Vihje siunauksessani

Palvelin Houstonin eteläisellä lähetyskentällä Texasissa Yhdysvalloissa espanjankielisenä vanhimpana. Eräänä päivänä toverini ja minä koputtelimme oviin yrittäen löytää jonkun, jota opettaa. Tulimme taloon, jonka kuluneessa puukuistissa oli valtava reikä.

Oven avasi vanhempi rouva, ja hän kutsui meidät sisään. En ole varma, tiesikö hän todella, keitä me olimme ja mitä teimme, mutta hän oli hyvin kohtelias. Aloimme opettaa hänelle ensimmäistä oppiaihetta, ja asiat näyttivät sujuvan hyvin. Pian oli minun vuoroni opettaa ja kertoa Joseph Smithistä ja ensimmäisestä näystä. Katselin, miten opetettavamme kasvoilta alkoi kuvastua entistä suurempi hämmennys. Oli ilmeistä, ettei hän oikein ymmärtänyt, mitä yritin hänelle selittää.

Esitettyämme muutaman kysymyksen siitä, mitä olimme ehtineet puhua ja kuinka paljon hän siitä ymmärsi, tunsin alkavani turhautua, kun hän ei ymmärtänyt ensimmäisen näyn käsitettä. Päivä oli ollut pitkä eikä lähetyssaarnaaja silloin toivo tapaavansa henkilöä, joka ei ymmärrä sitä, minkä hän haluaa niin kovasti ihmisten tietävän todeksi.

Siinä sekunnin murto-osassa, kun aloin turhautua, mieleeni muistui pieni kohta patriarkallisesta siunauksestani. Siinä puhuttiin tulevasta perheestäni, ja minua neuvottiin opettamaan tuleville lapsilleni evankeliumin käsitteitä. Kun kävin mielessäni läpi tuota kappaletta, tiesin, että Henki kehotti minua opettamaan tätä nöyrää naista samalla tavoin kuin opettaisin lasta.

Aloin opettaa häntä aiempaa yksinkertaisemmin ja rakastavammin. Kuvittelin omat lapseni istumassa olohuoneessa ja katsomassa minua, isäänsä, kun opetin kertoen heille profeetta Joseph Smithistä. Oli hämmästyttävää nähdä muutos naisen kasvoilla. Pian hänen kulmansa kohosivat ja hänen silmänsä alkoivat loistaa. Hänen hämmentynyt ilmeensä vaihtui kiinnostuneeksi ja ihmetteleväksi. Kun kerroin uudelleen siitä, kuinka taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille, hän alkoi itkeä liikutuksesta. Henki täytti huoneen, ja turhautumiseni vaihtui suureksi iloksi.

En koskaan unohda tätä kokemusta. Nyt maltan tuskin odottaa, että saan jonakin päivänä opettaa samat periaatteet lapsilleni ja tuntea jälleen sitä suurta iloa.