Puhdas todistus

Palasin äskettäin eräästä tehtävästä Aasiassa, missä tapasimme uskollisia pyhiä ja lähetyssaarnaajia. Yksi kokous pidettiin suurkaupunkialueella, missä lähes 21 miljoonan asukkaan keskuudessa elää noin 14 000 kirkon jäsentä. Jos tähän kokoukseen sovellettaisiin samaa suhdetta, meillä olisi tämän konferenssikeskuksen yli 20 000 hengen yleisön joukossa ainoastaan 13 kirkon jäsentä.

Tämä kokemus kiinnitti huomioni siihen, kuinka syvästi kiitollisia meidän kaikkien täytyykään olla tietäessämme, että vuosikausien pimeyden ja luopumuksen jälkeen Joseph Smith näki pyhässä lehdossa Isän ja Pojan ainutlaatuisessa näyssä. Todistus siitä, että Jumala, meidän taivaallinen Isämme, elää, että Hänen Poikansa Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme ja että pappeuden valtuus saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia on palautettu vielä kerran maan päälle, on nykyajan maailmassamme selvästi poikkeuksellinen ja kallisarvoinen seikka. Todistus näistä totuuksista on syvällinen siunaus, jota ei voida mitata eikä pitää koskaan itsestään selvänä.

Henkilökohtainen todistus on uskomme perusta. Se on sitova voima, joka tekee Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta ainutlaatuisen sen jäsenten elämässä verrattuna kaikkiin muihin maailman uskontokuntiin. Palautuksen oppi itsessään on ihmeellinen, mutta se, mikä tekee siitä voimakkaan ja antaa sille suurenmoisen merkityksen, on niiden ympäri maailmaa olevien kirkon jäsenten oma todistus, jotka uskovat evankeliumin palautukseen ja pyrkivät joka päivä elämään sen opetusten mukaan.

Todistus on osoitus tai vahvistus iankaikkisen totuuden juurtumisesta ihmisen sydämeen ja sieluun Pyhän Hengen kautta, jonka ensisijainen tehtävä on todistaa totuudesta, erityisesti silloin kun se koskee Isää ja Poikaa. Kun henkilö saa tämän jumalallisesti säädetyn tapahtuman kautta todistuksen totuudesta, se alkaa vaikuttaa välittömästi hänen elämäänsä. Alma nuoremman mukaan ”se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: – – sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana” (Alma 32:28).

Yksinkertaisesti sanoen todistus – todellinen todistus, joka on syntynyt Hengestä ja on Pyhän Hengen vahvistama – muuttaa elämän. Se muuttaa ajattelu- ja toimintatapanne. Se muuttaa puhetapanne. Se vaikuttaa tärkeysjärjestykseenne ja kaikkiin valintoihinne. Todellinen ja kestävä todistus Jeesuksen Kristuksen evankeliumista tarkoittaa, että olette ”hengellisesti syntyneet Jumalasta”, että olette ”saaneet hänen kuvansa kasvoihinne” ja olette ”kokeneet – – voimallisen muutoksen sydämessänne” (Alma 5:14).

Kuten lähes kaikki muukin elämässä myös todistus kasvaa ja kehittyy kokemuksen ja palvelun kautta. Kuulemme usein joidenkuiden jäsenten ja varsinkin lasten todistavan luetteloimalla asioita, joista he ovat kiitollisia: perheensä rakkaudesta, kirkosta, opettajistaan ja ystävistään. He ovat kiitollisia evankeliumista, sillä se tuo heille onnea ja turvaa. Tämä on hyvä alku, mutta todistusten tulee olla paljon enemmän. Niiden täytyy perustua hyvin varhain evankeliumin ensimmäisiin periaatteisiin.

Todistus siitä, että taivaallisen Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen elämä ja palvelutehtävä sekä Hänen jokaista Jumalan poikaa ja tytärtä koskevan sovitustyönsä vaikutus ovat todellisuutta, saa aikaan halun tehdä parannusta ja elää kelvollisena Pyhän Hengen kumppanuuteen. Se tuo sisimpäämme myös vahvistuksen evankeliumin palautuksesta näinä myöhempinä aikoina. Todellinen todistus näistä kallisarvoisista totuuksista saadaan Pyhän Hengen todistuksena vilpittömän ja hartaan ponnistelun kautta, johon kuuluvat kotona tapahtuva opettaminen, rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, lähimmäisten palveleminen ja tunnollinen kuuliaisuus taivaallisen Isän käskyille. Todistuksen saaminen evankeliumin totuuksista ja siitä ikuisesti kiinni pitäminen on minkä tahansa hengellisen valmistautumisen arvoinen, joka meiltä saatetaan vaatia.

Kokemukseni kirkossa saa minut huolestuneeksi siitä, että liian monien jäsentemme todistukset jäävät ilmauksiin ”olen kiitollinen” ja ”minä rakastan” ja liian harvat kykenevät lausumaan nöyrän ja vilpittömän selkeästi ”minä tiedän”. Tämän vuoksi kokouksistamme puuttuu toisinaan todistuksista rikas hengellinen perustus, joka sykähdyttää sielua ja jolla on merkittävä, myönteinen vaikutus kaikkien niiden elämään, jotka sen kuulevat.

Todistuskokoustemme tulee keskittyä suuremmassa määrin Vapahtajaan, evankeliumin oppeihin, palautuksen siunauksiin ja pyhien kirjoitusten opetuksiin. Meidän tulee korvata tarinat, matkakertomukset ja esitelmät puhtailla todistuksilla. Niiden, joiden tehtäväksi on uskottu puhua ja opettaa kokouksissamme, tulee tehdä se opillisella voimalla, joka sekä kuullaan että tunnetaan ja joka kohottaa henkeä ja ylentää jäsenten mieltä. Muistattehan, että kuningas Benjaminin kansalleen pitämän voimallisen saarnan ytimenä oli hänen oma todistuksensa Vapahtajasta, joka ei vielä siihen aikaan ollut syntynyt kuolevaisuuteen.

Eräässä kohdassa kuninkaan saarnaa, kun hän oli juuri todistanut kansalle, ”Herran Henki tuli heidän päällensä, ja he täyttyivät ilosta – – suuren uskon tähden, joka heillä oli Jeesukseen Kristukseen, joka oli tuleva” (Moosia 4:3).

Näin tapahtuu siksi, että Henkeä ei voida pidättää, kun lausutaan puhdas todistus Kristuksesta. Niinpä kuningas Benjaminin todistus innoitti hänen kansaansa niin kovasti, että heidän elämänsä muuttui siinä paikassa, välittömästi, ja heistä tuli uusi kansa.

Muistakaa myös Abinadi ja Alma. Abinadin rohkea todistus Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta raivostutti syntisen kuningas Nooan. Lopulta tämä suurenmoinen lähetyssaarnaaja antoi todistuksensa ja uskonsa vuoksi äärimmäisen uhrin, mutta vasta kun hänen puhdas todistuksensa kosketti yhtä uskovaa sydäntä. Alma, yksi kuningas Nooan papeista, ”teki parannuksen synneistään ja pahoista teoistaan [tunnusti Jeesuksen Kristukseksi] ja kulki salaa ihmisten keskuudessa ja alkoi opettaa Abinadin sanoja” (Moosia 18:1). Monet kääntyivät Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, mikä oli suoranainen seuraus Abinadin voimallisesti Vapahtajasta lausumasta todistuksesta, jonka yksi henkilö eli Alma uskoi.

Myös apostoli Paavali todisti palavasti Kristuksesta, ja hänen lähetystyöponnistelunsa käännyttivät monia. Hän ei kavahtanut todistaessaan kuningas Agrippan edessä. Niin voimalliset olivat hänen sanansa, että jopa tämä Rooman valtakunnan vaikutusvaltainen edustaja liikuttui huudahtamaan: ’”Ei paljo puutu, ettes minua saa kristityksi”’ (Ap. t. 26:28, vuoden 1776 suomennos).

Opetus on uskoakseni selvä: todistus yksin ei riitä. Itse asiassa, kun me olemme todella kääntyneet, meitä ei voida pidättää todistamasta. Ja niin kuin oli apostolien ja uskollisten jäsenten laita menneinä aikoina, niin on myös meidän etuoikeutemme, tehtävämme ja vakava velvollisuutemme julistaa asioita, joiden tiedämme olevan totta (ks. OL 80:4).

Pitäkää siis mielessänne, että on tarkoitus ilmaista todellinen todistus eikä vain yleisluontoisesti puhua siitä, mistä me olemme kiitollisia. Vaikka on aina hyvä ilmaista rakkautta ja kiitollisuutta, tällaiset ilmaukset eivät muodosta sen kaltaista todistusta, joka sytyttää muiden ihmisten elämään uskon liekin. Todistaminen on ”Pyhän Hengen antaman tiedon ja hengellisen varmuuden lausumista, totuudesta vakuuttamista henkilökohtaisen tiedon tai uskon perusteella” (Pyhien kirjoitusten opas, ”Todistaminen”, s. 184). Selvä totuudesta vakuuttaminen vaikuttaa ihmisten elämään. Se muuttaa sydämen. Sen Pyhä Henki voi vahvistaa todeksi Jumalan lasten sydämessä.

Vaikka meillä kirkon jäseninä voi olla todistus monesta asiasta, on tiettyjä perustotuuksia, joita meidän täytyy jatkuvasti opettaa toisillemme ja joista meidän täytyy kertoa niille, jotka eivät kuulu tähän kirkkoon. Todistakaa siitä, että Jumala on isämme ja että Jeesus on Kristus. Pelastussuunnitelman keskeisenä osana on Vapahtajan sovitus. Joseph Smith palautti Jeesuksen Kristuksen ikuisen evankeliumin täyteyden, ja Mormonin kirja on osoitus siitä, että todistuksemme on tosi.

Ihmeitä tapahtuu, kun jäsenet liittyvät yhteen lähetyssaarnaajien kanssa ja kertovat puhtaasta todistuksestaan niille, jotka eivät ole kirkon jäseniä. Vaikka esimerkiksi Alman todistus Ammonihan maassa kosketti monia, niin kun Amulek nousi seisomaan ja lisäsi Alman todistukseen omansa, ”kansa alkoi olla ihmeissään nähdessään, että oli enemmän kuin yksi todistaja todistamassa” (Alma 10:12). Sama voi tapahtua nykyaikana meidän keskuudessamme. Kun me toimimme yhdessä, Herra on auttava meitä löytämään monia muita Hänen lampaitaan, jotka kuulevat Hänen äänensä, kun me todistamme heille yhdessä.

Monia vuosia sitten Brigham Young kertoi kirkon varhaisaikojen lähetyssaarnaajasta, jota pyydettiin todistamaan suurelle kuulijakunnalle. Presidentti Youngin mukaan tämä nimenomainen veli ”ei ollut koskaan kyennyt sanomaan, että hän tiesi, että Joseph Smith oli profeetta”. Hän olisi halunnut mieluummin vain pitää rukouksen ja lähteä, mutta olosuhteet tekivät sen mahdottomaksi. Niinpä hän ryhtyi puhumaan, ja ”niin pian kuin hän sai sanotuksi ’Joseph’ ja sitten ’on profeetta’ – – niin siitä hetkestä hänen kielensä kirposi, ja hän jatkoi puhumista melkein auringonlaskuun saakka”.

Presidentti Young käytti tätä kokemusta opettaakseen, että ”Herra vuodattaa Henkensä ihmisen ylle, kun tämä todistaa siitä, minkä Herra hänen todistettavakseen antaa” (Millennial Star, lisäliite, 1853, s. 30).

Profeetan veli Hyrum ymmärsi tämän ja todisti pelottomasti jumalallisesta totuudesta niin kuin se oli ilmoitettu hänen veljelleen Josephille ja vahvistettu todeksi hänen omassa sydämessään. Hänen todistuksensa siunasi monien elämää, mukaan lukien Parley P. Pratt. Kun Parley ensi kerran joutui kosketuksiin Mormonin kirjan kanssa, Hyrum vei hänet omaan kotiinsa ja vietti yön opettaen häntä ja todistaen hänelle. Hän todisti profeetan viitasta, joka oli Josephin yllä, ja Mormonin kirjan totuudesta. Pian sen jälkeen Hyrum sivuutti omat tarpeensa ja meni Parleyn kanssa ja kunnioitti tämän pyyntöä saada kaste.” (Ks. Autobiography of Parley Parker Pratt, toim. Parley P. Pratt jr, 1938, s. 35–42.)

Emme ehkä koskaan täysin ymmärrä tai kykene mittaamaan Hyrumin Parley P. Prattille kahden kesken lausuman todistuksen kauaskantoisia vaikutuksia. Parleyn uskollisten jälkeläisten lisäksi hänen apostolinen todistuksensa ja lähetystyöpalvelunsa johdattivat Jumalan valtakuntaan lukemattomia sieluja. Kiinnostavaa kyllä, niiden joukossa, jotka liittyivät kirkkoon suoranaisesti hänen palvelutehtävänsä vaikutuksesta Kanadassa, olivat Joseph Fielding ja hänen sisarensa Mary ja Mercy. Ensimmäisen vaimonsa Jerushan kuoltua Hyrum tapasi Mary Fieldingin ja avioitui tämän kanssa, ja heidän avioliitostaan syntyi presidentti Joseph F. Smith ja lukemattomia muita jäseniä ja kirkon johtajia. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki todistukset tuota siunausta Hyrumin todistuksen lailla.

Joseph Kimber, nöyrä uusi käännynnäinen Thatchamissa Englannissa, lausui yksinkertaisen todistuksensa evankeliumista toiselle rengille. Uskon, että veli Kimberin todistus Joseph Smithistä ja palautuksesta sytytti uskon liekin 17-vuotiaan Henry Ballardin sydämessä ja sai hänet pyytämään kastetta. Useat Ballardin perheen sukupolvet ovat hyötyneet tästä nöyrästä todistuksesta.

Jäsenillä ja lähetyssaarnaajilla meidän päivinämme voi olla kokemus käännyttää muita elämällä elämämme niin hyvin kuin suinkin ja olemalla valmiita ”olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla” (Moosia 18:9). Äskettäin eräs ystävä kertoi minulle olleensa puolitoista tuntia kestävällä bussimatkalla Brasiliassa. Hän tunsi innoitusta mennä bussin takaosaan puhumaan nuorille, jotka olivat työskennelleet hänen liikemiesseurueensa oppaina. Hänen isänsä yhtiökumppani seurasi häntä bussin takaosaan ja kuuli hänen todistuksensa palautetun evankeliumin totuudesta. Myöhemmin tämä mies sanoi: ”Kun kuulin todistuksesi, tunsin koko ruumiini läpi menevän selvän tunteen, että nämä asiat olivat tosia.” Hän ja hänen vaimonsa kastetaan pian.

Nykyään lähetyssaarnaajat eivät valmistaudu opettamaan niinkään ulkoa opittuja vuoropuheluita tai esityksiä, vaan he pikemminkin esittävät evankeliumin periaatteet pääpiirteittäin suunnitelmallisella tavalla kutsuen Hengen opastamaan siinä, kuinka he kertovat evankeliumin totuudesta tutkijoille: hengeltä hengelle ja sydämestä sydämeen. Veljet ja sisaret, liittykää yhteen lähetyssaarnaajien kanssa kertomaan kallisarvoisesta todistuksestanne joka päivä ja todistamaan jokaisessa tilaisuudessa palautuksen loistavasta sanomasta. Palava todistus on kaikki, mitä te tarvitsette esitelläksenne evankeliumin monille muille Isämme lapsille. Luottakaa Herraan älkääkä koskaan aliarvioiko vaikutusta, joka todistuksellanne voi olla lähimmäistenne elämässä, kun lausutte sen Hengen voimalla. Epäily ja pelko ovat Saatanan välineitä. Meidän kaikkien on tullut aika voittaa pelkomme ja käyttää rohkeasti hyväksi jokainen tilaisuus lausua todistuksemme evankeliumista.

Siunatkoon Herra teitä, kun ravitsette edelleen todistustanne rukouksienne, henkilökohtaisen evankeliumin tutkimisenne ja palvelunne avulla. Suuresti iloiten todistan nöyrästi, että taivaallinen Isämme rakastaa meitä, Jeesus on Kristus, Joseph Smith palautti ikuisen evankeliumin täyteyden ja Mormonin kirja todistaa näistä totuuksista. Elävä profeetta johtaa meitä tänä päivänä. Ja rukoilen, että Herra siunaisi teitä, rakkaat veljeni ja sisareni, kun opetatte ja todistatte – tätä pyydän Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.