Yleisiä kysymyksiä Mormonin kirjasta

Mormonin kirja on Raamatun kaltainen pyhä kirja. Se on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.¹ Raamatussa käsitellään pääasiallisesti muinaisen Israelin elämää ja opetuksia. Mormonin kirja sisältää eräiden sellaisten ihmisryhmien kirjoituksia, jotka tulivat Amerikan mantereelle, muiden muassa perhe, joka lähti Jerusalemista 600 eKr. Nämä ihmiset olivat myös Israelin huoneen jälkeläisiä. Raamatun ja Mormonin kirjan ovat siis kirjoittaneet ihmiset, jotka olivat samaa alkuperää mutta asuivat eri puolilla maailmaa.

Raamatun tavoin Mormonin kirja on enemmän kuin historiallinen kuvaus. Se sisältää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden (ks. OL 20:9): opetuksia, oppeja ja profetioita, jotka todistavat Isästä Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta.

Profeetta Joseph Smith selitti Mormonin kirjan kertovan meille, ”että Vapahtajamme ilmestyi tällä [Amerikan] mantereella ylösnousemuksensa jälkeen; että Hän juurrutti tänne evankeliumin koko täyteydessään ja runsaudessaan ja voimassaan kaikkine siunauksineen; että heillä oli apostolit, profeetat, papit, opettajat ja paimenet, sama järjestys, sama pappeus, samat toimitukset, lahjat, valtuudet ja siunaukset kuin itäisellä mantereellakin; – – että heidän joukossaan elänyttä viimeistä profeettaa käskettiin kirjoittamaan lyhennelmä heidän profetioistaan, historiastaan ym. ja kätkemään se maahan ja että se tulisi esiin ja yhdessä Raamatun kanssa täyttäisi Jumalan tarkoitukset viimeisinä aikoina”².

Kirkon jäsenet tutkivat sekä Raamattua että Mormonin kirjaa. Itse asiassa kahtena vuonna pyhäkoulumme nelivuotisesta opiskeluohjelmasta syvennymme tutkimaan Raamattua. (Lisää tästä aiheesta on tämän numeron sivuilla 16, 24 ja 52.)

Sen ensisijaisia kirjoittajia olivat muinaiset profeetat, kuten Nefi, Jaakob, Mormon ja Mormonin poika Moroni. Mormon kokosi ja lyhensi aikakirjat, joita profeetat olivat kirjoittaneet historiastaan, profetioistaan ja opetuksistaan. Hän lisäsi myös joitakin omia kokemuksiaan. Mormon kaiversi tämän aikakirjan sidottuihin – kullanvärisiin – metallilevyihin, joista puhutaan usein kultalevyinä.

Mormonin kuoleman jälkeen Moroni päätti aikakirjan ja hautasi sen erääseen kukkulaan, jotta se säilyisi meidän ajallemme. Vuonna 1823 Moroni ilmestyi enkelinä Joseph Smithille ja näytti hänelle, minne aikakirja oli haudattu. Neljä vuotta myöhemmin Josephin sallittiin saada aikakirja haltuunsa. Hän käänsi Jumalan lahjan ja voiman avulla aikakirjan englanniksi siitä muinaisesta kielestä, jolla se oli kirjoitettu.³ Sitten hän julkaisi Mormonin kirjan ja levitti sitä. (Lisää tästä aiheesta on tämän numeron sivuilla 22 ja 72.)

Joseph Smith sai levyt haltuunsa syyskuussa 1827, ja ne olivat hänellä kevääseen 1829. Kun hän kirjoitti historiansa vuonna 1838, hän selitti, mitä levyille tapahtui: ”Kun sanansaattaja [Moroni], kuten oli sovittu, tuli hakemaan niitä, luovutin ne hänelle; ja hänen hallussaan ne ovat vielä tänäkin päivänä, toukokuun toisena päivänä vuonna tuhatkahdeksansataakolmekymmentäkahdeksan” (JS–H 60).

Joseph Smithin lisäksi useat muut miehet ja naiset näkivät levyt ja todistivat niiden olemassaolosta. Etenkin yksitoista miestä, jotka tunnetaan kolmena silminnäkijänä ja kahdeksana silminnäkijänä, kirjoittivat todistuksensa levyjen näkemisestä ja kahdeksan silminnäkijän tapauksessa levyjen pitämisestä käsissään. Heidän todistuksensa on sisällytetty jokaisen Mormonin kirjan alkuun.

Nämä miehet ovat voimallisia todistajia Mormonin kirjasta, kenties vielä enemmän siitä syystä, että jotkut heistä ”olivat jonkin aikaa vihamielisiä Josephia kohtaan”, vakuuttaa vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista. Siitä huolimatta he ”ovat todistaneet kuolemaansa asti, että he olivat nähneet enkelin ja olivat käsitelleet levyjä. ’Ne on näytetty meille Jumalan eikä ihmisen voimalla’, he julistivat. ’Sen tähden me tiedämme varmasti, että kirja on tosi.’”⁴

Vaikka emme perustakaan uskoamme fyysisiin todisteisiin, Mormonin kirjasta on olemassa kielitieteellisiä, historiallisia ja arkeologisia todisteita. Esimerkiksi ajatusta metallilevyihin kirjoittamisesta pidettiin joskus naurettavana, mutta viime vuosina on löydetty lukuisia esimerkkejä metallilevyissä olevista pyhistä kirjoituksista – joista jotkin ovat olleet kätkettyinä kivilaatikoihin.

Kielitieteilijät ovat panneet Mormonin kirjasta merkille sanoja ja ilmauksia, jotka kuulostavat oudoilta englanniksi mutta jotka ovat täysin ymmärrettäviä hepreaksi ja sen sukukielillä, joita Mormonin kirjan aikalaiset olisivat osanneet – kieliä, joita nuori Joseph Smith ei osannut.

Mutta tämänkaltaiset todisteet eivät vakuuta meitä siitä, että Mormonin kirja on totta. Se on uskon ja henkilökohtaisen ilmoituksen asia.

Ainoa varma tapa tietää itse on saada tuo tieto Pyhän Hengen voimasta. Mormonin kirjan viimeinen luku kehottaa jokaista, joka lukee sitä, pohtii sitä ja haluaa vilpittömästi tietää, onko se totta, kysymään taivaalliselta Isältä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ne, jotka tekevät niin, tulevat tietämään Pyhän Hengen voiman avulla, että kirja on totta (ks. Moroni 10:3–5). Miljoonat kirkon jäsenet ovat rukoilleet ja tietävät Pyhän Hengen todistuksen saatuaan, että Mormonin kirja on totta. (Lisää tästä aiheesta on tämän numeron sivuilla 4, 60 ja 80.)

Yksi keskeisistä uskonkäsityksistämme on, että Jumala on aina ilmoittanut tahtonsa lapsilleen maan päällä ja tulee aina ilmoittamaan. Me uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, mutta emme usko, että se sisältää kaikki ilmoitukset, jotka Jumala on antanut tai tulee antamaan profeetoilleen. Vielä nykyäänkin Hän ilmoittaa tahtonsa elävien profeettojen ja apostolien kautta, jotka ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustus (ks. Ef. 2:20).

Kun apostoli Johannes kirjoitti ilmestyskirjan, se ei ollut Raamatun viimeinen kirja. Vanha ja Uusi testamentti sidottiin yhdeksi pyhäksi kirjaksi – jota nyt sanotaan Raamatuksi – vasta kolmannella vuosisadalla jKr.

Samalla lailla kohdassa 5. Moos. 4:2 meitä kielletään lisäämästä mitään Mooseksen sanoihin. Tämä jae, joka on Vanhan testamentin alkupuolella, ei tietenkään mitätöi Raamatun loppuosaa. Ei kumpikaan – ei Mooses eikä Johannes – olisi voinut tarkoittaa sellaisen teoksen muuttamista, jota ei ollut vielä olemassa. Sen sijaan he varoittivat muuttamasta evankeliumin tosi opetuksia.

Mormonin kirja, joka sisältää evankeliumin täyteyden, ei muuta Jumalan sanaa, vaan vahvistaa sitä. (Lisää tästä aiheesta on tämän numeron sivuilla 24 ja 38.)

Vastaus tähän kysymykseen edellyttää, että ymmärtää hieman Mormonin kirjan kääntämis- ja julkaisemisprosessia.

1. Kun Joseph Smith käänsi kultalevyt Jumalan voiman avulla, hän saneli sanat kirjurille. Kirjoittaessaan hänen sanojaan kirjurit tekivät toisinaan kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Esimerkiksi kohdassa 1. Nefi 7:20 sanat ”were sorrowful” [olivat murheellisia] oli kirjoitettu muotoon ”ware sarraful”. Kirjurit eivät olleet oppimattomia, mutta oikeinkirjoitus ei ollut silloin vielä vakiintunutta.

2. Käännöksen alkuperäinen käsin kirjoitettu teksti jäljennettiin sitten kirjanpainajaa varten uudelleen käsin kirjoitetuksi tekstiksi. Tässä vaiheessa korjattiin joitakin oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä ja lisättiin välimerkit. Mutta joitakin uusiakin virheitä ilmaantui, kun sanoja jäljennettiin väärin.

3. Kirjanpainaja teki parhaansa latoakseen tekstin oikein. Toisinaan hän teki kuitenkin vielä muita virheitä. Esimerkiksi kohdassa Alma 57:25 hän luki väärin sanan ”joy” [ilo] ja latoi sen sijaan sanan ”foes” [viholliset].

4. Profeetta Joseph Smith tutki tarkoin Mormonin kirjan kolme ensimmäistä painosta ja auttoi edelleen tekstin hiomisessa ja tarkistamisessa. Mutta joitakin virheitä löydettiin vasta myöhemmistä painoksista. Vuonna 1981 kirjanpainajan virhe kohdassa Alma 16:5 viimein korjattiin muuttamalla sana ”whether” [-ko] sanaksi ”whither” [minne] – vastaamaan näin alkuperäistä käsikirjoitusta, kuten profeetta oli sen kääntänyt kultalevyistä.

5. Muita muutoksia ovat olleet mm. jakaminen lukuihin ja jakeisiin sekä alaviitteiden lisääminen rinnakkaisviitteineen.

Kysyivätpä ihmiset Mormonin kirjasta mitä tahansa, itse kirja on paras puolustajansa. Voit todistaa Mormonin kirjasta, antaa sen jollekulle ja kutsua häntä rukoilemaan itse sen johdosta. Jos hänellä on vilpitön sydän ja jos hän todella haluaa tietää, onko kirja totta, Herra ”ilmoittaa [siitä hänelle] totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4).