Luovuin elämästä, jonka olin suunnitellut

Kuva

scale

Kuvitus Carolyn Vibbert

Kun olin kuusi- tai seitsemänvuotias, tiesin, että haluan olla valtamerentutkija. Keskityin tavoitteeseeni, tein lujasti töitä ja pääsin aikanaan hyvään korkeakouluun. Opiskelin monta kurssia eläintiedettä ja rakastin sitä. Mutta kun etenin lisää opinnoissani, minua alkoi kiehtoa ihmiskeho, etenkin solutasolla. Päätin, että minusta tulee patologi.

Tapasin pian tulevan aviomieheni, ja päätimme mennä naimisiin. Perheen perustaminen oli aina kuulunut suunnitelmiini, mutta vaikka tiesinkin, että voisin olla hyvä lääkäri ja hyvä äiti, minusta tuntui, etten voisi olla hyvä kummassakin samaan aikaan. Koska perhe on keskeisellä sijalla Herran pelastussuunnitelmassa, päätin tulla ensin äidiksi. Ajattelin, että lasteni lähdettyä kouluun voisin itsekin palata opiskelujen pariin.

Kun nuorin lapseni aloitti päiväkodissa, aloitin hakemusprosessin päästäkseni Texasin yliopiston ravintotieteiden tohtoriohjelmaan Austinissa. Vähän ennen hakemukseni lähettämistä havaitsin yllättäen olevani raskaana ja odottavani seitsemättä lastani. Olin jo vähän yli neljänkymmenen, ja kun tämä lapsi menisi kouluun, olisin lähes 50-vuotias.

”Vähän myöhäistä aloittaa uutta uraa, joka edellyttää laajoja opintoja”, ajattelin.

Samassa näin elämäni urahaaveiden sortuvan ympärilläni. Kun aloin vaipua epätoivoon, mieleeni ja sydämeeni tuli eräs pyhien kirjoitusten kohta: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15:13). Olin aina ajatellut, että tämä pyhien kirjoitusten kohta tarkoittaa ihmistä, joka kuolee toisen puolesta, mutta nyt se tarkoitti hyvin paljon enemmän.

Ymmärsin, että suurinta rakkautta, mitä voisin osoittaa, oli luopua elämästä, jonka olin suunnitellut itselleni, ja antaa aikani ja tarmoni lasteni kasvattamiseen. Minusta tuntui, että kohdallani se oli sitä, mitä Herra halusi minun tekevän. Niin, olisin voinut auttaa monia ihmisiä lääkärinä, mutta tiedän myös, että suurimman iankaikkisen vaikutuksen voin tehdä omien lasteni elämään.