”Minä seison ovella ja kolkutan”

Muutama viikko sitten olin eräässä juhlatilaisuudessa monivuotisen ystävän kanssa. Ystävä, joka jäi hiljattain eläkkeelle, on erittäin koulutettu ja on menestynyt hyvin urallaan. Hänet tunnustetaan kotimaassaan oman alansa johtajaksi. Istuessamme vierekkäin päivällisellä hän kääntyi puoleeni ja kysyi kirkosta. Se oli jonkin verran yllättävää, koska tiesin, että hän, kuten monet muutkin nykymaailmassa, oli järkeillyt Jumalan olemattomiin. Hän kysyi vakavissaan. Hän oli nähtävästi ajatellut asiaa, sillä hän kysyi sitä ilman, että mikään sitä edeltäneessä keskustelussa olisi antanut siihen aihetta.

Vastasin kertomalla hänelle palauttamisesta, että Jumala, iankaikkinen Isä, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille ja että hänen kauttaan Jumalan pappeus ja valtuus palautettiin maan päälle. Todistin tietäväni varmasti, että se, mitä hänelle kerroin, oli totta. Seurasi pitkä hiljaisuus katsellessani hänen pohtivan sitä, mitä olin sanonut. Sitten tietoisena siitä, että hän sisäisti juuri kuulemaansa, nojauduin häneen päin ja sanoin: ”Sinä voit tietää yhtä varmasti kuin minäkin, että se, mistä todistin, on totta. Jos kysyt ’Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, – – vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, [lupaan sinulle, että] hän ilmoittaa niistä [sinulle] totuuden Pyhän Hengen voimalla. Ja Pyhän Hengen voimalla [sinä voit] tietää totuuden kaikesta.’”¹

Hän pohti edelleen. Valitettavasti muut vieraat keskeyttivät meidät ja tuo kallisarvoinen tuokio meni ohi, mutta tiesin, että sydämessään hän yhä sisäisti sitä, mitä oli kuullut ja tuntenut. Ja toivon, että tilaisuus tulee uudestaan, sillä on niin paljon muutakin, mitä haluaisin kertoa hänelle. Tiedän, että hän, kuten tuhannet ja miljoonat muutkin nykymaailmassa, on tyytyväinen elämään sellaisena kuin se on. Nefin sanoin heidät on rauhoitettu ja tuuditettu ”lihalliseen turvallisuuteen”.² Heidät on kyllästetty perimätiedoilla ja heille on opetettu ihmiskäskyjä.

Kun olen ajatellut tuota hetkeä, olen kysynyt itseltäni: ”Mikä on palkka ihmisoppien noudattamisesta?” Vastaus näyttää selvältä: ihmisopit kuolevat sivilisaationsa mukana ja jäävät menneisyyden tomuun vailla toivoa iankaikkisesta palkasta. Minusta tuntui, että Herran Henki oli koskettanut ystävääni. Taivaallinen Isämme ei milloinkaan luovuta meidän kohdallamme. Vapahtaja sanoi: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”³

Mutta meillä täytyy olla halu avata ovi, vaikka se järkyttäisi entisten uskonkäsitystemme ja elämäntapamme perustaa. Ja tämä soveltuu niin vähemmän aktiivisiin jäseniin kuin niihinkin, jotka eivät vielä ole kirkon jäseniä. Mieleeni tulevat laulun sanat:

Taivaallinen Isämme ei milloinkaan ota pois meidän tahdonvapauttamme. Meidän täytyy etsiä taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta eli haluta tuntea Heidät. On olemassa keino, jolla kaikki ihmiset voivat tietää, ovatko Jeesuksen Kristuksen opetukset tosia vai eivät. Kun Jeesus vastasi epäilijöille lehtimajanjuhlassa, Hän sanoi: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”⁵

Presidentti David O. McKay sanoi, että tämä ”on kaikkein yksinkertaisin testi, minkä ihmismieli voi käsittää, tiedon antamisesta ihmiselle. Jonkin asian tekeminen, sen ottaminen osaksi omaa olemustasi, saa sinut vakuuttuneeksi siitä, onko se hyvästä vai pahasta. Et ehkä saa minua vakuuttuneeksi siitä, minkä tiedät, mutta tiedät sen itse, koska olet elänyt sen mukaan.”⁶

Mikä on Isän tahto? ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko todistaa maailmalle, että Jumalan tahto on ilmoitettu tällä taloudenhoitokaudella, että evankeliumin periaatteet, elämän periaatteet on ilmoitettu, [että] ne ovat sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa, joita Kristus opetti aikojen keskipäivänä”⁷ ja että ”koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia”.⁸

Me elämme järjen aikaa, ihmiset haluavat väheksyä hengellisiä kokemuksia, ja he kieltävät itseltään ilmoituksen. Mitä on tapahtunut etsivälle mielelle, avoimelle mielelle, kyselevälle mielelle – mielelle, joka pyrkii tuntemaan totuuden ja tiedon? Meillä on taipumus luottaa oman järkemme voimiin. Herra haluaa meidän olevan herkkiä Hengelle, ja Hän on antanut meille mallin:

”Ja vielä, minä annan teille mallin kaikkeen, jotta ette eksyisi; sillä Saatana on irrallaan maan päällä, ja hän kulkee eksyttämässä kansakuntia –

ja nyt, sen, joka rukoilee ja jonka mieli on murtunut, sen minä hyväksyn, jos hän on kuuliainen minun toimituksilleni.

Se, joka puhuu ja jonka mieli on murtunut ja jonka kieli on sävyisä ja rakentaa, se on Jumalasta, jos hän on kuuliainen minun toimituksilleni.”⁹

Miksi meidän on tärkeää pyrkiä tuntemaan totuus?

Jeesus, Lunastajamme, piti vaikuttavan esirukouksen juuri ennen kuin Hän meni Kidroninpuron poikki ja Juudas kavalsi Hänet. Hän rukoili Isää meidän puolestamme. Hän sanoi: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”¹⁰

Iankaikkinen elämä on sitä, että tuntee Jumalan ja Hänen Poikansa. Kuinka me voimme oppia tuntemaan Jumalan, ellemme halua etsiä Häntä ja tehdä Hänen tahtonsa mukaan? Meidän tulisi haluta iankaikkista elämää enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.

Jeesusta Kristusta ja Hänen opetuksiaan ei voi tutkia, ilman että se vaikuttaa ja muuttaa paremmaksi. Kun ihminen saa todistuksen Vapahtajasta, hän haluaa tulla Hänen kaltaisekseen ja seurata Häntä, ja sitten hän astuu kasteen vesiin ja tekee pyhän liiton Hänen kanssaan.

Vapahtajamme on kiinnostunut meistä jokaisesta:

”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä;

sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; ja niin hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa.

Ja hän on noussut kuolleista, jotta hän voisi tuoda kaikki ihmiset luoksensa parannuksen ehdoilla.

Ja kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen!”¹¹

Suuren rakkautensa, jumalallisen rakkautensa, tähden meitä kohtaan Hän haluaa meidän kokevan sellaista iloa, jota Hän itse kokee. Hän sanoi: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”¹² Hän siunaa meitä aidolla rauhalla – henkisesti, emotionaalisesti, fyysisesti, hengellisesti, taloudellisesti – ei sellaisella rauhalla, ”jonka maailma antaa”,¹³ vaan sellaisella rauhalla, ”joka ylittää kaiken ymmärryksen”.¹⁴

Kun ihminen mukautuu taivaallisen Isämme tahtoon, hän kasvaa hengellisesti, älyllisesti ja emotionaalisesti ja saa totuuden Pyhän Hengen kautta varmuuden. Tuo varmuus ja ilo voi kasvaa täydelliseksi tiedoksi. Vapahtaja on sanonut: ”Jos pyydät, sinä saat ilmoitusta ilmoituksen päälle, tietoa tiedon päälle, jotta voit tuntea salaisuuksia ja rauhaa tuovia asioita – sen, mikä tuo iloa, sen, mikä tuo iankaikkisen elämän.”¹⁵

Kutsun teitä vähemmän aktiivisia, sydämeltänne vilpittömiä, ystävääni ja maailman hyviä ihmisiä heräämään omahyväisyydestä ja mielettömästä tyytyväisyydestä ja tulemaan Kristuksen luokse ja tekemään kaiken, mitä vakava totuuden etsiminen, Jumalan, iankaikkisen Isän, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tunteminen vaatii, sillä ”tämä on se keino; eikä ole muuta keinoa eikä nimeä taivaan alla annettu, jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan”.¹⁶

Todistan, että kun teette Hänen tahtonsa, tunnette olevanne lähellä Häntä ja alatte tietää, mitä iankaikkinen ilo on ja että iankaikkinen elämä on saavutettavissa. Tulette tietämään, että Hän on olemassa, että Hän on meidän Isämme, joka ilmoittaa meille rakastavasti, että sovitus ja ylösnousemus ovat todellisuutta ja että tämä suurenmoinen työ on jumalallista. Tästä todistan nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.