Jumalan tuntemisen avain

Jumalan pappeuden veljet, esitän jälleen tänä iltana sanomani istualtani. Kuten tiedätte, minulla on tilapäisiä selkävaivoja. Ne teistä, joilla on ollut selkä kipeä, ymmärtävät. Ne teistä, joilla ei ole ollut – odottakaapa vähän! Mikään muu selitys siitä, mikä minua vaivaa, ei pidä paikkaansa!

Puhun teille tänä iltana nöyrästi, sydämessäni rukous, että voisitte ymmärtää minua Hengen voimalla. On vaikea kuvitella mitään, mikä olisi meille pappeudenhaltijoille tärkeämpää oppia kuin Jumalan tuntemisen avain. Tänä iltana haluaisin puhua tuosta avaimesta.

Suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja ”pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta”.¹ Mikä Jumalan tuntemisen avain on, ja voiko kukaan saada sitä? Ilman pappeutta ei voi olla Jumalan tuntemisen täyteyttä. Profeetta Joseph Smith sanoi, että Melkisedekin pappeus on ”kanava, jonka kautta kaikki tieto, oppi, evankeliumin suunnitelma ja jokainen tärkeä asia ilmoitetaan taivaasta”.² Presidentti Joseph F. Smith lausui: ”Sillä, joka voi todella vakuuttaa, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta ja Jeesus on Vapahtaja, on hallussaan mittaamattoman arvokas aarre. Kun tiedämme sen, me tunnemme Jumalan, ja meillä on avain kaikkeen tietoon.”³

Isä Abraham tunnusti tämän suuren avaimen arvon kertoessaan kokemuksestaan: ”Etsin isien siunauksia ja oikeutta, johon minut oli asetettava hallitakseni niitä; koska itse olin noudattanut vanhurskautta ja myös halunnut tulla paljon tiedon haltijaksi ja pyrkiä noudattamaan yhä paremmin vanhurskautta ja omata suurempaa tietoa – –, ja koska halusin saada ohjeita ja pitää Jumalan käskyt, minusta tuli laillinen perillinen, ylipappi isille kuulunein oikeuksin.”⁴

Kuka tahansa, joka on vanhurskas ja haluaa saada itselleen suurempaa tietoa ja ”pyrkiä noudattamaan yhä paremmin vanhurskautta”, voi pappeuden valtuudella saada suuremman tiedon Jumalasta. Herra ilmoittaa meille yhden selvän tavan sen toteuttamiseksi, kuten Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Jos pyydät, sinä saat ilmoitusta ilmoituksen päälle, tietoa tiedon päälle, – – sen, mikä tuo iloa, sen, mikä tuo iankaikkisen elämän.”⁵

Joku saattaa kysyä: ”Kuinka minä voin pyrkiä noudattamaan yhä paremmin vanhurskautta?” Vanhurskas ihminen on se, joka solmii evankeliumin liittoja ja pitää ne. Ne ovat pyhiä sopimuksia⁶, yleensä yksilön ja Herran välillä. Joskus niissä on mukana muitakin ihmisiä, kuten aviopuolisoita. Niihin sisältyy mitä pyhimpiä lupauksia ja sitoumuksia kuten kaste, pappeuden antaminen, temppelisiunaukset, avioliitto ja vanhemmuus. Monia isä Abrahamin siunauksista saadaan, kun Pyhä Henki vuodatetaan kaikkien ihmisten päälle.⁷ Kenessä tahansa miehessä tai naisessa, joka ottaa vastaan Pyhän Hengen, voi todella tapahtua ”uusi luominen”.⁸

Saadakseen nämä ylimaalliset siunaukset täysimääräisinä ja tullakseen tuntemaan Jumalan täysin miehen on otettava vastaan pappeuden vala ja liitto ja pidettävä se.⁹ Presidentti Marion G. Romney lausui syvällisesti:

”Ainoa tapa, jolla mies voi edetä maksimaalisesti kohti iankaikkista elämää, jota varten kuolevaisuus on suunniteltu, on se, että hän ottaa vastaan Melkisedekin pappeuden ja pitää sen kunniassa. – – Meidän on äärimmäisen tärkeätä pitää selkeästi mielessämme, mitä pappeuskutsumuksiemme kunniassa pitäminen meiltä edellyttää. – – Se edellyttää ainakin seuraavia kolmea asiaa:

1. Että me hankimme tiedon evankeliumista.

2. Että me mukautamme oman elämämme evankeliumin tasovaatimuksiin.

3. Että me palvelemme koko sydämestämme.”¹⁰

Jokaisen pappeudenhaltijan on tehtävä kaksi liittoa. Ensimmäinen on olla uskollinen, niin että saa Aaronin ja Melkisedekin pappeuden.¹¹ Aaronin pappeus koulii ja valmistaa pappeudenhaltijaa Melkisedekin pappeuden suurempiin velvollisuuksiin ja valmistaa häntä ottamaan vastaan pappeuden valan ja liiton siunaukset. Miehellä on välttämättä oltava sekä Aaronin että Melkisedekin pappeus, jotta hän voisi ottaa vastaan ne täydet siunaukset, joita Herralla on uskollisia poikiaan varten. Toinen liitto Hänen edustajanaan tässä pyhässä valtuudessa on pitää kunniassa kutsumuksensa uskoen täysin Jumalaan.¹²

Osana pappeuden valaa ja liittoa Herra antaa pojilleen useita lupauksia, joita ”hän ei voi rikkoa”.¹³ Ensiksi, pappeudenhaltijat pyhitetään heidän ruumiinsa uudistamiseksi.¹⁴ Mielestäni presidentti Hinckley on suurenmoinen esimerkki tästä. Hänen ruumiinsa, mielensä ja henkensä on uudistettu mitä harvinaislaatuisimmalla tavalla. Toiseksi, ”heistä tulee Mooseksen ja Aaronin poikia ja Abrahamin jälkeläisiä”.¹⁵ Kolmanneksi, heistä tulee Jumalan valittuja.¹⁶ Hänen edustajinaan he vievät tätä pyhää työtä eteenpäin maan päällä meidän aikanamme. Neljänneksi, ”kaikki ne, jotka ottavat vastaan tämän pappeuden”, ottavat vastaan Herran.¹⁷ Viidenneksi, ne, jotka ottavat vastaan Herran palvelijat, ottavat vastaan Hänet.¹⁸ Kuudenneksi, ne, jotka ottavat vastaan Vapahtajan, ottavat vastaan Isä Jumalan.¹⁹ Seitsemänneksi, he ottavat vastaan myös Isän valtakunnan.²⁰ Kahdeksanneksi, heille annetaan myös kaikki, mitä Isällä on.²¹ Ne, jotka saavat kaiken, mitä Isällä on, eivät voi saada mitään enempää.

Teille Aaronin pappeuden nuorille miehille on annettu suuri valtuus ja suuria velvollisuuksia. Aaronin pappeus toimii piispan johdolla ainakin kahdessa toimituksessa, jotka ovat suoraan yhteydessä sovitukseen. Toinen on sakramentti, joka on muistona Vapahtajan meidän syntiemme tähden vuodattamasta verestä ja Hänen ruumiistaan, jonka Hän antoi meidän lunnaiksemme.²² Toinen on kaste. Papeilla on valtuus kastaa syntien anteeksisaamiseksi. Aaronin pappeus on hyvin todellinen voima. Eräs nuori mies kirjoitti seuraavaa tapauksesta, jolloin hän käytti tuota voimaa:

”Kävin aikoinani eräässä seurakunnassa, jossa ei ollut montakaan Melkisedekin pappeuden haltijaa. Mutta seurakunta ei ollut millään tavoin hengellisesti tyhjä. Päinvastoin, monet sen jäsenistä todistivat suurimmasta pappeuden voiman ilmentymisestä, mitä he koskaan olivat tunteneet.

Tämä voima keskittyi pappeihin. Ensimmäistä kertaa elämässään heidät kutsuttiin suorittamaan kaikkia pappien velvollisuuksia ja pitämään huolta seurakunnan jäsenten tarpeista. Heidät kutsuttiin vakavasti kotiopettajiksi – ei pelkästään kyläilevien vanhinten haukotteleviksi jatkeiksi, vaan siunaamaan veljiään ja sisariaan.

Ennen sitä aikaa olin ollut noista papeista neljän kanssa eri tilanteissa. – – He karkottivat jokaisen seminaariopettajan parissa kolmessa kuukaudessa. He levittivät ympärilleen tuhoa käydessään maaseudulla partioretkillä. Mutta kun heitä tarvittiin – kun heille annettiin tärkeä tehtävä – he olivat niitä, jotka loistivat kirkkaimmin pappeuden palveluksessa.

Salaisuutena oli se, että piispa kutsui Aaronin pappeutta nousemaan sellaisten miesten mittaan, joille enkelit voivat ilmestyä, ja he nousivat siihen mittaan antaen apua niille, jotka olivat puutteessa, ja vahvistaen niitä, jotka tarvitsivat vahvistusta. Muut seurakunnan jäsenet rakentuivat, ja niin rakentuivat koorumin jäsenet itsekin. Seurakuntaan levisi suuri ykseys, ja jokainen sen jäsenistä sai esimakua siitä, millaista on silloin kun ihmisillä on yksi mieli ja yksi sydän. Tässä kaikessa ei ollut mitään poikkeuksellista; se oli vain Aaronin pappeuden asianmukaista toimintaa.”²³

Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi äskettäin Aaronin pappeuden haltijoille, että niitä teistä, jotka elätte kelvollisesti, voidaan siunata ”palvelevien enkelien suojeluksella” ja että teillä ”on jotakin suurenmoista, jonka arvoisesti elää”.²⁴

Mitä tarkoittaa, että on Abrahamin jälkeläinen? Pyhissä kirjoituksissa sillä on syvällisempi merkitys kuin se, että on hänen kirjaimellinen jälkeläisensä. Herra teki suuren patriarkka Abrahamin kanssa liiton, että kaikki kansat tulisivat siunatuiksi hänen kauttaan.²⁵ Jokainen ihminen voi saada osakseen Abrahamin siunaukset. Heistä tulee hänen jälkeläisiään ja luvattujen siunausten perillisiä, kun he ottavat vastaan evankeliumin, menevät kasteelle, solmivat temppeliavioliiton, pitävät liittonsa uskollisesti ja auttavat viemään evankeliumia kaikille maailman kansoille.

Jotta mies saisi vallan kantaa ”käsissänsä tämän palvelutyön ja pappeuden kaikille kansakunnille”²⁶, hänen on otettava vastaan Melkisedekin pappeus siunauksineen. Sitten hänestä tulee uskollisuuden kautta iankaikkisen elämän perillinen. Sillä kuten Paavali sanoi: ”Jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.”²⁷

Abrahamin jälkeläisinä meillä on eräitä velvollisuuksia. Meitä käsketään tulemaan Kristuksen luo tekemällä ”Abrahamin tekoja”.²⁸ Niitä tekoja ovat kuuliaisuus Jumalalle, pappeuden ja temppelitoimitusten ja liittojen vastaanottaminen ja pitäminen, evankeliumin saarnaaminen, perheyksikön rakentaminen ja lastemme opettaminen sekä oleminen uskollinen loppuun asti.

On mielenkiintoista, että Herra käytti lupauksessaan Abrahamille sanaa siemen [englanninkielisessä raamatussa; suomenkielisessä ”jälkeläinen”]. Sen merkitys on laajempi kuin jälkeläisen, koska se merkitsee Abrahamin liiton siunausten moninkertaistumista ”kaikille kansakunnille”.²⁹ Herra lupasi Abrahamille jälkeläisiä, jotka olisivat yhtä lukemattomia kuin tähdet tai rannan hiekka.³⁰

Abrahamin vanhurskailla jälkeläisillä on myös etuoikeus tulla otetuiksi lapsiksi Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen perheeseen. Siihen sisältyy oikeus vastaanottaa temppelissä iankaikkisia liittoja, joiden kautta heidät, jos he ovat kelvollisia, järjestetään ja korotetaan Kristuksen iankaikkisessa perheessä.³¹ Siihen sisältyy myös ”pelastuksen siunauksia, nimittäin iankaikkisen elämän”.³²

Patriarkaalinen järjestys jatkuu Abrahamista Iisakiin ja Jaakobiin. Se jatkuu pappeuden seuraantolinjaa pitkin meidän omaan aikaamme. Siunauksia ja lupauksia on kautta aikojen annettu isiltä heidän uskollisille pojilleen. Eräs nykyajan esimerkki tästä on peräisin seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin John B. Dicksonin elämästä. Hän muistelee:

”Kun minun oli aika lähteä lähetystyöhön, olin hyvin innoissani siitä, että sain palvella Herraa. Mutta juuri kun minun oli määrä lähteä, saatiin selville, että minulla oli luusyöpä. Ei ollut kovin todennäköistä, että eläisin niin kauan, että ehtisin palvella lähetystyössä. Minulla oli uskoa siihen, että Herra valmistaisi tien, jos Hän haluaisi minun lähtevän. Isä antoi minulle siunauksen, jossa minulle sanottiin, että menisin lähetystyöhön Meksikoon, palvelisin kirkossa koko elämäni ja saisin perheen. Oikea käsivarteni oli amputoitava kyynärpään yläpuolelta, mutta henkeni säästyi, ja ne lupaukset, jotka minulle annettiin, ovat kaikki täyttyneet.

Jotkut voivat luulla, että käsivarren menettäminen olisi kauhea koettelemus, mutta se on ollut yksi suurimmista siunauksista minun elämässäni. Opin, että on hyvin tärkeätä saada haasteita ja selviytyä niistä.”

Vanhin Dickson oli aina ollut oikeakätinen, ja nyt hän joutui opettelemaan tekemään kaiken vasemmalla kädellä. Yksi kamppailu oli opetella sitomaan solmio. Hän kertoo: ”Eräänä sunnuntaiaamuna olin makuuhuoneessani solmio kädessäni ja ajattelin: Kuinka minä pystyn tämän solmimaan? Ajattelin hankkia valmiiksi solmitun solmion. Ajattelin pyytää äitiä auttamaan minua. Mutta en voisi ottaa häntä mukaan lähetystyöhön solmimaan solmiotani. Niinpä tulin siihen tulokseen, että minun oli opittava tekemään se itse. Lopulta sain sen tehdyksi käyttämällä hampaitani. Teen sen edelleenkin sillä tavalla, vaikka olen solminut sen tuhansia kertoja.”³³

Emme tiedä yksityiskohdittain, mitä kaikkea ihmiskunnalta, Jumalan pyhiltä tullaan vaatimaan tulevina epävarmoina aikoina. Päivittäinen vanhurskas elämä vaikeutuu entisestään. Lisäksi pappeudenhaltijat voivat hyvinkin joutua kohtaamaan lisähaasteita turvatessaan ja elättäessään perheitään. Kuten eräs maailman johtajista äskettäin totesi, tulee olemaan ”meille kaikille yhteisiä vaaroja. Tänä päivänä henkeämme uhkaavat omin päin toimivat voimat ja kansallisuudettomien ääriryhmien verkostot, jotka eivät tunne mitään muuta kuin halveksuntaa ihmiselämän pyhyyttä ja sivistyskansojen kalliina pitämiä periaatteita kohtaan.”³⁴

Voimme odottaa kohtaavamme haasteita. Mutta niille, jotka pysyvät hellittämättöminä vanhurskaudessa, Herra on antanut sanansa, ettei kenenkään, ”joka pysyy uskollisena kaikessa, mieli väsy eikä pimene, ei ruumis, jäsenet eivätkä nivelet – –. Eivätkä he käy nälkäisinä eivätkä janoisina.”³⁵ Olen toiveikas sen suhteen, mitä tulevaisuudella on tarjottavana Herran kirkolle ja sen jäsenille, mutta meidän on oltava hellittämättömiä vanhurskaudessa ja oltava uskollisia kaikessa.³⁶ Jumalan tuntemisen avain, jota käyttävät ne, jotka pitävät Melkisedekin pappeuden valan ja liiton, tekee meidät kykeneviksi selviytymään Jumalan poikina. Rukoilen nöyrästi, että tekisimme niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.