Minä teen osani, ja Jumala hoitaa loput

Olen nyt nuori aikuinen, mutta eräs kokemus, joka minulla oli pienenä tyttönä, on auttanut minua koko elämäni ajan. Olen kotoisin Renaicosta, pienestä kaupungista Chilessä. Muistan hieman tunteikkaana ajan, jolloin äitini Ruby oli Alkeisyhdistyksen johtaja. Meillä oli silloin pieni seurakunta; minä olin ainoa Alkeisyhdistyksessä käyvä lapsi. Hän opetti luokkaa. Kun tulimme kirkkoon sunnuntaiaamuna, hänellä oli tapana sanoa: ”Hyvää huomenta, Jenny. Minä olen sinun Alkeisyhdistyksen opettajasi.” Se lause toistui joka viikko. Meillä oli alkurukous ja lauloimme laulun, ja sitten hän jatkoi oppiaiheeseen.

Hän kävi säännöllisesti lasten luona, jotka olivat vähemmän aktiivisia ja joita hän kutsui hellästi ”kullanmuruikseen”. Usein näimme niitä lapsia leikkimässä kadulla, ja äiti pysäytti auton ja sanoi iloisesti: ”Hei, nähdään kirkossa sunnuntaina.” Useimmat heistä sanoivat, että hyvä on. Mutta sunnuntaisin siellä olimme vain äiti ja minä.

Joskus turhauduin, kun nuo lapset eivät tulleet kirkkoon. Sanoin: ”Nyt riittää, äiti. He eivät halua tulla.” Mutta rakastavaan tapaansa hän vastasi aina: ”Minun pitää olla vastuullinen tehtävässäni ja olla sinnikäs.”

Eräänä päivänä tapahtui uskomaton asia. Carlos-niminen poika tuli kirkkoon ja sanoi: ”Näetkös, sisar Ruby, minähän sanoin, että tulisin.” No, ainakin nyt meitä oli kaksi. Se sai äidin kasvot loistamaan ilosta, ja joka kerta kun Carlos tuli luokkaan, hän sanoi minulle: ”Näetkö, kultaseni, meidän pitää olla sinnikkäitä, niin Jumala hoitaa loput.”

Eräänä päivänä Carlos alkoi tulla Alexis-nimisen pojan kanssa. Meistä kolmesta oli hauskaa leikkiä yhdessä, ja olemme vielä edelleenkin ystäviä. Siitä päivästä alkaen yhä useampi lapsi alkoi käydä.

Äitini vapautettiin tehtävästään kahden vuoden kuluttua. Kun hän jätti tehtävänsä, Alkeisyhdistykseen osallistui joka viikko 35 lasta. Kuinka ihanaa olikaan nähdä, että lapset vastasivat äitini rakkauteen heitä kohtaan. Yli kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun hänet vapautettiin, ja kirkko täällä on nyt suurempi, mutta kukaan ei ole vielä ylittänyt hänen saavutustaan saada 35 lasta osallistumaan!

Minä olen nyt Alkeisyhdistyksen johtaja. Rakastan näitä pieniä lapsia, jotka ovat opettaneet minulle niin paljon. Olen hyvin kiitollinen tästä ihanasta tehtävästä ja äitini esimerkistä olla sinnikäs. Tiedän, että taivaallinen Isä elää ja että on totta se, mitä äitini sanoo: ”Minä teen osani, ja Hän hoitaa loput.”