Pyhien kirjoitusten voimaa

Miksi teini-ikäinen päättäisi käyttää kaksi tuntia joka torstai-ilta pyhien kirjoitusten lukemiseen äitinsä kanssa? Vuosi sitten tahitilainen Rooma Terooatea olisi ihmetellyt samaa asiaa.

Nyt hän saattaisi kysyä, miksi teini-ikäinen ei tekisi niin.

Kolmena seminaarivuotena Rooma ei ollut oikeastaan koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, kun hänen opettajansa antoivat pyhiä kirjoituksia luettavaksi seuraavalle oppitunnille. ”En halunnut lukea niitä”, hän sanoo. ”Pyhät kirjoitukset eivät todellakaan kiinnostaneet minua.”

Mutta hän mietti, miksi kirkon johtohenkilöt hänen seurakunnassaan ja vaarnassaan käyttivät aina pyhiä kirjoituksia puheissaan ja oppiaiheissaan. Hän tarkkaili johtajiaan. Hän pani merkille, kuinka helppoa hänen vaarnanjohtajalleen oli käyttää lainauksia pyhistä kirjoituksista.

Kun sitten Faaan vaarna Tahitissa jakoi seminaarioppilaat joukkueisiin pyhien kirjoitusten hallintakilpailuihin Rooman viimeisenä seminaarivuonna, hän päätti antaa pyhille kirjoituksille mahdollisuuden.

Siinä vaiheessa alkoivat hänen viikoittaiset opiskelutuokionsa äidin kanssa. Joka torstai-ilta he opiskelivat yhdessä seuraavan päivän luokkakilpailuun ottaen selvää, missä tärkeät jakeet olivat, ja jopa opetellen monia niistä ulkoa.

Ja siinä vaiheessa alkoivat asiat muuttua Rooman elämässä. Hänen pyhien kirjoitusten tutkimisensa vahvisti hänen suhdettaan äitiinsä. Hän alkoi nähdä vastaavuuksia siinä, mitä pyhissä kirjoituksissa opetetaan ja mitä maailmassa nykyään tapahtuu. Kun hän rukoili lukemastaan, hän tajusi sen olevan Jumalasta.

Se myös auttoi häntä johtamaan joukkueensa voittoon vaarnan pyhien kirjoitusten hallintakilpailussa.

Rooma huomaa saamissaan siunauksissa opetuksen, jonka hän sai tutkiessaan. ”Kohdassa Moosia 2:24 kuningas Benjamin opetti, että kun me päätämme tehdä, mitä Herra pyytää, meitä siunataan heti”, Rooma sanoo. Yksi suurimmista hänen saamistaan siunauksista on se, että ”tutkittuani tänä vuonna pyhiä kirjoituksia tiedän, että Mormonin kirja on totta”.

Kouluvuoden alussa Vaitiare Pito ei ollut edes kirkon jäsen. Kuinka siis uusi jäsen, joka ei ollut koskaan aiemmin ollut seminaarissa, auttoi joukkuettaan voittamaan Faaan vaarnan pyhien kirjoitusten hallintakilpailun?

”En ollut huolissani siitä, ettei minulla ole paljon kokemusta”, hän sanoo. ”Opin monia noista jakeista lähetystyökeskusteluissa.”

Suurin osa Vaitiaren kotiväestä liittyi kirkkoon sen jälkeen kun hänen isänsä kuoli odottamatta ja seurakunnan lähetystyönjohtaja toi lähetyssaarnaajat Vaitiaren kotiin. He puhuivat perheen ykseydestä ja ikuisesta yhdessäolosta. ”Se toi todella muutoksen perheeseemme”, Vaitiare sanoo.

Se ei kuitenkaan välttämättä muuttanut 17-vuotiaan halua olla itsenäinen. ”Kun minut oli kastettu, kaikki sanoivat minulle, että minun pitäisi mennä seminaariin”, hän sanoi. ”En pidä siitä, että minua käsketään, joten se vei minulta jonkin aikaa.”

Viimein hän päätti itse mennä ja huomasi pitävänsä siitä. Hänet määrättiin samaan pyhien kirjoitusten hallintajoukkueeseen kuin Rooma.

Alkuun hän ei yrittänyt edes lukea pyhien kirjoitusten lukutehtäviä. Mutta kun hän päätti tehdä niin, hän huomasi pian muutamia siunauksia.

”Pyhistä kirjoituksista on ollut suurta apua”, hän sanoo. ”Olen oppinut pyhistä kirjoituksista monia asioita”, kuten rukouksen tärkeyden ja sen, että taivaallinen Isä vastaa noihin rukouksiin.

Hän oppi myös, että kun hän päättää sitoutua johonkin, kuten käymään seminaarissa tai lukemaan pyhiä kirjoituksia, sitoumuksen pitäminen on helpompaa kuin silloin kun hän tekee niin sen vuoksi että hänen pitää tai hänen ”odotetaan” tekevän niin.

Kun kouluvuosi on nyt ohi, Vaitiare on kiitollinen siitä, että hän päätti mennä seminaariin ja tutkia pyhiä kirjoituksia: ”Tiedän, että kun me luemme pyhiä kirjoituksia, meitä siunataan.”