Lehin uni

Se, miten tärkeää on lukea, tutkia ja pohtia pyhiä kirjoituksia yleensä ja Mormonin kirjaa aivan erityisesti, korostuu useissa kohdin Lehin näkyä elämän puusta (ks. 1. Nefi 8).

Keskeinen tekijä Lehin unessa on elämän puu, joka kuvaa Jumalan rakkautta (ks. 1. Nefi 11:21–22). ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Näin ollen Herran Jeesuksen Kristuksen syntymä, elämä ja sovitusuhri ovat suurimpia ilmauksia Jumalan rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Kuten Nefi todisti, tämä rakkaus on ”kaikkein haluttavinta”, ja kuten enkeli hänen näyssään julisti, ”riemullisinta sielulle” (1. Nefi 11:22–23; ks. myös 1. Nefi 8:12, 15). Ensimmäisen Nefin kirjan luku 11 esittää yksityiskohtaisen kuvauksen elämän puusta vertauskuvana Vapahtajan elämästä, tehtävästä ja uhrista – siitä, ”kuinka Jumala alentaa itsensä” (1. Nefi 11:16).

Puun hedelmä on vertauskuva Vapahtajan sovituksen siunauksista. Puun hedelmän nauttiminen kuvaa niiden toimitusten ja liittojen vastaanottamista, joiden avulla sovitus voi tulla täysin voimaan elämässämme. Hedelmää kuvataan haluttavaksi, koska se tekee ihmisen onnelliseksi (ks. 1. Nefi 8:10) ja koska se tuo suurta iloa ja halun jakaa tuo ilo muiden kanssa.

On merkittävää, että Mormonin kirjan pääteema – kaikkien kutsuminen Kristuksen luokse – on keskeinen Lehin näyssä. Erityisen kiinnostava on rautakaide (ks. 1. Nefi 8:19), joka johti puulle. Rautakaide on Jumalan sana.

Isä Lehi näki näyssään neljä ihmisryhmää. Kolme ryhmää kulki eteenpäin kaidalla ja kapealla polulla pyrkien puun luo nauttimaan sen hedelmää. Neljäs ryhmä ei pyrkinyt puulle vaan halusi sen sijaan pitää perimmäisenä päämääränään suurta ja avaraa rakennusta (ks. 1. Nefi 8:31–33).

Kohdasta 1. Nefi 8:21–23 saamme tietää ensimmäisestä ihmisryhmästä, joka ponnisteli eteenpäin ja lähti elämän puulle vievälle polulle. Mutta kun ihmiset kohtasivat pimeyden sumun, joka kuvaa Perkeleen kiusauksia (ks. 1. Nefi 12:17), he eksyivät tieltä, kulkivat pois ja joutuivat hukkaan.

Pane merkille, ettei näissä jakeissa ole mitään mainintaa rautakaiteesta. Ne, jotka eivät välitä Jumalan sanasta tai suhtautuvat siihen kevyesti, eivät pääse käyttämään tuota jumalallista kompassia, joka osoittaa tien Vapahtajan luo. Ota huomioon, että tämä ryhmä pääsi polulle ja kulki eteenpäin osoittaen jonkinlaista uskoa Kristukseen ja jonkinlaista hengellistä vakaumusta, mutta Perkeleen kiusaukset eksyttivät heidät, ja he joutuivat hukkaan.

Kohdasta 1. Nefi 8:24–28 luemme toisesta ihmisryhmästä, joka lähti kaidalle ja kapealle polulle, joka johti elämän puulle. Nämä ihmiset ponnistelivat ”eteenpäin pimeyden sumun läpi pitäen kiinni rautakaiteesta, kunnes he tulivat esiin ja nauttivat puun hedelmää” (jae 24). Kun sitten suuren ja avaran rakennuksen hienosti pukeutuneet asukkaat pilkkasivat näitä ihmisiä, he häpesivät ja lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan (ks. jae 28). Huomaathan, että tämän ryhmän sanotaan tarttuneen rautakaiteeseen (ks. 1. Nefi 8:24).

On merkittävää, että toinen ryhmä ponnisteli eteenpäin uskossa ja sitoutuneena. Heilläkin oli lisäksi siunauksenaan rautakaide, ja he tarttuivat siihen! Mutta kun he kohtasivat vainoa ja vastustusta, he lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan. Vaikka tällä ryhmällä ihmisiä oli uskoa, sitoutumista ja Jumalan sana, he joutuivat hukkaan – kenties siksi, että he lukivat tai tutkivat tai kävivät tarkoin läpi pyhiä kirjoituksia vain silloin tällöin. Sellainen rautakaiteeseen tarttuminen tuo mieleeni vain satunnaiset ”tutkimispuuskat” tai epäsäännöllisen syventymisen pikemminkin kuin johdonmukaisen, jatkuvan uppoutumisen Jumalan sanaan.

Jakeesta 30 luemme kolmannesta ryhmästä ihmisiä, jotka ponnistelivat eteenpäin pitäen jatkuvasti kiinni rautakaiteesta, kunnes he tulivat perille ja lankesivat maahan ja nauttivat puun hedelmää. Tärkeimmät sanat tässä jakeessa ovat pitäen jatkuvasti kiinni rautakaiteesta.

Myös tämän kolmannen ryhmän jäsenet ponnistelivat eteenpäin uskossa ja vakaina, mutta mikään ei osoita, että he eksyivät tieltä, lankesivat kielletyille poluille tai joutuivat hukkaan. Ehkäpä tämä kolmas ihmisryhmä luki ja tutki ja kävi jatkuvasti tarkoin läpi pyhiä kirjoituksia. Ehkäpä juuri uutteruus ja omistautuminen näennäisen pienille ja yksinkertaisille asioille (ks. Alma 37:6) pelasti kolmannen ryhmän joutumasta hukkaan. Ehkäpä juuri Herran ja totuuden tunteminen (ks. Alma 23:5, 6), johon he olivat päässeet tutkimalla uskollisesti pyhiä kirjoituksia, johti nöyryyden hengelliseen lahjaan – niin suureen, että tähän ryhmään kuuluvat ihmiset lankesivat maahan ja nauttivat puun hedelmää (ks. 1. Nefi 8:30). Ehkäpä juuri se hengellinen ravinto ja voima, jota nämä ihmiset saivat kestitsemällä itseään jatkuvasti Kristuksen sanalla (ks. 2. Nefi 31:20), vaikutti niin, että he kykenivät olemaan piittaamatta suuressa ja avarassa rakennuksessa olevista pilkkaavista ja ivaavista ihmisistä (ks. 1. Nefi 8:33). Tämä on se ryhmä, johon sinun ja minun pitäisi pyrkiä kuulumaan.

Nefin veljet kysyivät: ”Mitä tarkoittaa isämme näkemä rautakaide, joka johti puulle?

Ja minä [Nefi] sanoin heille, että se oli Jumalan sana; eikä kukaan, joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi, eivätkä vastustajan kiusaukset ja palavat nuolet voisi voittaa eikä sokaista heitä eksyttääkseen heidät tuhoon.” (1. Nefi 15:23–24, kursivointi lisätty.)

Mitä eroa on siis siinä, että tarttuu rautakaiteeseen, tai että pitää siitä kiinni? Saanen mainita, että rautakaiteesta kiinni pitäminen tarkoittaa suurelta osin sitä, että käyttää pyhiä kirjoituksia rukoillen, jatkuvasti ja vilpittömästi pitäen niitä ilmoitetun totuuden varmana lähteenä ja luotettavana oppaana matkalla pitkin kaitaa ja kapeaa polkua, joka johtaa elämän puulle – Herran Jeesuksen Kristuksen luo.

”Ja tapahtui, että minä näin, että rautakaide, jonka isäni oli nähnyt, oli Jumalan sana, joka johti elävien vesien lähteelle eli elämän puulle” (1. Nefi 11:25).

Mormonin kirja tuo esiin totuuksia, jotka ovat merkityksellisiä ja välttämättömiä meidän aikanamme ja meidän olosuhteissamme. Moroni tähdentää Mormonin kirjan hengellistä ja käytännöllistä merkitystä elämässämme: ”Katso, minä puhun teille ikään kuin olisitte läsnä, ettekä te kuitenkaan ole. Mutta katso, Jeesus Kristus on näyttänyt teidät minulle, ja minä tiedän teidän tekemisenne.” (Morm. 8:35.) Nähtyään meidän aikamme ja olosuhteemme Jumalan ennalta tietämisen kautta Mormonin kirjan tärkeimmät kirjoittajat ottivat mukaan erityisesti niitä aiheita ja esimerkkejä, jotka ovat mitä tärkeimpiä maailman asukkaille myöhempinä aikoina.

Kehotan sinua pohtimaan tarkoin ja rukoillen seuraavaa kysymystä: Mitä opetuksia voin ja minun pitäisi oppia Lehin näystä, joka koski elämän puuta, sekä periaatteesta pitää kiinni rautakaiteesta jatkuvasti, niin että voisin pysyä hengellisesti vahvana maailmassa, jossa elämme tänä aikana?

Kun teet uutterasti työtä ja tavoittelet innoitusta vastataksesi tähän tärkeään kysymykseen, tulet ymmärtämään täydellisemmin Pyhän Hengen voiman avulla sekä sydämessäsi että mielessäsi sen, miten tärkeää on pitää jatkuvasti kiinni rautakaiteesta. Sinua siunataan niin, että voit soveltaa noita opetuksia uskoen ja uutterasti omassa elämässäsi ja perheessäsi.

Olkoon meillä kaikilla silmät nähdä ja korvat kuulla, mitä muuta sellaista Lehin näky opettaa, mikä auttaa meitä ponnistelemaan ”eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:20.)