Randi Weijola-Hahn in memoriam

Sisareni Randi (17.6.1953–26.3.2018) kuoli tänä keväänä vaikean sairauden murtamana.

Randi ja minä synnyimme aikana, jolloin kirkko oli vasta juurtumassa Suomeen. Äitimme liittyi kirkkoon vuonna 1951 ja oli yksi Vaasan seurakunnan ensimmäisiä pioneereja, ja Randi ja minut siunattiin kirkossa syntymämme jälkeen. Sillä tiellä Randi oli poismenoonsa saakka. Lastenlapsemme kasvavat Kristuksen kirkossa neljännessä polvessa.

Oli suuri siunaus ja etuoikeus saada varttua evankeliumin piirissä pienestä pitäen vain vuotta vanhemman sisaren rinnalla. Evankeliumi on ollut vahva side välillämme koko elämämme ajan. Asuimme pienenä muutaman kilometrin päässä keskustasta, ja jos kukaan muu perheestä ei päässyt kirkkoon, Randi ja minä kävelimme tai pyöräilimme sinne kahdestaan. Teini-iässä osallistuimme yhdessä lähes kaikkiin NVK:n konferensseihin ja olimme mukana leireillä. Olimme ensimmäisellä ”legendaarisella” turistimatkalla Sveitsin temppeliin, ja matkaa johti rakastamamme Nuorten Naisten johtaja Anna-Liisa Rinne. Teimme kaiken yhdessä, mutta Randi oli isosiskona vetäjä sekä ikänsä että luonteensa puolesta. Hän oli sosiaalinen, ulospäin suuntautunut ja aina innokas lähtemään sinne, missä jotakin tapahtui.

Randi löysi tulevan aviomiehensä Dietmarin ollessaan 1970-luvun alussa kesätöissä Saksassa. Pari vuotta myöhemmin he menivät naimisiin ja asuivat ensimmäiset kuusi vuotta Saksassa. Siellä heille syntyi kaksi lasta, Aleksis ja Lovisa. Sen jälkeen perhe muutti takaisin Vaasaan, jossa heille syntyi kolmas lapsi, Jonatan. Tässä vaiheessa perheen elämä oli hyvin hektistä. Saadakseen lopulta itsekin ammatin Randi aloitti opettajanopintonsa Åbo Akademissa. Tuona aikana perhe rakensi omakotitalon ja heidän neljäs lapsensa Cecilia syntyi. Samoihin aikoihin Dietmar sairastui vakavasti, ja Randi työskenteli opettajana hankkiakseen perheelle elannon.

Koko elämänsä ajan Randi palveli eri tehtävissä kirkossa. Lähellä hänen sydäntään olivat erityisesti nuoret, ja hän halusi kannustaa ja tukea heitä monin eri tavoin. Hän kokosi aiempien sukupolvien etsimiä sukututkimustietoja, lähetti paljon nimiä temppeliin toimituksia varten ja palveli itse aika ajoin aktiivisesti temppelissä.

Olemme yhdessä nähneet ja kokeneet Vaasan seurakunnan kaikki vaiheet 1950-luvulta asti: kuinka alun perin varsin suuri seurakunta ensin pieneni lähes olemattomiin monien jäsenten muuttaessa Amerikkaan ja kuinka se sitten hiljalleen kasvoi vuosi vuodelta. Seurakunnan matka alkoi Kasarminkatu 20:n vanhasta kappelista, jonka kirkko osti tontteineen lähes 70 vuotta sitten, ja jatkui eri vuokratiloihin: Raittiusseuran talo, ”korjaamon vintti” ja Pohjanmiesten kerhohuone, kunnes vuonna 1981 vihdoin pääsimme takaisin alkuperäiselle kirkon omistamalle tontille uuteen kappeliin Kasarminkatu 20:ssa.

Läpi kaikkien näiden vaiheiden Randi muistetaan iloisena, energisenä, vahvana ja luotettavana Jumalan tyttärenä, jota jäävät kaipaamaan rakastava puoliso, neljä lasta ja 12 lastenlasta sekä sisarukset ja ystävät.