän kuuntelee aina.